Suomen ensimmäisen urheilijoiden ja liikunnanharrastajien seksuaaliseen häirintään keskittyvän tutkimuksen mukaan joukkuekavereiden ja valmentajien häirintä aiheuttavat henkistä pahoinvointia hlbti-vähemmistöihin kuuluville urheilijoille ja liikunnan harrastajille. Erityisesti miesten henkinen hyvinvointi vaarantuu. Tulokset käyvät ilmi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa työskentelevän psykologian tohtori Marja Kokkosen tutkimustuloksista.
Vuonna 2011 kerätyn kyselyaineiston mukaan vähemmistöön kuuluvat miehet joutuivat joukkueessaan tai muussa liikuntaryhmässään naisia useammin sanattoman häirinnän kohteeksi. Erityisesti sanattoman ja fyysisen häirinnän kokemuksissa ilmeni sukupuolieroja.
- Naisista alle viidennes, mutta miehistä melkein puolet oli kokenut halveksuvina katseina, vihjailevina eleinä ja seksuaalissävytteisinä ääntelyinä ilmenevää sanatonta häirintää joukkueessaan tai liikuntaryhmässään. Nipistellyksi, läpsityksi tai muutoin fyysisesti häirityksi oli naisista tullut vain muutama prosentti, kun taas miehistä fyysisen häirinnän kohteeksi oli joutunut lähes viidesosa. Valmentajan häirintäkäyttäytymisen kokemuksissa sukupuolen välisiä eroja ei ilmennyt, täsmentää Kokkonen.
Häirintäkokemusten kytkeytyminen henkiseen pahoinvointiin vaihteli sukupuolen mukaan. Valmentajan sanaton ja sanallinen sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä oli yhteydessä vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien miespuolisten urheilijoiden ja liikunnan harrastajien psyykkiseen pahoinvointiin (stressin, psykosomaattisten oireiden ja masennuksen kokemuksiin). Naispuolisten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden ja liikunnanharrastajien psyykkiseen pahoinvointiin valmentajien harjoittama häirintä ei liittynyt.
Joukkuekavereiden häiritsevällä käyttäytymisellä sen sijaan oli merkitystä sekä naisille että miehille. Niin väheksyvät katseet, seksuaalisesti latautuneet eleet, ilmeet ja muu sanaton häirintä kuin seksuaalissävytteisinä loukkauksina ja vähättelynä ilmennyt sanallinen häirintä liittyivät urheilijoiden ja liikkujien kokemaan stressiin. Henkisen pahoinvoinnin kannalta erityisen kuormittavaa näytti olevan nimenomaan joukkuekavereiden sanaton häirintä, joka stressin lisäksi kytkeytyi kyselyyn vastanneiden psykosomaattiseen oireiluun. Vaikka fyysinen häirintä liittyi tutkimusaineistossa ainoastaan naisten psykosomaattisiin oireisiin, seksuaalivähemmistöön kuuluvat miehet näyttivät olevan henkisesti kovemmilla.
- Liikunnan ja urheilun maailmassa myös meillä Suomessa homoseksuaalisuus näyttäytyy häirinnän riskitekijänä erityisesti miesten joukossa. Miesten kannalta murheellista on se, että niin joukkuekavereiden kuin valmentajankin suunnalta koettu häirintä liittyy erityisen voimakkaasti juuri heidän henkiseen pahoinvointiinsa, Kokkonen sanoo.
Tutkimustulokset ovat osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa kolmevuotista PREACT-hanketta, joka hyödyntää vuonna 2011 kerättyä 155 urheilijan ja vuonna 2018 kerättyä yli 800 urheilijan kyselyaineistoa. Vuonna 2018 kerätyn aineiston ensimmäisistä tuloksista tiedotetaan vuoden 2020 alkupuolella.
Hankeen vastuullinen johtaja Marja Kokkonen valmistelee parhaillaan liikuntatieteiden väitöskirjaansa sukupuoleen perustuvasta ja seksuaalisesta häirinnästä. Hänet on marraskuussa valittu valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaoston asiantuntijajäseneksi toimikaudella 2019–2023.