Tuhoaako Berliinin kaupungin ”hyvää tarkoittava” politiikka sateenkaarikaupunginosan

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 1
Nollendorfplatz, metroasema

Berliinissä aloittaa työnsä ”yöpormestari”. Hän haluaa turvallisuutta sateenkaarikortteleihin. Monet queer-aktivistit ovat huolestuneita: se merkitsee sateenkaarikaupunginosan tuhoa.

Berliiniläinen gay-uutissivussto Queer.de uutisoi marraskuussa 2018, että Berliinin Schönebergin alueen ”seksimyönteisiin” gaybaareihin on alettu tehdä ratsioita. Ratsioiden taustalla on vihreitä edustava kaupunginosapormestari. Samanaikaisesti rakennusvirasto alkoi tarkastaa seksiin ”myönteisesti” suhtautuvien homobaarien tiloja. On tutkittu paloturvallisuutta ja hätäuloskäytäviä. Siegessäule-lehden mukaan keskiviikkoisin klo 22 työntyi gaybaareihin 20 hengen joukko poliiseja, tarkastusviraston väkeä ja turvallisuusmiehiä, ja he tutkivat toimiluvat ja tilat. Ns. ”pimeät huoneet” joutuivat erityissyyniin. Tällaiset ratsiat karkottavat baareista viimeisetkin kävijät.

Tammikuun alussa 2019 Siegessäule-lehdessä kirjoitettiin huolestuneena homobaarien ja queer-seksiklubien tulevaisuudesta. On korkeat vuokrat, on iso pino määräyksiä ja on kontrollipolitiikkaa. Monet queer-instituutiot ja seksipaikat taistelevat jo olemassaolostaan. Samanaikaisesti Berliini mainostaa kaupungin vapaamielisyyttä, moninaisuutta ja ongelmatonta suhtautumista seksiin.

Siegessäule-lehden kommentoija muistelee, kuinka hän tuli ensi kertaa Berliiniin vuonna 2014. Hän päätyi Motzstrassella sijaitsevaan Tom’s -baariin. Siellä hän näki ensi kertaa elämässään ”pimeän huoneen”. Niihin tiloihin teki amerikkalainen sotilaspoliisipartio ratsioita jo Berliinin muurin aikana. Baarinpitäjä piilotti amerikkalaiset sotilaat, homot ja biseksuaalit, ratsian ajaksi pimeään huoneeseen.

Se oli esimerkki valtion ja poliisin väkivallasta queer-ihmisiä vastaan. AIDS-kriisin aikana se tuntui myös vahvasti. Mutta nyt Berliiniä juhlitaan yhtenä maailman seksuaalisimpana kaupunkina ja Euroopan queer-pääkaupunkina. Mutta monet näkevät vaaran merkkejä. Baarit joutuvat lopettamaan korkeiden vuokrien vuoksi ja ainakin ajoittain on viranomaismääräyksillä suljettu baarien takatiloja.

Erityisen vaikeana tilannetta vuoden 2019 alussa Siegessäulen kirjoittaja piti ei-kaupallisen toiminnan kohdalla. Yhdistyksillä on vähäinen budjetti ja toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Tällainen oli mm. queere BDSM-Sexclub Quälgeist, joka menetti tilansa vuonna 2018. Taloon alettiin rakentaa omistusasuntoja. Kun uusi paikka löytyi Alt-Mariendorfin kauppunginosasta, oli mahdoton saada viranomaislupia. Tilaa ei oltu määritelty yhdistyskäyttöön. Byrokratia iski monin tavoin. Oli saatava invavessa, esteetön sisäänkäynti ja paljon muuta byrokraattista.

Monet gaypaikkojen pitäjät arvelivat, että poliitikot haluavat siistiä kaupungin homoalueita. Homobaarit eivät kuitenkaan ole mikään yllätys, koska kaupungin poliittisissa elimissä on monia tunnettuja homoja ja lesboja mm. vihreässä puolueessa. He tuntevat kyllä homoalueet. Nyt kysytään: haluavatko vihreät ”siistin”, ”neutraalin” kaupungin.

Tähän tapaan tilannetta kuvattiin Siegessäule-lehdessä vuoden 2019 alussa.

