Palomies elää parisuhteessa toisen palomiehen kanssa, mutta työkavereilleen he ovat kertoneet olevansa kämppiksiä.
Pelastustieto-julkaisu käsittelee pelastusalaa vaivaavaa erilaisuuden pelkoa. Jutussa haastatellut miehet esiintyvät jutussa nimettöminä, sillä asian paljastuminen voisi johtaa vaikeuksiin työssä. Kihlasormuksia ei pidetä julkisesti. Miehet ovat töissä eri paikoissa.
- Kielenkäyttö on aika raakaa. Homotellaan surutta. Homo on ikään kuin yleisnimitys heikoille, hentomielisille, kertoo pelastajana työskentelevä mies.
Työkavereiltaan hän on kuullut, että jossain kovassa jutussa homot eivät olisi pärjänneet, kuinka ensihoidon potilasta arvioidaan homonoloiseksi tai jostain herkälle menemisestä arvellaan homoksi.
Molemmat ovat toiveammatissaan ja pärjäävät työssään, mutta homouden paljastumisen he arvelevat muuttavan suhtautumista. Joillekin he arvelevat asian olevan samantekevää ja jotkut voisivat kenties olla kannustaviakin - toisaalta enemmistön he kuitenkin arvelevat katsovan kieroon. Alalla he arvelevat homokielteisyyttä olevan keskimäärin enemmän kuin monilla muilla aloilla. Nuorempien he arvelevat olevan avarakatseisempia, mutta ryhmäpaineen kuitenkin kovan.
- Paljon on tehtävää alalla. Joskus yritän tuoda esille, että maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kysyä, onko homous toiselta jotenkin pois. En yleensä saa mitään vastausta. Pelastusala on tässäkin suhteessa stereotypioiden vanki, toteaa miehistä toinen.
Jutussa todetaan yhdenvertaisuutta ja pelastusalan arvoja korostettavan juhlapuheissa, mutta käytännön elämä on toisenlaista. Homouden lisäksi myös naisia vähätellään.
Huhtikuun alussa Hämeenlinnassa järjestettävien palopäällystöpäivien yksi kantavista teemoista on yhdenvertaisuus pelastustoimessa.