Balkanin alueella on vain joitakin suurkaupunkeja, joissa on hieman modernia ilmapiiriä. Yleensä kaikkialla sukupuolten suhteita leimaa jäykkä machokulttuuri. Eri maissa Balkanilla homot joutuvat konflikteihin hieman eri perustein, mutta kaikkialla vaaditaan yksityisen ja julkisen erottamista.
Bosnia: Kolme kertaa: EI
Bosniassa uskonnollisten yhteisöjen rooli on merkittävin. Siellä oli sota 1992-1995. Sen jälkeen etniset ryhmät ja uskonnolliset yhteisöt ovat ryhmittyneet kolmeksi ryhmäksi: bosnialainen on muslimi, serbi on ortodoksi ja kroati on katolinen. Ryhmien välillä on jatkuvaa jännitettä. Ryhmien välisenä yhdyssiteenä toimii interuskonnollinen raati, joka on kaikessa erimielinen paitsi yhdessä kysymyksessä: suhtautumisessa homoihin.
Kun Bosnia ilmaisi halunsa EU:n jäseneksi, muotoiltiin nopeasti sopivaa lainsäädäntöä. Oli myös puhetta samaa sukupuolta olevien avioliitoista, mutta kaikki kolme uskonnollista johtajaa ilmoitti toukokuussa yksimielisesti: EI, EI ja EI. Viime syksynä Queer-festivaali jouduttiin pitämään tiukasti neljän seinän sisällä. Lyhtytukkaiset kristilliset jalkapallofanit ja mustapartaiset wahhabiitit liittoutuivat homoja vastaan. Mutta muillakin kuin homopiireillä on Sarajevossa ongelmia uskonnollisten ryhmien suhteen. Koko ajan vaaditaan uskontoihin perustuvia rajoituksia. Erityisesti painostus islamilaisten taholta vahvistuu. Monet näyttelyt, jotka vielä vuosi sitten kiinnostivat vain pientä sisäpiiriä, ovat joutuneet uskonnollisten aktivistien tarkkailuun.
Kosovo: moderni perustuslaki paperilla
Homoskene Kosovossa on ristiriitaisessa tilanteessa. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa perhe on yksilön tärkein kiinnityskohta. Homoille ei ole mitään julkisia kohtaamispaikkoja. Kuitenkin Kosovon perustuslaki on erittäin moderni, mutta se ei syntynyt kosovolaisen yhteiskunnan vaatimuksista, vaan länsimaisten asiantuntijoiden kynästä. Perustuslaki sallii samaa sukupuolta olevien avioliitot, mutta käytännössä se on mahdotonta. Kosovossa on yksi homojärjestö, nimenä on Elysium ("onnela"). Järjestön puheenjohtaja Arber Nuhiu yrittää rikkoa piilottelun politiikka, ja sen vuoksi järjestetään erilaisia tapahtumia vuokratuissa saleissa tai yksityistiloissa ja kontakteja saadaan internetin kautta. Kansainväliset toimijat Kosovossa antanvat tukea, rahaa ja suojaa.
Kosovossa on jouduttu yhteistyöhön kansainvälisten ja paikallisten kesken. Toiset sanovat sitä "puoliprostituutioksi". Rikkaat ulkomaalaiset hoitelevat nuorille miehille viisumeita, työpaikkoja, yms. Mutta yhdessä asiassa Kosovon homoskene on avantgardistinen: siellä vallitsee multikansallisuus. Albanit, serbit ja romanit kohtaavat toisiaan ennakkoluulottomasti. Kaikille on yhteistä, että homoja syrjitään.
Serbia: Kotitekoiset siveyspoliisit
Serbiassa homoalakulttuurin toimintaedellytykset ovat periaatteessa hyvät. Belgrad on miljoonakapunki ja siellä on runsas bilekulttuuri. Seksuaaliasioissa serbit ovat vapaamielisiä. Promiskuitetti on laajalle levinnyttä. Mutta tämä näkymä on pettävä. Tämän syksyn pride-paraati kiellettiin, kun äärioikeistolaiset ja uskonnollisfasistiset joukot Obraz ja 1389 uhkasivat väkivallalla. Poliisi löysi kaupungille piilotettuja pullo- ja kivikätköjä. Niitä olisi käytetty "pederasteja"vastaan.
Obraz ja 1389 pitävät itseään kansakunnan suojelijoina, koska valtio ei riittävästi puutu homouden leviämiseen. Näiden ryhmien kannattajat näyttävät aivan tavallisilta nuorilta miehiltä. He ovat urheilullisia, farkuissa ja pulloverissaan. He eivät näytä yhtään samoilta kuin läntisen Euroopan uusnatsit. He eivät edusta mitään marginaalijoukkoa, vaan he pitävät itseään vaikenevan enemmistön edustajina. He ovat syntyneet 1990-luvun alussa. He ovat eläneet lapsuutensa hysteerisen kansallistunteen maassa. Kirkolla on satojen vuosien maine Serbien eloonjäämistaistelussa. Vastustajina ovat uskonnottomat ja dekadentit. Kauhukuvana on homojen hyödytön seksielämä, joka ei tuota lapsia. Se on kuin onaniaa ja se johtaa vähitellen serbien katoamiseen maailmasta.
Viime viikkoina voitiin seurata, miten Belgradin Pride typistyi, kun julkinen valta ei antanut sille juuri minkäänlaista tukea. Samaan aikaan oikeiston väkivalta sai näkyvyyttä julkisessa tilassa. Priden järjestäjiä voisi syyttää siitä, että ei riittävästi korostettu pride-marssin päämääriä. Tarkotuksena ei ollut homoseksuaalisuuden edistäminen vaan oikeus käyttää julkista tilaa siinä missä muutkin väestöryhmät. Nyt Priden jälkeen Serbiassa on käynnistynyt keskustelu. Se ei kuitenkaan käsittele homoja, vaan oikeistoradikaalien väkivaltaa. Mutta tämä keskustelu on tarpeen, koska kun oikeistoradikaalit ryhmnät joutuvat mediassa ja oikeusvaltiossa marginaaliin, on homoillakin ehkä tulevaisuudessa oikeus vapautukseen.
(NZZ online)