Yöpormestari asuu kuvioihin

Helsingin Sanomissa 26.1.2020 oli pitkä artikkeli Helsingin yöelämästä, otsikkona Hyvää yötä, Helsinki. Italialainen kaupunkitutkija Giacomo Bottà piti Helsingin yöelämää tylsänä. Yhtenä ideana olisi perustaa yöpormestarin virka. Hänen vastuulleen jäisi yöelämän kehittäminen. Sellainen on esim. Amsterdamissa.

Eilen 23.2.2020 kerrottiin virallisesti, että Berliinin sateenkaarikortteleita halutaan kehittää asukkaille ja vierailijoille turvallisemmiksi ja miellyttävämmiksi. Tämän kertoi paikallinen aluepormestari Angelika Schöttler (SPD). Kokeilu alkaa maaliskuun 19. päivänä 2020 ja siinä on kolme toimenpidettä. Ensiksi, sateenkaarikortteleihin tulee 2-3-henkinen ”yöpormestaritiimi”, joka sovittelee pysyvien asukkaiden ja homobaarien välisiä ongelmia. Mukaan tulee edustaja homojen väkivallan vastaisesta projektista Maneosta. Tiimin tulee tuntea hyvin ongelmakohdat ja tehdä (homo?)turismi siedettäväksi. Toiseksi, iltaisin lähtee liikkeelle Nachtlichter-ryhmä, valkoisiin asuihin pukeutuneina. Heillä ei ole poliisin valtuuksia, mutta heidän tulee aistia, missä on syntymässä ongelmia. Kolmanneksi, Fugger- ja Eisenacherlkatujen risteykseen tulee kortteli-info-kioski.

Aluepormestarin mukaan pyritään siihen, että kaikki tuntevat olonsa paremmaksi. Sateenkaarikortteleissa on hienoja baareja ja klubeja, mutta on myös rikollisuutta. Vakituisten asukkaiden ja vieraiden kanssa yhdessä yritetään parantaa aluetta. Toimenpiteisiin on varattu yli 160 000 euroa kahdeksi vuodeksi.

Tuhoaako politiikka sateenkaarikorttelit?

Tänään 24.2.2020 Queer.de-sivustolla on kommentti, jonka on kirjoittanut seksuaalitieteen ja -koulutuksen professori. Hän kirjoittaa, että nyt Nollendorfplatzin kortteleissa ollaan siirtymässä homojen jälkeiseen aikaan. Viimeiset homoliikkeet ja vähävaraiset homot ollaan karkottamassa alueelta pois.

Motzstrassella ja ympäröivillä kaduilla kruisailevat nyt kalliit lastenvaunut, joissa on pidike Latte-Macchiato juomille. Alueelle muuttaa varakasta väkeä. Nyt vielä kaduilla mukana on viereisten homobaarien värikäs asiakasjoukko, mutta tämän joukon karkottaminen ja alueen voimakas keskiluokkaistuminen jatkuu. Lesbojen ja muiden queer-ryhmien kokoontumispaikat on jo ajat sitten lopetettu.

Viranomaiset ovat varoitelleet joitakin homopaikkoja sulkemisella, ellei tehdä rakenteellisia muutoksia. Mitään taloudellista tukea muutoksille ei ole myönnetty. Alueen keskiluokkaistuminen merkitsee nopeasti nousevia vuokria. Monet alueella asuvat homotkin ovat joutuneet lähtemään, kun vuokrat ovat nousseet liian korkeiksi.

Poliittinen iskulause on ollut: sateenkaarialue tehdään entistä houkuttelevammaksi. Esimerkit muualta maailmasta osoittavat, että tällainen toiminta johtaa homoalakulttuurin katoamiseen. Alueelle jäävät vain hyväpalkkaiset paikalliset ja aluetta tirkistelevät turistit. Entiset homoskenen vieraat eivät enää ole tervetulleita.

New Yorkin Greenwich Villagessa oli 1970-80-luvuilla vilkas meno. Oli baareja, kirjakauppoja, klubeja ja kuntosaleja. Keskipisteenä oli Christopher Street. Nyt katuvilinä on aivan toisenlaista. Mitään entistä ei enää ole jäljellä. Maineikas Stonwall Inn oli jonkin aikaa kokonaan kiinni, mutta nyt siitä on tullut ”kansallinen muistomerkkki”. Kukaan homo tai lesbo ei lähde iltaa viettämään sille alueelle. Kaupunki käynnisti aikoinaan toimenpiteet ”viharikollisuutta” vastaan ja sitä seurasi ”turvallisuuspolitiikka”. Yövartijat ja poliisi suorittivat alueella puhdistuksia ja siinä hävisi myös kaikki homoseksiin viittaava. Sosiologi Christina B. Hanhardt on kuvannut tätä kehitystä kirjassaan "Safe Space: Gay Neighborhood History and the Politics of Violence" (2013).

