Itävaltalaislehti Der Standard kyseli sosiaaliantropologi Stefan Heissenbergeriltä, onko jalkapallo erityisen homofobinen ja seksistinen urheilulaji.
Sosialiantropoli vastaa: - Kyllä ja ei. Se on heteonormatiivisesti toimiva laji. Homofobia ja seksismi kuuluvat siihen sisään. Jalkapallo on kuitenkin niin laajalle levinnyt laji, että se tarjoaa myös salaisia piilopaikkoja. Siinä on mahdollisuus ohittaa sukupuolioletukset. Naiskatsojat voivat elää hetken miehisyysmallien mukana, kun he kannustavat tai haukkuvat suosikkijoukkuettaan. Ja David Beckham on saanut jalkapallossa niin vahvan miehisyysleiman, että hän voi pitää korvarengasta ja naisten alusvaatteita eikä hänen miehisyyttään aseteta kyseenalaiseksi.
Jalkapallossa on kuitenkin koko ajan homofobinen perinne, vaikka se viime vuosina onkin jonkin verran lieventynyt. Homofobia on koko yhteiskunnan ongelma ja homo-sanalla leimataan ihmisiä olivat homoja tai eivät. Jokainen huono syöttö jalkapallossa on "homosyöttö". Epäonnistunut taistelu pallosta on häviäjälle homotappio.
Urheilussa paljolti määritellään, mitä miehisyys on. Ajatus jalkapallon ja miehisyyden suhteesta on tieteessäkin jollain tavoin hyväksytty. Stefan Heissenbergeriä kiinnostaa erityisesti se, miten miehisyyden mielikuva syntyy. Hän oli tutkimusmielessä mukana amatöörijoukkueissa joitakin kuukausia. Sieltä löytyi erilaisia vinkkejä siitä, missä miehisyyttä koulutetaan.
Mitä enemmän urheilija sopii miehisyyskuvaan, sitä enemmän hän saa joukkueessa tunnustusta. Hyvästä suorituksesta tulee miehisyyspisteitä. Kaikkien ilman muuta oletetaan olevan heteroita.
Joukkueessa ja kentällä rajat on määritelty tarkasti. On vastustaja, erotuomari, naiset ja homot. Kentällä pelaaja näyttelee. Yleisön, pelaajatoverien, vastustajien ja erotuomarien suuntaan on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Yksi olennainen asia on väkivallan käyttö. Se menee usein yli oman kipurajan, mutta joukkue vaatii sitä. Peli on paikka, jossa saa (ja pitää) laillisesti olla väkivaltainen. Se on osa pelin fyysisyyttä.
Jalkapallo ei kuitenkaan ole niin murheellista katsottavaa kuin millaiseksi se usein leimataan, sanoo tutkija Stefan Heissenberger. Heteronormatiiviseen jalkapalloon on juurtunut syvä homofobisuus, mutta ainakin amatöörijalkapallossa pelaajat ovat hyvinkin solidaarisia, jos joku kertoisi olevansa homo eli tulisi kaapista. Monet amatööreistä sanoivat, että he kunnioittaisivat tällaista pelaajaa ja hänen päätöstään tulla kaapista, koska se olisi tälle ihmiselle vaikea tilanne. Joitakin ulostuloja on ollut ja pelaajatoverit ovat suhtautuneet joko neutraalisti tai enemmänkin positiivisesti. Yksi pelaaja kertoi tutkijalle, että kun hän kertoi homoudestaan, valmentaja heitti hänet joukkueesta. On siis monenlaisia suhtautumistapoja. Saksalaisen Thomas Hitzlspergerin kaapistatulo on ollut tärkeää vaikka hän tulikin esiin vasta aktiiviuran loputtua.
Yksi mielenkiintoinen asia tutkimuksessa oli, että homojoukkueet ovat hyvin sovinnaisia. Ulkopuolinen katsoja ei välttämättä edes huomaa, että kyseessä on homojoukkue. Moni asia tehdään samalla tavalla kuin heterojoukkueessa. Joitakin eroja kuitenkin on, ja ne huomaa kun on sisällä joukkueessa. Esim. ketään ei homotella.
Homoille tarkoitettuja jalkapallojoukkueita on vain suurkaupungeissa. Niitä alettiin perustaa 1980-luvulla kun pelättiin syrjintää normaaleissa joukkueissa. Oman joukkueen peurstaminen oli keino käydä taisteluun ennakkoluuloja vastaan. Homojen joukkueille on tyypillistä, että ne ottavat siipiensä suojaan kaikki suorituskyvystä riippumatta. Kaikki ne, joita ei hyväksytä heterojoukkueeseen tai on sieltä ajettu pois, voivat löytää turvallisen paikan homojoukkueesta. Monet ovat sitä mieltä, että he eivät haluaisi pelata avoimesti homoina heteroryhmässä, koska kaikki mitä he siellä tekisivät, menisi heidän seksuaalisen suuntautumisensa piikkiin. Joidenkin mielestä homojoukueeseen kuuluminen on miellyttävää.
Jalkapallo on suosittu ja paljon mediahuomiota herättävä laji. On helpompi saada pelaajia mukaan jalkapalloon kuin esim. käsipalloon. Suomessa huonon jalkapallomenesstyksen syyksi välillä on väitetty pesäpallon suosiota. Hyviä pelaajia ei riitä yhtaikaa pesäpalloon ja jalkapalloon. Suomalainen urheilufani sanoo, että pesäpallossa ei homotella. Se kuuluu vain jalkapalloon ja jääkiekkoon. Mutta hän sanoo myös, että lähes jokaisella EM-kisojen jalkapalloilijalla on tatuointi. Onko se miehuuden merkki?
Nuoret haluavat mielellään tulla jalkapallon supertähdiksi: Cristiano Ronaldoksi, Lionel Messiksi tai Jari Litmaseksi. Monille miehille jalkapallo tarjoaa "oikotien" miehisyyteen. Kun olet jalkapalloilija, olet takuulla miehinen mies.
On jalkapalloa ja sitten on myös "naisten jalkapalloa". Ne ovat kaksi eri asiaa. Pelin luonne on erilainen, esim. ei pukata päällä palloa. Fifan erotettu johtaja Joseph Blatter sanoi pari vuotta sitten, että jalkapallon tulevaisuus tulee olemaan naisten. Pelaaja- ja katsojamäärissä se ehkä jo näkyy. Mutta taloudellisesti niillä on vielä pitkä välimatka.