Omenapuut alko kukkia. Kesä on täällä. Äitienpäivänä istutetaan lisää ruusuja puutarhaan.
Ilmassa on pientä ihastumisen tynkää. Hyvin pientä, hyvin orastavaa. Ja hyvin virtuaalistakin vielä. En usko siihen että netin kautta voi tavata ketään,tai siis että minä voisin. Mutta kumman kivalta se tuntuu kun uusi viesti on tullut. Tai kun niitä tulee monta päivässä. Josko se päivä paistaa risukasaankin?
Saunasta vasta tulleena, vielä kylpytakissa. Tässä elämä on.
2 kommenttia
hymytyttö
9.5.2008 20:21
Hei, se virtuuali voi joskus tuottaa jotain hyvääkin! Minä ja pupu ollaan nyt oltu yhdessä reilu kolme vuotta, ja kihloissa reilu puolivuotta. Eli turha kyynisyys vaan pois :)
Mary Bell
9.5.2008 21:01
Niinpä. Onhan minä kuullut tarinoita (ja ihan ei-urbaaneja legendoja siis) ettäihmiset ovat onnellisesti yhdessä hautaan saakka netin kautta löytänenä. Tai no, ei ehkä ihan hautaan saakka vielä kun netti ei ole ihan hirveän vanha kuitenkaan vielä. Ja ei, minä nyt olen perusluonteeltani hieman kyyninen, hiukan skeptinen, jonkin verran epäileväinen ja taipuvainen uskomaan että parempi varautua pahimpaan. Jos menee hyvin on se vain iloinen yllätys.