36-vuotiaana Mr Gay Finlandiksi 2018 valittu halusi torjua ikärasismia

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • jnsto
  • 1
Kuvateksti HBL:n jutussa kertoo Ismo Poutiaisen tulleen esikuvaksi monille sateenkaariliikkeessä. 15.6.2019 julkaistun haastattelun on tehnyt Belén Weckström ja kuvan ottanut Richard Nordgren.

Ismo Poutiainen, 36, sanoo vuoden Mr Gay Finlandina olleen hyvä ja opettava kokemus.  "Olen saanut mahdollisuuden puhua niin monien HLBTQ-liikkeen ihmisten kanssa".  Hufvudstadsbladetin haastattelussa Poutainen nosti esille  homomiehiin kohdistuvan ikärasismin ja ulkonäkönormitukset

Poutiainen sanoo asettuneensa ehdolle Suomen Mr Gay -kilpailuun kyseenalaistakseen stereotyyppejä. "Monet ajattelivat kilpailun olevan suunnattu nuorille".  Poutiainen sanoo haastattelussa ikärasismin ja ulkonäkökommenttien olevan tavallisia sateenkaaripiireissä.  Tyypillinen vakiokäsitys homomiehestä on hänen mukaansa valkoihoinen, ei transsukupuolinen ja alle kolmekymppinen. Poutiainen ei jutussa tarkemmin erittele omia kokemuksiaan.

Poutiainen on syntyisin Kuopiosta, mutta asunut jo kymmenkunta vuotta Tampereella. Kuopiossa hän oli tuntenut itsensä yksinäiseksi, koska seksuaalivähemmistöjen näkyvyys siellä oli suppea. "Ei ollut oikein ketään, kenen kanssa jutella".  Suuressa kaupungissa oli helpompaa.  HBL taustoittaa jutussa, että Kuopiossa on kuusi kertaa vähemmän asukkaita kuin Tampereella.  Poutiainen kertoo kuitenkin, että hänen vanhemmilleen  18-vuotiaan Ismon ulostulo ei ollut ongelma ja vanhemmat ovat olleet hänestä ylpeitä.

Viestinä itselleen nuorempana Poutiainen sanoo. "Kelpaat sellaisena kuin olet"

HBL:n jutun (s39, 15.6.2019) toimittaja on Belén Weckström ja kuvan ottanut Richard Nordgren.

1 kommenttia

Tilastollisesti on niin, että täällä ylivoimaisesti suurin osa (homomiehistä) on valkoihoisia ja yleisemminkin cissukupuolisia. Yöelämässä suurin osa on pari-kolmekymppisiä. Sitä vanhempana yöelämässä jaksaminen vähenee - kun työelämä vie ja monet vakiintuvat parisuhde-elämänsäkin osalta.

Ulkonäköasiat nyt ovat parinvalintakysymyksissä sellainen pakollinen lieveilmiö niin "sateenkaaripiireissä" kuin muissakin sellaisissa ympyröissä, joissa parinvalintaan liittyvät inhimilliset mekanismit ovat jollain tavalla läsnä. Tässä on tietysti sidos myös ikäkysymykseen. Käsite "ikärasismi" noin muuten on vähän hähmyinen asia, enkä ehtinyt koko vuoden aikana oikein saada asiasta kiinni, vaikka se on joissain yhteyksissä esillä ollutkin.

Toki ennakkoluuloja, mustavalkoisuutta ja raadollisuuttakin on hlbti-ympyröissä siinä missä muuallakin. Ehkäpä siitä tuossa "ikärasismissakin" on kyse; vähän liian äänekkäästi ollaan arvostelemassa muita, varsinkin siellä yöelämässä, kun muutaman juoman heikentämin estoin kielenkannat ovat höllemmällä.

Siitä taas päästään yhteen asiaan; hlbti-vähemmistöjen kulttuuri on perinteisesti syntynyt aika vahvasti päihteiden ympärille, kun marginaalissa ollessaan on jouduttu etsimään tila ja hetken vapaus pullon hengen ääreltä, yöelämästä ja baareista. Anniskelutoiminnalla on rahoitettu myös järjestöelämää ja omaa kulttuuria. Näyttää siltä, että tästä "baariluutimispakosta" porttina vertaisten löytämiseen ollaan hissuksiin pääsemässä.