Ranskalaisen Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä" -radioluenta on ehtinyt seitsemänteen kirjaan eli Sodomaan ja Gomorraan. Nyt viimeksi kirjan minä-kertoja seurasi salaa paroni de Charlusin ja nuoren vaatturin Jupienin intiimiä kohtaamista.
Paroni de Charlus on jo vanha mies, 62-vuotias, ”harhaviettinen”, ”pisuaarien koluaja”. Hän on kiinnostunut nuorista miehistä. Vaatturi Jupien tuntee vetoa parrakkaisiin vanhempiin miehiin. Kirjan kertoja piiloutuu kellariin kuuntelemaan vaatturin työtilasta kuuluvia ääniä. Tästä teemasta kiinnostuneille Sodoman ja Gomorran alkupuoli on antoisaa luettavaa. Homoseksuaalisuus on vahvasti läsnä. Asiaan varautuneemmin suhtautuva tai tietämätön lukija joutuu 30 sivun verran sellaisen tulituksen kohteeksi, että lukija joutuu pohtimaan arvoarvostelmiaan. Sodoman ja Gomorran alku on raju tai fantastinen kuvaus, joka eroaa kirjan muusta sisällöstä.
Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen kirjoittaja Marcel Proust syntyi Pariisissa 1871 lääkäriperheeseen. Isä oli katolinen, äiti juutalainen pankkiiriperheen tytär. Juutalaisuus ei näkynyt nuoren Marcelin elämässä. Proust sai klassisen koulutuksen eikä hän joutunut käymään synagogakoulua. Lapsuutta ja nuoruutta leimasivat sairaudet. Hänellä puhkesi allergia, joka vaati paljon huolenpitoa. Isoäiti, äiti ja iäkäs palvelustyttö Francoise pitivät huolta enemmän kuin lääkäri-isä tai isän lääkäriveli.
Proustin (lue:prust) kirjeistä on käynyt ilmi, että hän löysi homoseksuaalisuutensa varsin myöhään. Hän hakeutui armeijaan voidakseen olla nuorten miesten seurassa. Äidilleen hän ei halunnut puhua seksuaalisuudestaan. Isä kuoli 1903 ja äiti 1905. Noihin aikoihin hän tapasi 18-vuotiaan automekaanikon Alfred Agostinellin, josta tuli hänen autonkuljettajansa. He liikkuivat paljon autolla ja heillä oli yhteinen asunto Pariisissa. Seksisuhdekin oli, vaikka autonkuljettaja harrasti myös naisia. Proust oli mustasukkainen. Autonkuljettaja halusi lentokouluun ja Marcel Proust kustansi sellaisen Etelä-Ranskassa, mutta jo ensilennolla kone syöksyi Välimereeen ja nuori lentäjä kuoli uimataidottomana. Proust vetäytyi kirjoittamaan.
”Kadonnutta aikaa etsimässä” syntyi ensimmäisen maailmansodan aikana ja ja sen jälkeisinä vuosina. Sota ei näy teoksessa juuri lainkaan. Kirjailija tunsi Pariisin hyvin. Se oli täynnä Sodomaa ja Gomorraa, ilotaloja ja muuta. Huonon terveyden vuoksi Proust ei joutunut sotarintamalle. Sodasta huolimatta Proustin elämä yläluokkaan kuuluvana oli huoletonta.
Iso osa suuresta teossarjasta on kirjoitettu Proustin omassa makuuhuoneessa, josta nykyään löytyy jäljitelmä pariisilaisessa museossa.
Marcel Proust kuoli marraskuussa 1922 keuhko-ongelmiin ja verensyöksyyn. Proust nousi maailmanmaineeseen vasta kuolemansa jälkeen.
”Kadonnutta aikaa etsimässä” suurteoksessa on kymmenen osaa ja yli 3700 sivua. Luenta alkoi Ylen Radio 1 -kanavalla vuoden alussa 2017, ja joka arkipäivä luetaan 2-3 sivua lisää. Kaikki luetut osuudet löytyvät Ylen Areenasta niteittäin ryhmiteltyinä.
Kadonnutta aikaa etsimässä voi kuunnella Ylen Areenasta
Viimeiset suurteoksen osat saatiin suomeksi vasta 1990-luvulla.
