9/11 - terrori-iskut

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 4

Hieman ennen klo 16 syyskuun 11. päivänä 2001 lentokone iskeytyi pohjoisen WTC-tornin kylkeen New Yorkissa. Klo 16 YLEn radiouutisissa kerrottiin lyhyesti asiasta: "Pienkone on törmännyt....savua nousee....". Kipaisin työpaikan kahvihuoneeseen katsomaan CNN:n lähetystä: kuva savuavasta tornista. Kahvihuoneessa oli juuri joukko kolleegoita, jotka jaarittelivat sitä samaa, jota joka päivä: tuotantoluvut, mission kirkastaminen, tavoitteiden laatiminen, vuosikertomuksen teko, sisäisen takastuksen raportti, johtoryhmän täydentäminen, plääplääplää. Ketään ei kiinnostanut yksi savuava tv-kuva. Suljin tv:n ja ajoin pyörällä kotiin.

Klo 16.30 tilanne oli dramaattisesti toinen: Oli kaksi savuavaa WTC-tornia, oli Pentagoniin osunut kone ja MTV3 oli aloittanut jatkuvan uutislähetyksen. Silloin oli selvää, että nyt on tapahtumassa asioita, joita ei ole koskaan ennen koettu. Soitin kaverilleni hänen työpaikalleen. Hän sanoi näkevänsä tv-kuvaa, mutta ei töiden vuoksi voi seurata selostusta. YLE lähetti samaan aikaan sitkeästi eduskunnan kyselytuntia, vaikka lähes kaikki kansanedustajat olivat poistuneet salista tv-vastaanottimien ääreen.


Terori-isku kosketti koko maailmaa. Uhrien joukossa oli myös homoja ja lesboja. Heidän kohtaloitaan ei juuri kerrottu muualla kuin HLBTI-nettisivuilla. Sellaisia oli juuri saatu nettiin. Mm. ranneliike perustettiin tasan 10 vuotta sitten.

Tietoa tuli vähitellen. United Airlinesin lento 175 päättyi toisen WTC-tornin kylkeen. Matkustajien joukossa oli kokonainen homoperhe. Ronald Gamboa ja hänen elämänkumppaninsa Dan Brandhorst olivat eläneet 13 vuotta yhdessä. He olivat viemässä kolmivuotiasta adoptiopoikaansa Davidia Bostonista kotiin Los Angelesiin.


Uniter Airlinesin lennolla 93 matkustajien joukossa oli Mark Bingham. Hän ja muutamat muutamat miehet yrittivät estää onnettomuuden. Jotkut olivat kaappauksen alettua olleet puhelinyhteydessä ystäviinsä tai koteihinsa ja kuulleet, että on sarja kaapattuja koneita. Miehet nousivat vastarintaan.Kone ei lentänyt päin Valkoista Taloa, vaan putosi pellolle kaukana New Yorkin luoteispuolella, Pittsburghissa. Mark Bingham ja muut saivat korkeimman amerikkalaisen kunniamerkin, vapaudenmitalin. Binghamin äiti oli vastaanottamassa mitallia ja kertoi viime hetken tapahtumista lehdistölle: Mark soitti äidilleen mutamaa minuuttia ennen maahansyöksyä. Äiti uskoo, että poika oli mukana estämässä monien muiden kuoleman. Bingham oli San Franciscon Fog Rugby Clubin jäsen ja hänen oli takoitus olla 2002 mukana Sydneyssä Gay Gameseissa.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu


David Charlebois oli co-pilottina American Airlinen lennolla 77. Kone syöksyi Pentagoniin. David oli jäsenenä National Gay Pilots Associationissa. Hän oli kasvanut Ranskassa ja puhui sujuvasti ranskaa. Samassa koneessa oli 39-vuotias Joe Ferguson. Hän oli kotoisin Washingtonista ja opetti maantiedettä.


World Trade Centerin pelastustöissä kuoli kappalainen, pappi Mychal Judge. Hän oli syntyään irlantilainen. Hänet usein nähtiin kadulla sandaaleissa ja ruskeassa kaavussa. Hän teki työtään palokunnassa, joten hän oli usein lounaalla palomiesten seurassa.. Hän riensi tapahtumapaikalle ja oli polvistuneena yhden palomiehen ääreen. Palomies oli ilmeisesti kuollut tornista putoavan ihmisen alle. Kesken kuolinsakramentin pappi otti kypäränsä pois, ylhäältä putosi rojua ja isku oli kuolettava. Entinen presidentti Clinton, Hillary ja tytär Chelsea olivat hautajaisissa.

