Eilen illalla tuli dokumentti tai “dokumentti” Michael Jacksonista. Katsoin sen. Minua kiinnostaa aihe. Ei siis aihe Michael Jackson. Eilisessä toimittaja koitti kertoa mitä tapahtui Jacksonille sen kuuluisan oikeudenkäynnin jälkeen. Ohjelma oli kyllä kiinnostava. Kaikilla on varmasti mielipide Jacksonista, niin minullakin. Oma mielenkiintoni hänen musiikilliseen antiinsa tyrehtyi Bad-albumin jälkeen. Off the wall ja Thriller, osittain vielä myös Bad ovat hyviä levyjä (joskin Thriller saattaa aika ajoin olla hivenen ylihypetetty) mutta sen jälkeen ei ole tullut mitään, mikä olisi ollut vähääkään kiinnostava, pelkkää kuraa ja kokoelmia. Eli kun musiikilliset ansiot ovat kadottaneet merkityksensä, jää jäljelle vain roskajournalismi. Tokihan se minuakin jollain tavalla kiinnostaa mitä on tapahtunut. Tosin, sitähän ei tule kukaan koskaan tietämään. Kun dokumenttien taso on eilisen version tasoista ”tutkivaa journalismia” on kaiketi turha odottaa sen suurempaa valaistumista aiheesta. Mutta enemmänkin kyseessä on pelkkä viihdeteollisuuden hedelmä. Eihän kai kukaan näistä ihmisist oikeesti jahtaa Jacksonia sen takia et he olisivat jotenkin oikeuden asialla tai totuuden advokaatteja, ei. Ne haluaa osansa tässä showssa. Onk se oikein tai.. en osaa sanoa. Ei, ei se ole oikein. Mutta siihen suuntaan maailma on kai menossa. Kaikesta saastasta huolimatta, mitä maailmassa tapahtuu, mielestäni alhaisin (tai alhaisimpia) ammatti tai työ mitä ihminen voi tehdä, on olla paparazzi. Oikeesti, mikä duuni. Ja tähän väliin pieni pohjustus; mä luen lehtiä, olen jossain määrin juorunnälkäinen ym. eli en ole pyhimys. Mutta rajat pitäisi mennä jossain. Videoklipit Britneystä, hiusten ajelu, ja riehuminen sateenvarjon kanssa olivat vastenmielisiä. Ei siksi, että Britney olisi. Kun oli aika selvää, ettei tällä ihmisellä mene hyvin, oli aika vastenmielistä että hänen ympärillään pyörii useita ihmisiä provosoimassa ja dokumentoimassa tätä alhoa, tehden sillä elantonsa. Ja vaikka kuinka uskollisesti seuraisin esim. Britneyn elämää, en ikinä silti tulisi yhtään sen viisaammaksi hänen suhteensa. Samoin kuin Jackson. Kaikesta kirjoittelusta ja haastatteluista huolimatta kukaan ei voi saada kovinkaan täydellistä kuvaa tästä ihmisestä. Totta kai kaikilla on mielipide asiasta, puolesta ja vastaan. Olipa mielipide sitten kumpaan suuntaan tahansa, löytyy sille varmasti tukevaa materiaalia, puolesta ja vastaan.
Kuten aiemmin sanoin; minulla ei ole idoleita. Kunnioitan joitain ihmisiä, mutten osaa kuvitella itseäni seuraamassa kenenkään elämää. Minua ei kiinnosta, mitä kenenkin roskiksesta löytyy, minua ei ilahduta nähdä ketään kuset housuissa kännissä. Minusta on myös outoa, että on olemassa ihmisiä joiden haave ja/tai tavoite elämässä on olla julkkis, kuuluisa. Siis ilman mitään varsinaista meriittiä olla kuuluisa, esim. Esiintyjä tai taiteilija tai suuri ajattelija. Ainoa tavoite on olla kuuluisa. En voi ymmärtää, ihan tosissaan en. Miksi ketään voisi kiinnostaa minun elämäni? Olen myös hieman (olisiko pettynyt oikea sana?) kummissani siitä, että Suomeenkin on alkanut enemmän tulla kaikenlaisia ihmisiä, julkisuudenkipeitä hahmoja, joille on jonkinlainen saavutus olla Seiskassa. Olla Seiskassa. Miksi kukaan haluaisi sitä?
Eksyin. Niin, Jackson. Ja niin, kuten olen aiemmin sanonut, minua kiinnostaa ihminen ja ihmiset. Eilisessä dokumentissa haastatelluista ihmisistä muutamat tuntuivat kantavan järjetöntä, henkilökohtaista kaunaa Jacksonia kohtaan. Muutamia avoimeksi jääviä kysymyksiä jotka jäivät mieleen väitteinä ja se oli siinä. Ja onhan Jackson nyt otollinen kohde kaikelle negatiiviselle. Ja ihmiset kyllä nauttivat seurata kuinka korkealta pallilta pudotaan. Ihmiset eivät keskimäärin ole kovinkaan hyviä tai kilttejä.
Ilmeisesti Jacksonilla on edelleen kuitenkin jonkinlainen ja -kokoinen uskollinen fanikanta. Muutamaan otteeseen olen huomannut otsikoita comebackistä ym. mutta ilmeisesti ei ole menneet suunnitelmat aivan putkeen. Siinä on monta monessa. Jos musiikki ei ole hyvää, sille ei voi mitään. Jos nimi on liian ryvetetty, sillekään ei oikein voi mitään. Median osuus koko jupakassa lienee yks mysteeri. Tai ihmisten ja medioiden saumaton yhteistyö. Kuka juoksuttaa ketä, kai sekin toimii molempiin suuntiin.
Ja niin vain minäkin sen ohjelman katsoin, kantaen korteni kekoon ja antaen hyväksyntäni sellaisen saastan jatkumiselle.
