Tänä vuonna, kun elokuva Keskiyön Cowboy on täyttänyt 50 vuotta, on taas keskusteltu siitä, onko se homofobinen elokuva vai homoelokuva. Elokuvassa esitetty miesten ystävyys oli kuitenkin 60-lukulaisille homoille tärkeä kokemus.
Elokuva alkaa Harry Nilssonin laulamalla laululla Everybody’s Talkin’ , joka nousi hitiksi. Siinä päähenkilö laulaa, ettei hän kuuntele muiden puheita vaan oman sielunsa sisäistä ääntä. Hän matkustaa sinne, missä aurinko paistaa läpi kaatosateenkin.
Elokuvan on ohjannut ”homo-ohjaaja”, brittiläinen John Schlesinger. Elokuvassa texasilainen syrjäisen baarin tiskaaja Joe Buck ottaa loparit ja lähtee bussilla kohti New Yorkia. Häntä nimitellään ”lehmipojaksi”. Joen kasvoissa loistaa innostus, kun matkaradiosta saa kuuluviin newyorkilaisia radioasemia.
Joesta tulee nyt aloitteleva gigolo. Hän on kömpelo mutta vilpittömän tuntuinen. Hän kokeilee ansiotyökseen seksiä haluavia naisia ja miehiä. Hän joutuu tekemisiin laitapuolen kulkijan ”Ratson” kanssa ja he muuttavat samaan purkutuomion alla olevaan tyhjään taloon.
New Yorkissa oli huumeita ja prostituutiota, ja hän olisi joutunut lehmännahkaisen matkalaukkunsa kanssa suuriin vaikeuksiin, ellei hän olisi tavannut Ratso Rizzoa, Italiasta tullutta, lapsihalvauksen vaurioittamaa pikku kelmiä.
Käsikirjoituksen lähtökohtana on ollut kirjailija James Leo Herlihyn kirjanen Midnight Cowboy. Kirjailija oli 60-luvulla Amerikassa kirjailijatähti. Hän oli syntynyt 1927 Detroitin työläisympäristössä. Hän oli homo ja Tennessee Williamsin läheinen ystävä. Elokuva tuli tunnetuksi mutta kirjailija ja kirja jäivät unohduksiin. Kirjailija kärsi depressiosta ja liiallisesta alkoholista. Hän kuoli 1993. Suomeksi kirja on käännetty 1960-luvun lopussa.
Elokuva sai kolme oscaria. Ohjaaja John Schlesinger kuoli vuonna 2003.
Kuten tämän tekstin alussa mainittiin, Keskiyön Cowboy oli monelle 60-luvun homolle merkittävä kokemus. Oli kuvia Amerikasta ja oli miesten läheistä ystävyyttä ja huolenpitoa. Sellaista ei elokuvassa juuri nähty siihen aikaan. Joe Buck oli ehkä homo, ehkä bi – yhdentekevää.
Elokuva esitetään Ylen Teema-kanavalla lauantai-iltana 30.11.2019. Sen jälkeen se on tiettävästi jonkin aikaa Areenassa.
Tuoreeltaan syksyllä 1969 homolehti Ysikutonen kirjoitti tästä elokuvasta. Ysikutonen oli alkanut ilmestyä toukokuussa samana vuonna.
