22.12.2010
PÄIVITYS:
Pastori Peiponen puhuu itseasiassa kirkon kriisinhallinnasta, eikä vain PR:stä. Tampereen piispan kutsumiseen paikalle olivat todellisuudessa muut syyt kuin paikkakunta.
Kuten uutisen tekstistäkin helposti selviää, Peiponen käsitteli nimenomaan kirkon kriisinhallinnan tilaa, joka muuten on hoidettu kuntoon, mutta "oman talon" kriisinhoito vaikuttaa olevan hakusessa. (PR oli toimittajan epätarkka ilmaisu.)
Piispa Revon osuudesta on tullut uutta tietoa. Myöhemmin on selvinnyt, että Ajankohtaisen Kakkosen toimittajat halusivat pyytää studioon piispan, joka ei ollut niin sanotulla "boikottipiispojen" listalla. Nämä parisuhteen siunaamista kannattavat viisi piispaa olivat kirkon ääritahojen listaamia piispoja, joiden näkemyksiä siunaamisasiassa he vastustavat. Piispoja on yhteensä kymmenen, jotakuinkin puolet nykyisissä virassa olevista piispoista eivät ääriryhmille tunnu enää sopivan puhujiksi tai "paimeniksi".
20.10.2010
Luterilaisen kirkon johtajat ovat lähteneet kommentoimaan TV2:n keskusteluillan synnyttämää tilannetta hitaasti ja myöhään. Mitä kirkon piirissä ajatellaan tilanteesta? Onko kirkko on kompastunut PR-toimissaan?
Ranneliike sai pastori Matti Peiposelta haastattelun liittyen parhaillaan Suomessa käynnissä olevaan laajaan keskusteluun kirkon suhtautumisesta homoihin ja menossa olevaan joukkopakoon kirkon jäsenyydestä.
Pastori Peiponen on toiminut luterilaisen kirkon pappina. Hän on ollut aktiivinen kirkollisessa sateenkaarityössä. Hän on myös siunannut samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteita. Peiponen valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän ei toimi tällä hetkellä seurakuntapappina. Peiponen on jäsenenä kirkon piirissä toimivassa Yhteys-liikkeessä, joka ajaa kirkon homo-, lesbo, bi- ja trans-työntekijöiden etuja, käyden keskusteluja myös kirkon päättäjien kanssa.
Heti alkuun Peiponen kertoi, että kirkon piirissä arveltiin tulossa olevan TV2:n homokeskusteluillan aiheuttavan jonkinlaisen eropiikin kirkosta. Täydellisenä yllätyksenä tuli sitten kuitenkin toteutunut massaeroaminen. Sitä ei osattu ennakoida lainkaan. Peiponen oli sitä mieltä, että TV2:n ohjelmassa asetelma oli kirkon kannalta huomattavasti epätasapainossa. Paneeliin oli valittu äärikristillisten ryhmien edustajia, jotka ovat kirkon kannalta marginaaliryhmiä, joskin äänekkäitä sellaisia. Esimerkiksi Turunen ja hänen edustamansa Patmos-liike on hyvin tiukkalinjainen yhdistys, jolla ei ole juurikaan yhteyksiä luterilaiseen kirkkoon. Kommenteillaan paljon ärtymystä kerännyt Falk on vain yksittäisen paikallisseurakunnan luottamushenkilö.
Tampereen piispa Matti Repo on tunnetusti piispoista kaikkein kriittisin samaa sukupuolta olevien parien siunaamisen suhteen. Matti Repo lienee kutsuttu paikalle lähinnä siksi, että keskustelu pidettiin TV2:n tiloissa Tampereella. Repo olisi voinut tuoda tv-keskustelussa esille sen, että luterilaisessa kirkossa on monia eri näkemyksiä. Hän pitäytyi kuitenkin ilmaisemaan lähinnä oman henkilökohtaisen näkemyksensä.
Toisella laidalla kirkollista puolta edustivat vain pastori Leena Huovinen ja kirkon jäsen, seurakuntavaaleissa ehdokkaana oleva Kenneth Liukkonen, Mr. Gay Finland.
