Aurinkoa.. minä niin pidän. Olin eilen joen rannalla lukemassa, kahvilan terassilla. Silmiä särki hetken päästä, kun valo heijasteli valkeasta paperista eikä minulla ollut aurinkolaseja mukanani. Tänään pitäisi jatkaa lukemista. Lukeminen on mieluisaa puuhaa, varsinkin vakavamman kirjallisuuden. Kaikkiin mielipiteisiin en yhdy, kaikkia teorioita en voi hyväksyä, mutta sehän on vain hyvä. En osaa kuvitella itseäni uskomassa sokeasti kaiken, mitä joku toinen osapuoli on kirjannut ylös ja sitonut kansiin. En minä kriittinen ole kriittisyyden vuoksi, kunhan vain ajattelen omatoimisesti. Ja olen minä monasti myös muuttanut omia mielipiteitäni, korjannut virheelliset luulot, päivittänyt luutuneet ajatukseni.
Jostain syystä viime aikoina mielessä on pyörinyt menneisyys. Aivan satunnaisia ihmisiä ja tapahtumia on palautunut mieleen, unohtuneet sävelmät alkaneet soimaan päässäni. Ei, en puhu pahoista muistoista, arvista jotka kivistävät edelleen, haavoista jotka eivät ole umpeutuneet. Ihan vaan satunnaisia muistoja, ohikiitäviä hetkiä elämästäni. On toisaalta hyvä huomata ettei ole sydän turhia katkeroitunut, vaikka tilaisuuksia on tarjottu vuosien varrella.
Olen nousevalta merkiltäni skorpioni, kuumerkiltäni rapu. Aurinko neitsyessä sekä iso suma planeettoja vaa'assa ovat muokanneet elämääni (tai oikeammin; minua) tähän saakka. Tai olisivat voineet muokata vielä enemmänkin, jos en olisi ollut niin levoton ja pelokas. Muutama vuosi sitten saturnus teki ensimmäisen paluunsa, ja laittoi elämääni uusiksi. Se ei sillä hetkellä tuntunut niin voimakkaalta, kaikki oli vain jotenkin hankalaa. Jälkikäteen asiaa miettien; sehän oli koko tähän astisen elämäni suurin mullistusten ja muutosten periodi. En nyt ole hetkeen tutkinut taivastani, mutta varmasti olisi tarvis. Syksy ja tuleva. Ei nyt pelota, ei suinkaan, mutta kaikki on vaan täysin auki, mistään en juuri nyt tiedä mitään. Tavallaan tunne on vapauttava ja ihana, toisaalta taas.. olisi mukava että edes hiukan tietäisi kuka olen, minne menen.
