Palomies elää parisuhteessa toisen palomiehen kanssa, mutta työkavereilleen he ovat kertoneet olevansa kämppiksiä.
Pelastustieto-julkaisu käsittelee pelastusalaa vaivaavaa erilaisuuden pelkoa. Jutussa haastatellut miehet esiintyvät jutussa nimettöminä, sillä asian paljastuminen voisi johtaa vaikeuksiin työssä. Kihlasormuksia ei pidetä julkisesti. Miehet ovat töissä eri paikoissa.
- Kielenkäyttö on aika raakaa. Homotellaan surutta. Homo on ikään kuin yleisnimitys heikoille, hentomielisille, kertoo pelastajana työskentelevä mies.
Työkavereiltaan hän on kuullut, että jossain kovassa jutussa homot eivät olisi pärjänneet, kuinka ensihoidon potilasta arvioidaan homonoloiseksi tai jostain herkälle menemisestä arvellaan homoksi.
Molemmat ovat toiveammatissaan ja pärjäävät työssään, mutta homouden paljastumisen he arvelevat muuttavan suhtautumista. Joillekin he arvelevat asian olevan samantekevää ja jotkut voisivat kenties olla kannustaviakin - toisaalta enemmistön he kuitenkin arvelevat katsovan kieroon. Alalla he arvelevat homokielteisyyttä olevan keskimäärin enemmän kuin monilla muilla aloilla. Nuorempien he arvelevat olevan avarakatseisempia, mutta ryhmäpaineen kuitenkin kovan.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
- Paljon on tehtävää alalla. Joskus yritän tuoda esille, että maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kysyä, onko homous toiselta jotenkin pois. En yleensä saa mitään vastausta. Pelastusala on tässäkin suhteessa stereotypioiden vanki, toteaa miehistä toinen.
Jutussa todetaan yhdenvertaisuutta ja pelastusalan arvoja korostettavan juhlapuheissa, mutta käytännön elämä on toisenlaista. Homouden lisäksi myös naisia vähätellään.
Huhtikuun alussa Hämeenlinnassa järjestettävien palopäällystöpäivien yksi kantavista teemoista on yhdenvertaisuus pelastustoimessa.
"Pelastusala on tässäkin suhteessa stereotypioiden vanki".
Nuo sterotypiat ovat vahingollisia koko työyhteisölle. Työssään he joutuvat kohtaamaan hyvinkin rankkoja asioita. Yhteisön stereotypiat estävät tervehtymisen tuollaisista rankoista kokemuksista. Jos henkilö osoittaa tunteita tapahtuman jälkeen hänet saatetaan leimata, vaikka oikea tapa olisi antaa tunteiden tulla näkyville.
Olen joskus kysellyt viranomaisilta heidän kanssaan jutellessani, onko heille järjestetty tarvittaessa psykologista tukea traumaattisten kokemusten jälkeen työnantajan puolesta. Sellaisesta en ole juurikaan kuullut. Parhaalle kaverille on saatettu tuulettaa omia tuntemuksia. Toki sekin auttaa, mutta ammattiauttajia tuohon hommaan tarvittaisiin.
Samaistun voimakkaasti näiden miesten kokemukseen, koska olen itse töissä teollisella alalla, ja vielä siellä työmiespuolella, missä kukaan ei voi olla avoimesti homo. Kerran eräs työmies paljastui viikonloppurientojen yhteydessä homoksi, koska oli ilmeisesti tullut baarista miesystävän seurassa ja joku toinen työmies oli nähnyt sen. Tätä tyyppiä ei sitten enää näkynytkään työpaikalla ja kuulin vasta kuukausien päästä tästä homouden esille tulosta ja siitä, miten määräaikaista työsuhdetta ei sitten yllättäen muutettukaan vakituiseksi. Erityisen kuvaavaa oli mielestäni se, miten homon työkaverin käyttäytymistä analysoitiin työmiesten kesken todella tarkoitushakuisesti, eli jokainen ele, jokainen katse tulkittiin jotenkin nurjamielisesti niin, että siinä olisi ollut jotain seksuaalista, jotain seksuaalista uhkaa heteromiehiä kohtaan. Avoimesti homo mies ei sopeudu mitenkään tällaiseen työyhteisöön, jossa jo pelkkä homon läsnäolo työpaikalla nähdään ongelmana.
