Radio Helsingin Musa vai Bisnes -ohjelma käsittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä musiikkialalla kaksiosaisessa kokonaisuudessa, jonka ensimmäinen osa kuultiin maanantaina 29. maaliskuuta.
Toimittaja Maria Veitolan vieraana ovat levyttämäänkin päässyt somevaikuttaja Tuure Boelius, SOFA-duon toinen osapuoli, rap-artisti ja näyttelijä Fanni Noroila, tuottaja, musiikintekijä ja artistinimellä Exploited Body toimiva taiteilija Noah Kin sekä saksofonisti ja musiikintekijä Linda Fredriksson. Lisäksi artisti, käsikirjoittaja ja kirjailija Cristal Snow kertoo kokemuksia musiikkialalta. Jakson taustatoimittaja on Laura Haimila.
Ohjelmassa selvitetään esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema musiikkialalla. Aihetta käsitellään esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta: Voiko artisti ja muusikko olla yleisön edessä oma itsensä, ja onko ala turvallinen vähemmistöille ja normeja rikkoville esiintyjille? Kannustavatko pomot ja portinvartijat esiintyjiä ilmaisemaan itseään vapaasti? Miten naisviha sekä homo- ja transfobia näyttäytyvät eri genreissä?
Suomessa ei voi tehdä "homopoppia"
Ohjelmassa haastatellun Boeliuksen mielestä Suomessa ei voi tehdä "homopoppia", vaan musiikin pitäisi olla helppoa kuunneltavaa kenelle hyvänsä. Boelius viittaa tällä siihen, että vuonna 2018 suhtautuminen Lätkäjätkä Ville -kappaleen julkaisemiseen oli hänen mukaansa nuivaa. Vaikka kappaleesta sinänsä oltiinkin innoissaan, aiheutti hänen kokemuksensa mukaan etenkin kappaleen sanoma vastahankaa. Hän toteaa myös, että kyseisen kappaleen yhteydessä tekijäistä ainoastaan Saara Törmä ja Aku Rannila ovat omilla nimillään ja muut salanimillä. Hän arvelee, että Suomessa jääkiekon yhdistäminen homoseksuaalisuuteen oli niin iso kysymys, että se vaikutti asiaan. Kappale herättikin keskustelua ja syytöksiä esimerkiksi Suomen MM-kiekkojoukkueen häpäisemisestä. Tuolloin kuitenkin suomalainen jääkiekkoikoni Teemu Selänne tarttui asiaan, ja totesi, ettei biisi häpäise, vaan kannustaa olemaan oma itsensä. Hän myös ilmaisi tukensa Boeliukselle. Boelius myös muistutti toisessa yhteydessä, että musiikkibisneksissäkin on paljon henkilöitä, jotka ajavat samoja yhdenvertaisuuteen liittyviä asioita.
Myös Kesäkumi-kappaleen kohdalla vaatimus universaaliudesta tuli esiin. Hän itse on ensimmäinen seksuaalivähemmistöön kuuluva YleX:n vuosittaisen ehkäisyvälinekampanjakappaleen esittäjä. Hän toteaa, ettei itse löydä samastumismahdollisuutta heterorakkaudesta kertovista kappaleesta.
Boelius myös arvioi vahvojen naisartistien olevan homomiesten suosiossa, koska nämä laulavat miehistä. Boelius ottaa esiin myös suomalaisiin sateenkaarihymneihin kuuluvan Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä -kappaleen, jossa viittaus naisten väliseen suhteeseen on rivienvälissä. Hänen mielestään on kuitenkin väärin, jos oma todellinen elämä joudutaan mainitsemaan mainitsemaan vain sivulauseissa.
Pienentäminen osuu identiteettiin
Myös Cristal Snow kertoo vuosikymmenen takaisesta hakeutumisestaan musiikkiuralle. Keskustelua käytiin myös yksityisen elämän tuomisesta esiin. Hän kertoi kokeneensa, että joutui muokkaamaan omaa itseään, vaikka tietty rajojen rikkominen hyväksyttiinkin. Vasta Kymppitonni-ohjelmaa tehdessään myöhemmin hän on kokenut mahdollisuutta toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.
Fanni Noroila arvioi, että kaikki artistit kohtaavat vastaavanlaista muokkausta, streamaamisen ja radiosoiton maksimoinnin nimissä. Erityisesti seksuaalivähemmistöjen kohdalla pienentäminen osuu kuitenkin identiteettiin, syvimpään olemukseen: "saatko olla sinä" ja "saatko kertoa omista kokemuksistasi, elämästäsi, arjestasi" tai voiko studiossa kokea vapauden, turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen. Hän vertaa tällaista rajoittamista henkiseen väkivaltaan.
Noah Kin sanoo, että keskustelusta jää usein pois ihmisyys, kun mennään identiteettiasioihin ja punnitaan sitä, voiko "joku jossain Keski-Suomessa asuva hetero keski-ikäinen samastua tähän tarinaan". Hän arvioi, että levy-yhtiöissä joskus aliarvioidaan ihmisten empatiakykyä. Hän viittaa samastumiseen, rakkaudesta kertoviin kappaleisiin ja "konseptin" ymmärrettävyyteen lopulta sukupuolesta riippumatta. Hän myös pohtii, onko lopulta tarpeen aina pyrkiä tavoittamaan mahdollisimman laaja yleisö. Esiin nousi myös huomio suomen kielen sukupuolineutraalista persoonapronominista hän; sukupuolen pystyy halutessaan jättämään pois erityisesti kikkailematta.
Keskustelussa käytiin läpi myös rap-genressä esiintyvää misogynia ja hlbti-kielteisyys. Yleisemminkin tunnutaan hyväksyttävän hittimusiikissa sallitaan misogyynisiä sanoituksia, mutta homoseksuaalien toivotaan pitävän oma seksuaalinen suuntautuneisuutensa poissa biiseistä.
Jazz-musiikin piiristä aihepiiriä valotti Linda Fredriksson. Hän puhui sosiaalisia yhteyksistä, sosiaalisesta kulttuurista, läpänheitosta ja yhteisöllisyydestä, joilla on yhteyttä siihen, miten musiikintekijä tuntee olevansa hyväksytty. Myös siellä on tarpeen etsiä ympäristö ja yhteisö, jossa voi kokea turvallisuutta ja hyväksyntää. Hyvin miesvaltaisessa ympäristössä saattaa muutaman äänekkäimmän esittämien "rasvaisten läppien" sietäminen olla raskasta.
Tukijat ja turvallinen tila
Tukijoiden ja omien tukijoukkojen tärkeys tuli esiin. Samoin tuli esiin se, että syrjinnän kohteeksi joutuvat yleensä itse puuttumaan syrjintään - mutta riskinä on työmahdollisuuksien menettäminen.
Fredriksson nosti esiin toiveen siitä, että musiikkikoulutuksessa järjestettäisiin koulutusta ns. turvallisen tilan merkityksestä ja myös moninaisuuden olemassaolosta. Hän arvioi, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyväntahtoisia, mutta eivät välttämättä esimerkiksi tiedosta sellaisia asioita, jotka saattavat lisätä syrjintää.
Johtopäätöksiin kuului ajatus siitä, että aihepiiriin liittyvä keskustelu musiikkibisneksen alalla on vasta alussa.
Radio Helsingin Musa vai Bisnes on musiikkialan ilmiöihin pureutuva ajankohtaisohjelma. Radio Helsinki kuuluu pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Oulussa sekä verkon kautta.