Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe ei yrittänyt tehdä Sauli Niinistöstä koko kansan presidenttiä. Tasa-arvonäkökulmaa ei puheesta juuri löytynyt.
Ottaen huomioon Suomen kirkkojen ja muiden Suomessa toimivien uskonnollisten yhteisöjen epävakaan suhtautumisen HLBT-suomalaisten tasa-arvoon lopun viittaus jumalan suojeluun oli epärakentava. Tietenkin näin ovat presidentit tehneet, eivät tosin kaikki. Kuuntelun perusteella ei selvinnyt, oliko kyseessä jumala vai Jumala.
Puheessa oli mukana myös viime aikoina oikealta nostettu rajankäyntiongelma yhteiskunnan ja yksilön/perheen vastuusta. Aihe ei ole erityisemmin HLBT-kysymys. Kuitenkin HLBT-väestössä on keskimääräistä enemmän yksineläjiä. Heille yhteiskunnan turvaverkon korvaaminen perheellä tai hyväntekeväisyydellä, merkitsee joutumista yhteiskunnallisen valvonnan ulottumissa toimivien tahojen varaan.
Jossain nettikeskustelussa heti tuoreeltaan hehkutettiin maan "saaneen isän". Isäsuhde on osaan lapsista kuitenkin aika rasittunut eikä näytä paranevan. Lapset ottavat etäisyyttä ja ehkä siten välttävät kepin.
