On torstai 6.6.2019. Kello on edennyt puoli kuuteen. Vasta pari tuntia on kulunut siitä, kun entinen ulkoministeri Timo Soini on televisiossa poistunut yhdessä entisten ministerikollegoittensa kanssa Linnan Peilisalin ovista. Uusi ulkoministeri Pekka Haavisto vastaa toimittajien kysymyksiin Säätytalolla. Kertoo, ettei ole vielä nimityksen jälkeen ehtinyt käydä uudessa ministeriössään.
Eli juuri nyt on melkein se kuuluisa ”Stunde Null”. Ilmaisulla on ollut monta historiallista käyttöä, mutta juuri tänään se sopii Suomeen.
Valtaosalle ranneliike.netin kohdeyleisöstä Timo Soinin nousu Suomen edustajaksi maailmalla oli varmaan käsittämätöntä. Soini piti arvomaailmaansa esillä, enemmän tosin kotimaiselle yleisölle, mutta Soinin arvot nousivat suomalaisuuden kuviksi aina välillä maailmallakin.
Niinpä ulkoministerin vaihtuminen nyt kesäkuussa 2019 oli arvoliberaaleille suomalaisille varmaan suunnilleen pahasta unesta heräämistä. Eikä vain Soini lähtenyt, vaan sen lisäksi tilalle nousi ihan Haavisto. Ehkä paha uni siis unohtuu piankin.
Mutta millaisen kentän edeltäjä on jättänyt? Minkälaisia vauriontorjuntatoimia tarvitaan. Arvaan, että Haavisto ei vastaa, mutta kysyn kuitenkin. Kuinka pahasti Suomi ehti ryvettyä kansainvälisesti arvokysymyksissä?
”Olemme sopineet, että nyt katsotaan eteenpäin. En halua lähteä siihen, että joku on tehnyt väärin, vaan nyt yritetään parantaa”, Haavisto sanoo ja viittaa, että mukana on myös yksi viime hallituksen puolueista.
Kuitenkin Haavisto toteaa, että aborttikeskustelun nousu ”ikävällä tavalla herätti kysymyksen, onko Suomi niiden maiden rintamassa, jotka suhtautuvat hyvin konservatiivisesti naisten oikeuksiin ja lisääntymisterveyskysymyksiin, koska niitäkin maita on paljon”. ”Ne voivat olla yksityisen poliitikon kannanottoja, mutta näyttävät siltä, että edustaisivat Suomen uutta linjaa. Tällaisia kysymyksiä on varmaan noussut esille.”
Mutta sitten tulevaisuuteen: ”Ihmisoikeudet eivät jää tältä hallitukselta huomaamatta. Varmasti ihmisoikeuskysymykset ja ihmisoikeuspuolustajien tilanne ovat asioita, joita tämä hallitus pitää agendallaan.”
Haavisto huomauttaa, että joskus ihmisoikeusasioita kannattaa hoitaa ilman julkisuutta ”Itsekin olen käyttänyt sitä. Joissakin maissa, isäntiä nolaamatta, on pystytty hoitamaan jokin konkreettinen ihmisoikeustapaus. Keinovalikoimaa on”.
Haavisto otti presidentinvaalikampanjan 2018 aikana esille Venäjältä tulevat turvapaikanhakijat. Heissä on vähemmistöjen edustajia, viime aikoina etenkin uskontovähemmistöön kuuluvia jehovan todistajia. ”Minusta on ihan luonnollista, että Suomi pitää näitä asioita esille, ja etenkin kun ne vaikuttavat Suomeen” Haavisto lisää, että Suomeen Venäjältä haluavien jehovan todistajien tilanne on ollut nyt eronneen hallituksen loppuaikana esillä ulkoministeritasolla ”Mutta missä vaiheessa se on, pitää tarkistaa”.
Puheeksi tulee Venäjän jäsenyys Euroopan Neuvostossa. Äskeisessä ulkoministerikokouksessa vältettiin kärjistyminen. Suomi teki töitä neuvottelutuloksen saamiseksi kysymykseen tilanteessa, jossa Venäjää kesäkuun parlamentaarisessa yleiskokouksessa on uhkaamassa lähtö. Venäjä keskeytti jäsenmaksut vastatoimena sen äänioikeuden poistamiselle yleiskokouksessa. Haavisto ottaa kantaa sen puolesta, että Venäjä pysyisi mukana, mutta toteaa asian jakavan Euroopan Neuvoston jäsenmaita. Aihehan meni Helsingin ulkoministerikokouksessa äänestykseen. Suomi on vielä jälkikäteen saanut kipakkaa palautetta Baltian suunnalta.
”Oma argumenttini on ollut sen puolesta, että Venäjä osallistuu, koska silloin tämä Euroopan ihmisoikeussopimus koskee Venäjää.” Haavisto sanoi, että Venäjä on ilmeisesti kuitenkin ainakin pääsääntöisesti noudattanut niitä tuomioita, mitä sieltä on tullut. Ainakin tämän tiedon olen saanut. ”Ja jos näin on, se takaa Venäjän kansalaisille yhden merkittävän ihmisoikeusvalitustien. Ja tätä en haluaisi ottaa keneltäkään pois. Ja sen takia tämä Euroopan Neuvoston rooli on tärkeä.”
Historia avautuu vasta aikanaan
Diplomatian todellisuudella on tapana tulla esille vasta vuosikymmenten kuluttua. Soinin henkilökohtaisilla asenteilla on voinut olla vielä tuntematonta collateral damage –vaikutusta. Esimerkiksi Soinin osallistuminen Ottawassa pro life –vigiliin nousi uutisiin lähinnä vain kun poliittinen valtiosihteeri meni hehkuttamaan sitä ministerin virallisella sometilillä.
Toisaalta edellisen ulkoministerin arvoa Suomelle tähdennettiin aika ajoin siitä näkökulmasta, että hänellä oli suora yhteys arvokonservatiivien ytimeen Yhdysvalloissa. Suhteiden vaikuttavuutta vähensi kuitenkin vaihtuvuus Washingtonissa.
Haavisto korostaa, että ihan se perinteinenkin kansainvälisten suhteiden osaaminen on edelleen vahvaa Washingtonissa.
”Olen pitänyt kiinteää yhteyttä State Departmentiin, nimenomaan Afrikan asioissa ja rauhanvälitysasioissa. Mikäänhän ei ole muuttanut sitä, että siellä on erittäin ammattitaitoisia ja osaavia ihmisiä näissä virkatehtävissä. Heillä on paljon tietoa ja näkemyksiä. Monessa maailmankolkassa on niin, että jos rauhanratkaisuja etsitään, Yhdysvaltain pitää olla mukana.”