Olin tuona tapahtumahetkenä kotona lähdössä noutamaan autoa huollosta. Ehkä radiosta tuli tieto, että lentokone on törmännyt WTC-torniin. TV:ssä meni eduskunnan kyselytunti tms. Tieto jostakin törmäyksestä tuli lyhyenä tekstinä kuvan yläreunaan. Ajattelin jonkin pienkoneen eksyneen ja törmänneen. Niin on tapahtunut joskus vuosia sitten. Taksiradiosta alkoi kuulua, että jotakin isompaa on tapahtunut. Kun pääsin autohuoltoon, joukko asiakkaita oli tv:n ääressä katsomassa suoraa lähetystä. Muistelen kuvan näyttäneen juuri silloin toisen koneen törmäyksen.
Hain auton ja ajoin nopeasti kotiin seuraamaan tapahtumien kehittymistä. Ajomatkalla oloni oli jotenkin täysin epätodellinen. Tilanne alkoi hiljalleen hahmottua. Istuin vain tv:n ääressä ja tuijotin ja koetin tajuta asiaa. Viereisessä huoneessa yksi nuoristamme oli tietokoneen ääressä joko pelaamassa taikka selaamassa tissikuvia. Kerroin lyhyesti tapahtuneesta ja kehotin tulla katsomaan. Sarkastinen vastaus: EVVK! Mietin, että olinko minäkin nuorena tuollainen.
Kesti joltisestikin aikaa hahmottaa tapahtuman suuruus, vakavuus ja merkitys maailmanlaajuisesti. TV-kuvat arabimaista ihmisistä tanssimassa ja riemuitsemassa iskun onnistumisesta järkyttivät. Suurin järkytys oli kuitenkin nuoren täydellinen välinpitämättömyys valtavaa katastrovia kohtaan.
Minä olin töissä, tein iltapäivän viimeisiä hommia työhuoneessani. Muistan jonkun tulleen sanomaan neljän nurkilla (tarkkaa aikaa en tiedä sanoa), että tule katsomaan TV:tä, New Yorkissa lentokone on törmännyt pilvenpiirtäjään. Tein vielä tovin töitä, että sain päivän työt purkkiin. Kun olin valmis, menin katsomaan. TV:ssä puhuttiin asiasta, mutta mielestäni siinä vaiheessa ei vielä tullut live-kuvaa MTV3:lta. Se alkoi vasta hetken päästä. CNN taisi näyttää jo kuvaa pilvenpiirtäjiltä. Kotiin lähdin tornien romahdettua.
Kun toiseenkin torniin ohjatun lentokoneen myötä oli selvää, että kyseessä on terrori-isku, muistan miettineeni, että USA on kaivanut kyllä verta nenästään. Sanoin sen myös ääneen. Sain osakseni paheksuntaa, koska torneissa tietysti oli loukussa ihmisiä ja lentokoneissakin olleet olivat saaneet surmansa. Tietysti tuo inhimillinen puoli oli jo ehtinyt koskettaa, mutta etäisen katastrofin kohdalla politiikka astui etualalle. Samassa tajusin, että pikkusisko miehineen on par´aikaa New Yorkissa. Jossain vaiheessa alkuillasta sain äidin kautta tiedon, että pikkusiskolla ei ole hätää. Olivat onnistuneet soittamaan Suomeen. Olivat kuulemma nukkuneet aamulla pitkään ja tilanne selvisi heille myöhemmin kuin vaikkapa minulle. Poispääsy taisi heillä hieman viivästyä.
Seurasin asiaa tietysti koko illan ja siitäkin eteenpäin. Eihän asialta voinut välttyä.
Lisäys: Kävin ensi kertaa elämässäni New Yorkissa tämän vuoden tammikuussa. Kävimme luonnollisesti katsomassa kaksoistornien paikan. Oikeastaan vasta silloin kykenin samastumaan niihin ihmisiin, jotka kokivat tuon mielettömän terrori-iskun kauhut.
Minä olin Auroran sairaalassa katsomassa kumppaniani, joka pyöri siellä tohkeissaan. Minä näin, mitä telkkarissa oli ja jäin sitä seuraamaan. Kaveri oli ihmeissään, miksi jäin katsomaan telkkaria sen sijaan että olisin tullut hänen huoneeseensa.
Jouduin transfobian kohteeksi mennessäni Auroran sairaalasta pois. Muistin, että suurimman hädän hetkellä ihmisiä yhdistää inho meikäläisiä kohtaan.
Tekninen tuottaja soitti taksiin, jolla olin menossa Manskua jonnekin, tämä oli ensimmäisen ja toisen koneen välissä. Täytyy sanoa, että ajatukset olivat siinä, miten organisoida prosessi siinä monikanavaisessa radiossa, jota silloin hoidin. Oli jo ilta ja lähettimet automaateilla (ei suuntien pidennysmahdollisuuksia), miten sijoittaa väliin viivästettyä ruotsia, mistä kielitaitoisia "suomalainen näkökulma" haastateltavia aamuun, siis muihin kuin englantiin.
Toimittajien pitäisi osata katsoa kaikkea ulkoa päin. Piti tyynnytellä yhtä tuottajaa, joka harmistui kun jenkkitaustainen alaisensa tunteili television ääressä, eikä nyt ollut sen aika. - Poikkeustilanteissa oli sellaisessa monikanavajakelussa satoja yksityiskohtia hoidettavana, uusille kohdealueille oli kierrossa saatava peruskärki mukaan eikä aloitettava keskeltä..Pian selvisi, etä netti oli maailmanlaajuisesti kaatunut ja vain se radiomme toimi, ja kalliit puhelimet. Kielitaidottomat matkailijat jossain Algeriassa olivat yhdistäneet radioäänen ja sikäläisen tv:n.
