Seta on kommentoinut hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa. Setan mukaan tasa-arvopolitiikassa pitää muistaa, että ihmiset voivat kuulua moneen vähemmistöön ja syrjinnälle alttiiseen ryhmään. Vaarana on, että edistetään vain kantasuomalaisten, hyvin toimeen tulevien, heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävien naisten oikeuksia.
Rohkeana uutena asiana esitetään, että ikääntyvien ihmisten hoivaa tulisi käsitellä laajemmin kuin ennen. Usein perheet pitävät huolta vanhuksistaan ja saavat hoitovapaita, mutta homojen ja lesbojen kohdalla pitäisi hyväksyä myös ei-biologiset ystävät hoitotukien piiriin.
=====
Tasa-arvotietoutta voidaan edistää koulussa, ja sen vuoksi opettajien sukupuolitietouden lisääminen on tärkeää. Opettajien tulisi tietää enemmän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden häirinnästä ja kiusaamisesta.
Oppikirjoissa tulisi esitellä sukupuolen moninaisuutta. Se voisi vähentää perinteisiä ennakkoluuloja sukupuolirooleista. Opettajien koulutuksessa tulisi ottaa esiin myös ihmisoikeussopimukset ja samassa yhteydessä pitäisi muistaa Yogyakartan periaatteet vuodelta 2006.
Suomalaisilla on melko huonosti tiedossa, että tasa-arvolaki koskee myös sukupuolivähemmistöjä, ja tasa-arvoyksikön ja tasa-arvovaltuutetun pitäisi pitää tätä asiaa esillä.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa tulisi muistaa myös samaa sukupuolta olevat parit, niin että samaa sukupuolta oleva puoliso voisi saada "isyysvapaata". Yksinhuoltajaperheitä ja samaa sukupuolta olevien vanhempien perheitä ei pitäisi "sakottaa" tästä, vaan perhevapaiden ja taloudellisten tukien pitäisi olla samanlaisia kuin heteroperheessä.
Kun seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ikääntyvät, heillä ei useinkaan ole samalla tavoin lapsia tukena kuin heteroperheissä. Ikääntyessä muun perheen hoiva saattaa olla vähäistä. Kuitenkin heillä voi olla ystävyyssuhteita, jotka korvaavat perhesuhteet. Olisi harkittava, missä määrin perhevapaat voitaisiin ulottaa myös näihin homojen ja lesbojen ystäviin, jotka huolehtivat ikääntyvästä.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttaessa Setan mukaan pitäisi puhua sukupuolistuneesta väkivallasta, joka ottaisi huomioon myös seksuaali- ja sukupuolivähemmisstöt. Nämä ryhmät ovat pitkälti auttamisjärjestelmien ulkopuolella.