Meren raivo

Mulla on ollut kauan jo, koko ikäni, tapana ajatella et mä olen jotain suurta. Vähän niinkuin meri. Mikään ei rauhoita mieltäni niin paljoa kuin meri. Järvet ja joet ovat pelkkiä vitsejä, turhia ratkaisuja enkä halua tyytyä kompromisseihin. En usko varsinaisesti jumalaan tai Jumalaan. Haluisin uskoa itseeni. Ja olen fatalisti.

Mietin usein että onko meri tavalla tai toisella kohtaloni. Emmä kuitenkaan vois asua saaressa, kaukana kaikesta, meren keskellä. Tarviin ihmisiä ympärilleni. Hyviä ihmisiä.

Haaveissani mulla olis mahti hallita merta. Ja tuulta. Mutta en minä jumala tai Jumala haluais olla. Meri riittäis.

"I remember the sea, I remember."