(tiedot: queer.de ja QUEER-lehti, kuva JuhaniV)


Missä olit, kun sait tietää WTC-iskusta? Miten siitä puhuttiin ystävien kesken tai kotona? Kerro muistikuviasi kommentteihin.

4 kommenttia

Olin tuona tapahtumahetkenä kotona lähdössä noutamaan autoa huollosta. Ehkä radiosta tuli tieto, että lentokone on törmännyt WTC-torniin. TV:ssä meni eduskunnan kyselytunti tms. Tieto jostakin törmäyksestä tuli lyhyenä tekstinä kuvan yläreunaan. Ajattelin jonkin pienkoneen eksyneen ja törmänneen. Niin on tapahtunut joskus vuosia sitten. Taksiradiosta alkoi kuulua, että jotakin isompaa on tapahtunut. Kun pääsin autohuoltoon, joukko asiakkaita oli tv:n ääressä katsomassa suoraa lähetystä. Muistelen kuvan näyttäneen juuri silloin toisen koneen törmäyksen.

Hain auton ja ajoin nopeasti kotiin seuraamaan tapahtumien kehittymistä. Ajomatkalla oloni oli jotenkin täysin epätodellinen. Tilanne alkoi hiljalleen hahmottua. Istuin vain tv:n ääressä ja tuijotin ja koetin tajuta asiaa. Viereisessä huoneessa yksi nuoristamme oli tietokoneen ääressä joko pelaamassa taikka selaamassa tissikuvia. Kerroin lyhyesti tapahtuneesta ja kehotin tulla katsomaan. Sarkastinen vastaus: EVVK! Mietin, että olinko minäkin nuorena tuollainen.

Kesti joltisestikin aikaa hahmottaa tapahtuman suuruus, vakavuus ja merkitys maailmanlaajuisesti. TV-kuvat arabimaista ihmisistä tanssimassa ja riemuitsemassa iskun onnistumisesta järkyttivät. Suurin järkytys oli kuitenkin nuoren täydellinen välinpitämättömyys valtavaa katastrovia kohtaan.

Kommenttia muokattu: 07.09.2011 klo 08:48
Minä olin töissä, tein iltapäivän viimeisiä hommia työhuoneessani. Muistan jonkun tulleen sanomaan neljän nurkilla (tarkkaa aikaa en tiedä sanoa), että tule katsomaan TV:tä, New Yorkissa lentokone on törmännyt pilvenpiirtäjään. Tein vielä tovin töitä, että sain päivän työt purkkiin. Kun olin valmis, menin katsomaan. TV:ssä puhuttiin asiasta, mutta mielestäni siinä vaiheessa ei vielä tullut live-kuvaa MTV3:lta. Se alkoi vasta hetken päästä. CNN taisi näyttää jo kuvaa pilvenpiirtäjiltä. Kotiin lähdin tornien romahdettua.

Kun toiseenkin torniin ohjatun lentokoneen myötä oli selvää, että kyseessä on terrori-isku, muistan miettineeni, että USA on kaivanut kyllä verta nenästään. Sanoin sen myös ääneen. Sain osakseni paheksuntaa, koska torneissa tietysti oli loukussa ihmisiä ja lentokoneissakin olleet olivat saaneet surmansa. Tietysti tuo inhimillinen puoli oli jo ehtinyt koskettaa, mutta etäisen katastrofin kohdalla politiikka astui etualalle. Samassa tajusin, että pikkusisko miehineen on par´aikaa New Yorkissa. Jossain vaiheessa alkuillasta sain äidin kautta tiedon, että pikkusiskolla ei ole hätää. Olivat onnistuneet soittamaan Suomeen. Olivat kuulemma nukkuneet aamulla pitkään ja tilanne selvisi heille myöhemmin kuin vaikkapa minulle. Poispääsy taisi heillä hieman viivästyä.

Seurasin asiaa tietysti koko illan ja siitäkin eteenpäin. Eihän asialta voinut välttyä.

Lisäys: Kävin ensi kertaa elämässäni New Yorkissa tämän vuoden tammikuussa. Kävimme luonnollisesti katsomassa kaksoistornien paikan. Oikeastaan vasta silloin kykenin samastumaan niihin ihmisiin, jotka kokivat tuon mielettömän terrori-iskun kauhut.

Kommenttia muokattu: 07.09.2011 klo 09:01