Turhat kansalaismielipiteen kysymiset
Mediat harrastavat katuhaastatteluja milloin mistäkin asiasta. Turhaan. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että viisaus ei löydy kadulta. Tv-toimittajat ja gallupintekijät jaksavat kuitenkin uskoa siihen, että satunnainen, asioihin perehtymätön, kadulla vastaantullut tyyppi tietäisi oikean laidan asiasta kuin asiasta.
Homoavioiliitoista jaksetaan tehdä mielipidekyselyitä kautta läntisen maailman. Ja niitä myös julkaistaan (minä muiden mukana). Mikä arvo viihteellisyyden lisäksi on niillä ennen kuin asiaa kysytään oikeasti kansanäänestyksessä. Ei mitään arvoa! Jotain mielihyvää homoyhteisölle saattaa syntyä siitä, että kansalaiset katugallupin mukaan asettuvat homoavioliittojen puolelle 44,01 prosenttisesti. Vastustajia on puolestaan 44,00 prosenttia. Loput eivät halua kuulla koko asiasta yhtään mitään. Todellisuudessa taistelu tasa-arvosta käydään muuten kuin mielipidekyselyillä.
Skotlannissa haaveillaan itsenäisyydestä. Economist-lehti (14.4.2012) muistuttaa, että kansalaiset eivät ymmärrä itsenäistymisen todellisia vaikutuksia. Lehti antaa esimerkin siitä, kuinka hyvin kansalainen ymmärtää vaikkapa taloudelliset seuraamukset itsenäisyysjulistuksesta. Erään mielipidetiedustelun mukaan 21% skoteista kannattaisi itsenäisyyttä, jos se tuntuisi heidän kukkaroissaan enintään 500 punnan (n. 600 euron) menetyksenä vuodessa. Vain 24% on sitä mieltä, ettei itsenäistyminen kannata. Lähes kaikki muut ovat sitä mieltä, että he kannattavat itsenäisyyttä, jos taloudellisena etuna tulisi iPADin hinta ja vastustaisivat itsenäisyyttä, jos henkilökohtainen hyöty olisi alle iPADin hinnan.
Jätetään kansalaismielipiteiden kyselyt vaikkapa teemoihin onko Ruotsin vastasyntynyt kruununperillinen söötti vaiko ei.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Ei jätetä kansalaismielipiteiden kyselyitä yhtään vähemmälle, vaan mieluten lisätään niitä. Minusta kansalaismielipiten kyselyt ja mielipidetiedustelut eivät ole turhia, vaan hyvinkin tarpeellisia. Ne lisäävät oksanreikiä siihen tynnöriin, missä muuten ehkä kasvettaisiin.
Mielipidekyselyjen tulosten julkistaminen nostaa kyseltyjä asioita yleiseen keskusteluun. Siinä mielessä niillä on kansalaisyhteiskuntaa vahvistava ja elitismiä kaventava merkitys.
Kansalaisnäkökulma on yksi näkökulma siinä missä päättäjä- tai asiantuntijanäkökulmakin. Mielipidetiedustelujen tulokset peilaavat kansan käsityksiä kulloinkin käsiteltävästä asiasta. Mittaustulosten perusteella voi myös päätellä, miksi "ollaan" jotain tiettyä mieltä ja minkä vuoksi mielipiteet hajoavat siten kuin hajoavat.
On totta, että yksittäinen kansalainen ei tiedä kaikesta kaikkea, mutta jokainen yksittäinen kansalainen edustaa sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Toisaalta päätöksiä todella tekevä 200-päinen kansanedustajalauma ei sekään tiedä kaikesta kaikkea, vaikka on ehkä jonkin verran valistuneempaa sakkia kuin tavallinen kaduntallaaja.
Minusta esimerkiksi vaalien alla mielipidetiedustelujen julkaisua ei pitäisi rajoittaa vaalipäivänä, vaan reaaliaikaisesti julkaista ovensuukyselyjen tuloksia.
Saahan niitä mielipidekyselyjä tehdä, tosin pitää varoa ajautumista suosionhakuun järjenkäytön sijaan. Mielipidekyselyt antavat suuntaviivoja päätöksenteolle, mutta kaikki asiat eivät ole makuasioita: saahan sitä olla homoavioliitoista vaikka mitä mieltä, mutta se ei muuta sitä, että Suomessa ihmisten tulee olla lain edessä yhdenvertaisia. Mielipiteenvapaus on, mutta se ei saisi sulkea pois kaikkien ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Sen verran pitää omasta vapaudesta nipistää, että muut asettaa samalle lähtöviivalle itsensä kanssa. Se on sopimusyhteiskunnan periaate.