Pastori Peiponen on sitä mieltä, että kirkon johto havahtui todellisuuteen viipeellä. Kirkolla on nykyisin huolellisesti laaditut suunnitelmat tilanteisiin, joissa ihmisille pitää saada nopeasti kriisiapua. Esimerkkinä vaikkapa Estonian haaksirikko, Aasian tsunami ja kouluampumistapaukset. Niihin kirkko on valmistautunut ja niissä toimittiin hyvin. Sitä vastoin kun kriisi kohdistuukin suoraan kirkkoinstituutioon, sellaista valmiutta ei ollut olemassa. Piispat eivät menneet julkisuuteen ennen kuin pitkän viivyttelyn jälkeen ja aivan liian myöhään. Organisaatiossa ei osattu odottaa, että kriisi saattaisi kohdistua tällaisella voimalla joskus siihen itseensä. Omassa PR-toiminnassaan kirkko ei nyt onnistunut.
Peiposen mielestä kirkolla on tällä hetkellä edessään neljä tärkeää asiaa:
1) Seurakuntavaalit ovat aivan kohta. Seurakuntavaalien tulokset vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia HLTBI-ihmisiä koskevia päätöksiä tehdään tulevaisuudessa kirkon päättävissä elimissä. Kirkon avarakatseiset jäsenet ovat sen vuoksi järjestäytyneet Tulkaa kaikki -liikkeen listoille ja uudistusmielisten riveihin. Viimeaikaiset keskustelut vaikuttavat varmasti seurakuntavaalien äänestysprosenttiin. Sehän on ollut perinteisesti kovin alhainen. Konservatiivit ovat todennäköisesti myös aktiivisesti liikkeellä vaaleissa.
2) Marraskuussa pidetään kirkolliskokous. Nyt on yhdeksän vuotta pohdittu komiteoissa rekisteröidyn parisuhteen siunaamisasiaa. Kokouksen asialistalle tulee ilman muuta käsiteltäväksi, voidaanko samaa sukupuolta olevien parien liitot siunata, tai pidetäänkö heidän puolestaan rukoushetki, vai jatkuuko nykyinen käytäntö, jossa mitään ohjeita ei ole.
3) Ensi vuoden keväällä ovat eduskuntavaalit. Kuinka kirkkoon eri tavoin suhtautuvat saavat vaaleissa kannatusta ja ketkä tulevat valituiksi eduskuntaan neljäksi seuraavaksi vuodeksi? Todennäköisesti tämä keskustelu vaikuttaa ainakin kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kannatukseen vaaleissa. Mahdollisesti se vaikuttaa myös vihreiden kannatukseen. Mihin suuntaan? Sitä on varsin vaikea arvioida.
4) Sosiaalinen media on kirkolle merkittävä haaste. Kaikki tahot ovat siellä mukana, ilmaisten näkemyksiään hyvinkin suorasukaisilla tavoilla. Kuinka kirkon tulisi osallistua ja reagoida sosiaaliseen mediaan? Sitä ei ole vielä kunnolla saatu päätettyä. Sosiaalinen media on myös merkittävä keskustelufoorumi kirkonkin asioissa. Siellä ihmiset muokkaavat mielipiteitään. Tässä nykyisessä keskustelussa sosiaalisella medialla on todennäköisesti ollut hyvin merkittävä rooli.
Kysymykseen siitä, mihin pastori Peiponen arvelee marraskuun kirkolliskokouksen päätyvän homopareihin suhtautumisessa, hän vastasi: "On hyvin todennäköistä, että tässä tilanteessa tulee painetta vähintäänkin rukoushetken hyväksymiseen. Uudistusmielisten kannalta olisi toivottavaa, että rukoushetken viettoon ei tehdä tiukkoja 'marginaaliehtoja'. Rukoushetken vapaamuotoisuus antaisi runsaammin liikkumatilaa sen sisällön rakentamiseen esimerkiksi yhdessä pariskunnan kanssa. Tärkeää olisi myös että kirkolliskokous päättäisi siitä, että rukoushetki on yhteisöllinen tilanne. Tällöin sen voisi yhdistää vaikkapa kodin siunaamiseen tai rekisteröidyn parisuhteen yhteydessä vietettävään juhlaan. Päättipä kirkolliskokous mitä tahansa, on hyvin todennäköistä, että sellaisia pappeja, jotka ovat valmiita siunaamaan parisuhteen, löytyy tässä kirkossa jatkossakin."