Kirkolta sateenkaarinuorten hyvinvointia tukeva julkaisu

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 3

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkaissut Sateenkaarinuorten hyvinvointi seurakunnassa -kirjan.

Asiaa koskeva tiedote on otsikoitu "Jokaisella on oikeus turvalliseen hengellisyyteen - kirkon tuore julkaisu tukee sateenkaarinuorten hyvinvointia". Julkaisijan mukaan julkaisu lähtee ajatuksesta, että sekä lääketiede että kristinusko ovat olleet suurimpia ihmisen hyvinvoinnin edistämiseen pyrkiviä voimia länsimaisissa yhteiskunnissa.

- Molemmat voivat tarjota toivoa, tarkoitusta ja merkitystä elämään. Molempien suhde seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on ollut kuitenkin ongelmallinen ja jännitteinen.  

Julkaisun kerrotaan nojaavan kattavaan ja pitkäaikaiseen tutkimustietoon. Se pyrkii lisäämään sateenkaarinuorten hyvinvointia seurakunnissa, mutta myös muissa yhteisöissä. 

- Lääketieteessä on menneisyydessä tehty puutteellisen tiedon pohjalta ajan henkeen soveltuvia päätelmiä, jotka uuden tiedon valossa ovat osoittautuneet virheellisiksi ja vahingollisiksi. Nykyaikainen tieto seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta on antanut lääketieteelle mahdollisuuden korjata aiempia virheitään. Tämä tarjoaa myös kirkolle mahdollisuuden nousta aivan uudella tavalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tueksi, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Teemu Kärnä, joka on ollut jäsenenä julkaisun työryhmässä.   

Sateenkaarinuorilla suurempi riski mielenterveysongelmiin

Sateenkaarinuorten hyvinvointia uhkaa suomalaisessa yhteiskunnassa tutkimustiedon valossa eniten vähemmistöstressi. Ilmiöön liittyy muun muassa syrjintää, väkivaltaa, ennakkoluuloja ja kokemusta epätasa-arvoisesta lainsäädännöstä. 

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

- On merkityksellistä tiedostaa ja kertoa, miten syvät, kokonaisvaltaiset ja haitalliset vaikutukset hengellisellä väkivallalla on lasten ja nuorten kehitykseen ja kasvuun. Tieteelliseen tutkittuun tietoon perustuva ja inklusiivinen tiedon jakaminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kuuluu myös osaksi kirkon diakonia-, kasvatus- ja perhetyötä. Kaikilla on oikeus turvalliseen hengellisyyteen riippumatta omasta identiteetistä. Ei ole heitä ja meitä – on yhdenvertaisesti meitä, sanoo diakoni ja seksuaalineuvoja, työryhmän jäsen Ani Iivanainen.  

Kirjan sisällön tausta Amerikassa

Kirkon perhe- ja kasvatusasioiden johtaja Jarmo Kokkosen mukaan sateenkaarikansaa lähestytään usein kirkossa työn kohteina.  

- Julkaisu toteaa, että lapset, nuoret ja kaikenikäiset jäsenet muodostavat kirkon. Kirkko on meidän kaikkien näköinen. Edistämällä tasa-arvoa ja sateenkaari-ihmisten asemaa kirkossa sekä uskonnollisissa yhteisöissä kunnioitamme Jumalan luomistyön moninaisuutta ja rikkautta.

Sateenkaarinuorten hyvinvointi seurakunnassa -julkaisu perustuu amerikkalaisen psykiatriyhdistyksen julkaisuun "Group for the Advancement of Psychiatry: Faith Communities and the Well-Being of LGBT Youth" vuodelta 2020. Mukaan on liitetty tuoretta suomalaista tutkimustietoa sekä kirkon ja seurakuntien linjauksia ja toimintatapoja. Julkaisu on suunnattu paitsi luterilaisiin seurakuntiin, myös muihin uskonyhteisöihin, niiden piirissä toimiville kasvattajille ja luottamushenkilöille sekä nuorten vanhemmille ja isovanhemmille. 

- Julkaisu antaa perheille pitkäaikaiseen tutkimukseen perustuvia neuvoja siitä, miten he voivat tukea sateenkaarevaa perheenjäsentään. Perheiden näköaloihin perheenjäsenen tukemisessa vaikuttaa myös perheen uskonyhteisöltään saama tuki. Perheet ja uskonyhteisöt voivat yhdessä merkittävästi parantaa sateenkaarinuorten hyvinvointia. Julkaisu tarjoaa myös useiden tukitahojen yhteystietoja, toteaa Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n Taakasta voimavaraksi -hankkeen koordinaattori ja työryhmän jäsen, Peik Ingman.   

3 kommenttia

Tämä on positiivinen asia.Kirkossa on monia mielipiteitä, eikä se seikka tietenkään miksikään muutu, mutta nyt aiemmin näkymättömät kirkon hlbti-jäsenet aletaan viimein nähdä olemassa olevina. Aiemmin on kirkossa puhuttu paljon "niistä joistain hlbti-ihmisistä tuolla jossain", kovin teoreettisella tasolla. Nyt kirkko näkee itsensä pitävän sisällään hlbti-ihmisiä, eikä vaadi jäsentensä sopeutumista tiettyyn kaavaan. Ehkä "he ja me" -ajattelu alkaa viimein jäädä vähemmälle, ja tilalle voisi tulla "me yhdessä" -ajattelu?
Esitetäänkös tuossa kirjasessa niitten saatanallisten säkeittein poistamista sieltä kirkkokuntien ideologiakirjasista, eli mooseksen, paavali-pirulaisen vihapuheita ja jessen välinpitämättömyyttä uskomuksessa vainottujen suhteen?

Jotta kirkollispiireihin eksyneet nuoret eivät joutuisi noitakin takapajuisuuksia "jumalaisena sanana" lukemaan.

(Sama tietenkin kaikkien muidenkin vastaavien vainouskontojen suhteen, mutta eritoten tuon, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä eniten ideologiassaan ja sen toteuttamisissaan vainoavan uskonnon osalta).