Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmä joutui kohun kohteeksi juuri ennen ensi-iltaansa. Taustalla oli lopulta epäselvyys siitä, oliko miehen näyttelemä roolihahmo transnainen vai miespuolinen transvestiitti.
Transsukupuolinen taiteilija Camille Auer julkaisi Facebookissa avoimen vetoomuksen asian suhteen. Hän hämmästeli sitä, ettei vielä nykypäivänä ole teatterialalla itsestäänselvää, että mies transnaisen roolissa on vahingollista. Hän katsoi roolituksen vahingoittavan transihmisiä, ja tarkensi tällaisen vahvistavan kuvaa, jossa transnaiset nähdään "miehinä mekossa".
Asiaan liittyy myös keskustelu siitä, voiko vähemmistöön kuulumaton esittää vähemmistöön kuuluvaa. Esillä on ollut aikanaan harjoitettu käytäntö, jossa valkoihoinen on saattanut kasvot tummaksi värjättynä olla tummaihoisen roolissa.
Aluksi kerrottiin 16. syyskuuta aiotun ensi-illan ja muiden ensimmäisten esitysten perumisesta. Kerrottiin myös kohun keskipisteenä olleen roolihahmon näyttelijän vaihtamisesta. Pian kuitenkin ilmoitettiin, että näytelmä saakin ensi-iltansa aiotusti, mutta käsikirjoitukseen tehdyin pienin muutoksin.
Esimerkiksi Ylen mukaan Kansallisteatterin esityksessä Agradoa esittävä Janne Reinikainen kertoo vastaanottaneensa transvestiitin roolin. Sen sijaan ohjaaja Anne Rautiaisen kerrotaan tulkinneen hahmon transnaiseksi, ja rooliin oli alkuaan myös etsitty transnaista.
Samuel Adamsonin käsikirjoittama näytelmä perustuu Pedro Almodóvarin palkittuun Kaikki äidistäni (esp. Todo sobre mi madre) -elokuvaan vuodelta 1999. Elokuvassa nyt kohun keskiössä olevan Agradon roolin näyttelee nainen, Antonia San Juan. Siinä Agrado on transnainen. Näyttämösovituksissa Agradon hahmo on esitetty transvestiittina ja roolin on sekä Englannissa että Australiassa esittänyt mies.
Sukupuolen moninaisuutta ja siihen liittyvää käsitteistöä ei hahmoteta
Yleisesti sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolivähemmistöjä koskettava sanasto ja käsitteistö koetaan hankalasti hahmotettavaksi. Tilannetta ei helpota se, että eri kielissä käsitemaailman logiikka voi olla toisistaan poikkeava ja ajan myötä terminologia on elänyt. Esimerkiksi monissa Etelä-Amerikan kulttuureissa käsite travesti viittaa syntymässään mieheksi määriteltyyn, mutta naisen identiteetin omakseen kokevaan henkilöön, jonka seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu etenkin maskuliininisiin miehiin. Agradon hahmon on kuvattu edustavan lähimmin tällaista henkilöä.
Käsite transihminen on suomalaisessa nykykielessä sekä transsukupuoliset että transvestiitit niputtava yläkäsite. Lisäksi sukupuolen ilmaisulla leikittelevä drag-taide voi hämmentää asiaa tuntemattomia yhdistämään taidemuodon transvestismiin tai ylipäätään sukupuolivähemmistöihin.
Transvestismi
Transvestisuudessa on kyse sukupuolen ilmaisusta. Kyse on ilmiöstä, jossa yksilö kokee tarvetta eläytyä (usein ajoittain) eri sukupuoliin, yleensä pukeutumisella, eleillä ja muilla tavoilla. Transvestisuudessa itsessään ei ole kyse seksuaaliseen mielihyvään pyrkimisestä.
Englanninkielisessä maailmassa nimitys "transvestite" (suom. transvestiitti) koetaan vanhahtavana ja halventavana nimityksenä, ja sen asemesta käytetään nimitystä "cross-dresser" (suom. ristiinpukeutuja), kun taas suomen kielellä sanaa ristiinpukeutuja tässä merkityksessä pidetään usein vanhentuneena. Moni transvestiitti toivoo tulevansa kohdatuksi siinä sukupuolessa, jota tämä kullonkin ilmentää.
Sukupuolistereotypioilla leikittelevässä drag-taiteessa puolestaan kyse on esitystaiteen muodosta, eikä sitä pidä sotkea transvestismiin, eikä drag-taiteilijoita tai yleisemmin taiteenlajia ei pidä sekoittaa itsestäänselvästi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Kun drag-taiteilija sonnustautuu esiintyäkseen sekä sukupuolirooleilla leikitelläkseen ja niitä murtaakseen, niin transvestiitti sonnustautuu ilmaistakseen sukupuoltaan.
Transsukupuolisuus
Transsukupuolisen ihmisen tietoisuus ja kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen kehollista sukupuoltaan tai syntymässä määriteltyä sukupuolta. Kyse on pysyvästä ominaisuudesta. Hän voi kokea ristiriitaa määritellyn ja kokemansa sukupuolen välillä sekä kokemansa sukupuolen ja ulkoisten sukupuoleen liittyvien tunnusmerkkien välillä, ja tämä voi aiheuttaa pahaa oloa (sukupuolidysforia). Transsukupuolinen ihminen voi korjauttaa lääketieteellisin keinoin kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta. Joillekin riittää tuleminen tunnustetuksi ja kohdatuksi siinä sukupuolessa, jota hän on. Tällaista tunnustamista on arjen tilanteiden lisäksi esimerkiksi juridisen sukupuolen vahvistaminen koetun sukupuolen mukaiseksi.
Transsukupuolisista ihmisistä käytetään termejä transnainen tai transmies (tai transtyttö tai transpoika) sen mukaan, mikä hänen identiteettinsä on. Sukupuolenkorjausprosessin läpikäynyt henkilö voi katsoa olevansa transtaustainen, sillä prosessin jälkeen hän voi elää sukupuolessaan eheästi ja kokonaisvaltaisesti. Nimen muuttamisen yhteydessä pois jääneeseen kutsumanimeen viitataan joskus dead name -käsitteellä.
Vanhentunutta termiä transseksuaalisuus ei transsukupuolisuudesta pidä käyttää, sillä se viittaa erheellisesti seksuaalisuuteen, ei sukupuoleen. Henkilö, joka ei ole transsukupuolinen on cissukupuolinen.