New Yorkissa tapahtui samaa kuin nyt Berliinissä:

- kaupunki rajoittaa miesten suosimissa paikoissa niille tyypillisiä toimintoja

- alueellisia ratsioita (mm. homojen suosimilla ulkoalueilla)

- tukahdutetaan epätoivottavana pidettyä mm. maksullista seksiä

Kanta-asiakaskunta katoaa - turistit ja varakkaat perheet tilalle

Kanta-asiakkaat karkotetaan, kun noudatetaan samanlaista politiikka kuin New Yorkissa aikoinaan. Poliittisessa ohjelmassa ei millään tavalla mainita sitä, että homopaikat sulkeutuvat ja kanta-asiakkaat häipyvät. Sen sijaan nostetaan vahvasti esiin, miten alueesta voi tulla haluttu turistikohde. Aluepormestari on sanonut, että ”täällä asuvat rinta rinnan erilaista seksuaalista suuntausta edustavat ihmiset, singlet, parit, perheet, vanhat ja nuoret sekä eri uskontokuntiin kuuluvat. Ja alueella liikkuvat monet turistit. Toivon, että kaikki nämä tuntisivat olonsa turvalliseksi. Tämä illlanvietoalue ”sateenkaarikorttelit” klubeineen ja baareineen joutuu taistelemaan rikollisuutta vastaan”. (Angelika Schöttler )

”Nachtlichter”-tarkkailijat varmaan tulevat turistinkin luo kysymään: ”onko kaikki hyvin ja onko varmasti kondomi mukana, ja jos ei ole, tästä saa ottaa”.

Tässä oli osia professori Heinz-Jürgen Voßin tämänpäiväisestä kommentista. Hän on 1990-luvulla ollut mukana tekemässä gaypolitiikkaa Berliinissä.

1 kommenttia

Vai tuhosivatko ehkä sittenkin aika ja maailman muuttuminen sateenkaarikaupungiosan?

Vielä joitain vuosikymmeniä sitten alue, jossa muu kuin binäärinen heteroseksuaalisuus oli oletus, tarjosi harvinaisen keitaan: tilan hengittää, kohdata kaltaisiaan ja olla ihminen sellaisena kuin on. Yrittäjien näkökulmasta baareihin riitti juhlijoita, homohotelleihin yösijaa tarvitsevia ja erikoistuneisiin myymälöihin asiakkaita. Yrittäjillä puolestaan oli varaa maksaa silloista markkinahintaista vuokraa.

Nyt suuri osa ainakin seksuaalivähemmistöihin kuuluvista kokee saavansa riittävän tilan muualtakin. Kohtaaminen tai siitä sopiminen puolestaan on pitkälti siirtynyt mobiilisovelluksiin.

Minä uskon, että tällainen kehitys on vähentänyt suorastaan radikaalisti "massan" halukkuutta hakeutua homokortteleihin viettämään vapaa-aikaansa. Kuinka suurta osaa mahtaa oikeasti kiinnostaa illasta iltaan tapahtuva notkuminen baaritiskin äärellä ja pimeissä huoneissa qruisailu? Tai ylipäätään olla sellaisessa ympäristössä? Jos muuallakin voi olla ja elää. Joidenkin alakulttuurien piirissä varmaankin kaivataan vielä tällaista ympäristöä; esimerkiksi fetisisteillä lienee jonkinlainen kynnys toteuttaa itseään julkisesti tällaisten homokorttelien ulkopuolella. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kohdalla tilanne on tietysti yhä heikompi.

Aina voi myös kritisoida turvallisuudella perusteltuja kontrollia, sääntöjä ja pykäliä. Toisaalta, sitten kun jotain sattuu, niin syyttävät sormet osoittavat yleensä viranomaisia ja näiden laiminlyöntejä. Berliinissäkin tapahtui vakava tulipalo kontrollin rajamaille jääneessä saunassa muutama vuosi sitten.

Tällä(kin) kolikolla on enemmän kuin yksi puoli.