Tämä on positiivinen asia.Kirkossa on monia mielipiteitä, eikä se seikka tietenkään miksikään muutu, mutta nyt aiemmin näkymättömät kirkon hlbti-jäsenet aletaan viimein nähdä olemassa olevina. Aiemmin on kirkossa puhuttu paljon "niistä joistain hlbti-ihmisistä tuolla jossain", kovin teoreettisella tasolla. Nyt kirkko näkee itsensä pitävän sisällään hlbti-ihmisiä, eikä vaadi jäsentensä sopeutumista tiettyyn kaavaan. Ehkä "he ja me" -ajattelu alkaa viimein jäädä vähemmälle, ja tilalle voisi tulla "me yhdessä" -ajattelu?
Esitetäänkös tuossa kirjasessa niitten saatanallisten säkeittein poistamista sieltä kirkkokuntien ideologiakirjasista, eli mooseksen, paavali-pirulaisen vihapuheita ja jessen välinpitämättömyyttä uskomuksessa vainottujen suhteen?
Jotta kirkollispiireihin eksyneet nuoret eivät joutuisi noitakin takapajuisuuksia "jumalaisena sanana" lukemaan.
(Sama tietenkin kaikkien muidenkin vastaavien vainouskontojen suhteen, mutta eritoten tuon, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä eniten ideologiassaan ja sen toteuttamisissaan vainoavan uskonnon osalta).
Josko human otat kirjan käteesi ja luet, niin saat ehkä vastauksen kysymykseesi siitä, mitä siellä lukee. Silleen ne asiat selviävät.
Noin yleisesti en oikein pidä historian "peruuttamista" sensuurin menetelmin fiksuna. Paremminkin pitäisi kyetä taustoittamaan ja perustelemaan sekä peilaamaan nykypäivään näitä sinänsä kokonaisuuteen nähden vähämerkityksisiä yksityiskohtia.