Spiegel-lehden nettisivulla kerrotaan Etelä-Afrikan tilanteesta homojen tai erityisesti lesbojen näkökulmasta. Noxolo Nogwaza (24v) kuoli pääsiäispäivänä 2011 varhain aamulla. Hän toimi ryhmässä, joka vaatii lesboille oikeuksia. Hän pistäytyi myöhään yöllä Johannesburgin laitamilla eräässä baarissa ja puuttui asiaan, kun joukko miehiä ahdisteli erästä naista. Silloin Noxolo Nogwazasta itsetään tuli väkivallan uhri. Hänet löydettiin seuraavana aamuna kuolleena. Hänet oli raiskattu ja tapettu väkivaltaisesti.
Tapaus ei ole ainutlaatuinen Etelä-Afrikassa. Homoseksuaalit joutuvat elämään väkivallan uhan alla. Noxolo tunnettiin hyvin ja hänen hautajaisissaan oli 2000 ihmistä. Se oli protesti suvaitsevaisemman Etelä-Afrikan puolesta. Maa oli Afrikassa ensimmäinen, joka salli homoparien avioliitot vuonna 2006. Suvaitsevaisuus on kuitenkin vain paperilla, ei käytännössä. Homoja pidetään yleisesti sairaina tai hulluina.
Erityisesti köyhien kortteleissa elää ajatus, että lesbot parannetaan raiskaamalla eli "corrective rape". Yleensä toimintaan ryhtyy isompi mieslauma. Koko yhteiskunta on vaarallinen. 18 000 murhaa vuodessa, 68 000 seksuaalisen väkivallan tapausta, puolet uhreista lapsia tai nuoria.
Huhtikuussa 2008 samoissa köyhien kortteleissa tapettiin entinen maajoukkuepelaaja Eudy Simelane. Hänetkin raiskattiin ja sen jälkeen puukotettiin hengiltä. Myös hän toimi lesbojen oikeuksien hyväksi. Toukokuusssa 2011 raiskattiin 13-vuotias tyttö, joka kertoi olevansa lesbo. Tapaus nosti mediakohun, ja hallitus vakuutti tuomitsevansa tällaisen väkivallan. Kuitenkaan nämä ihmiset eivät saa apua poliisilta tai oikeuslaitokselta. Kun nainen menee valittamaan poliisille raiskausta, hänelle nauretaan ja hänet nöyryytetään entistä enemmän.
Kymmenen vuoden aikana lesboihin kohdistuva jahti on tuottanut jo 30 kuolonuhria. Kymmenet naiset ovat lisäksi loukkaantuneet pahasti raiskausten yhteydessä. Raiskauksien tekijöitä ei löydetä, ja jos joku otetaan kiinni, hänet pian vapautetaan.
Human Right Watch on tehnyt asiasta selvityksen. Järjestö haastatteli 120 raiskattua naista ja tarinoista käy ilmi kymmenien tuhansien homoseksuaalisten ihmisten päivittäinen ahdinko. Mukana oli myös transihmisten tarinoita. Eniten vaarassa ovat alimpien sosiaaliryhmien naiset. Keskiluokka ei joudu samalla tavoin syrjinnän ja ennakkoluulojen kohteeksi. Hallitus katselee väkivaltaa toimettomana. Viime vuonna oikeusministeri sai eteensä 170 000 ihmisen adressin ”corrective rapea” vastaan. Toimenpiteeksi riitti: työryhmä. Mitään toimenpiteitä ei ole saatu aikaan.
(Spiegelin mukaan)