Ei jätetä kansalaismielipiteiden kyselyitä yhtään vähemmälle, vaan mieluten lisätään niitä. Minusta kansalaismielipiten kyselyt ja mielipidetiedustelut eivät ole turhia, vaan hyvinkin tarpeellisia. Ne lisäävät oksanreikiä siihen tynnöriin, missä muuten ehkä kasvettaisiin.
Mielipidekyselyjen tulosten julkistaminen nostaa kyseltyjä asioita yleiseen keskusteluun. Siinä mielessä niillä on kansalaisyhteiskuntaa vahvistava ja elitismiä kaventava merkitys.
Kansalaisnäkökulma on yksi näkökulma siinä missä päättäjä- tai asiantuntijanäkökulmakin. Mielipidetiedustelujen tulokset peilaavat kansan käsityksiä kulloinkin käsiteltävästä asiasta. Mittaustulosten perusteella voi myös päätellä, miksi "ollaan" jotain tiettyä mieltä ja minkä vuoksi mielipiteet hajoavat siten kuin hajoavat.
On totta, että yksittäinen kansalainen ei tiedä kaikesta kaikkea, mutta jokainen yksittäinen kansalainen edustaa sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Toisaalta päätöksiä todella tekevä 200-päinen kansanedustajalauma ei sekään tiedä kaikesta kaikkea, vaikka on ehkä jonkin verran valistuneempaa sakkia kuin tavallinen kaduntallaaja.
Minusta esimerkiksi vaalien alla mielipidetiedustelujen julkaisua ei pitäisi rajoittaa vaalipäivänä, vaan reaaliaikaisesti julkaista ovensuukyselyjen tuloksia.
Saahan niitä mielipidekyselyjä tehdä, tosin pitää varoa ajautumista suosionhakuun järjenkäytön sijaan. Mielipidekyselyt antavat suuntaviivoja päätöksenteolle, mutta kaikki asiat eivät ole makuasioita: saahan sitä olla homoavioliitoista vaikka mitä mieltä, mutta se ei muuta sitä, että Suomessa ihmisten tulee olla lain edessä yhdenvertaisia. Mielipiteenvapaus on, mutta se ei saisi sulkea pois kaikkien ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Sen verran pitää omasta vapaudesta nipistää, että muut asettaa samalle lähtöviivalle itsensä kanssa. Se on sopimusyhteiskunnan periaate.
Tietysti päätökset pitää tehdä perustuen oikeudenmukaisuuteen, tosiasioihin ja järkeen. Suosion kalastelu tekemällä poliittisia ratkaisuja yleisen mielipiteen perusteella on populismia. Yleisen mielipiteen olemassaolo, sen selvittäminen ja siitä kertominen on kuitenkin eri asia kuin poliittisten päätösten tekeminen. Asiat voivat muuttua kestävästi vain nostamalla ne esiin kaikista suunnista ruodittaviksi.
Tähän väliin sopiikin mainiosti Tilastokeskuksen tieto, ei siis kyselytulos, jonka mukaan viidennes suomalaisista ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Eroakirkosta.fi -palvelun saaman palautteen perusteella yleisimmät syyt eroamiseen ovat raha ja uskon puute. Pettymys kirkon toimintaan on voimistunut TV2:n Homoilta-ohjelman jälkeen.
Iltalehti tiedustelee artikkelin yhteydessä, ovatko lukijat pettyneet kirkon toimintaan. Tähän mennessä 81 % on vastannut myönteisesti eli pettynyt kirkon toimintaan.
Sveitsiläisille voisi olla yhdestä erityisestä syystä kateellisia: siellä on paljon kansanäänestyksiä. Ja äänestäjän ei tarvitse toimia mielikuvapohjalta tai median tietojen varassa, sillä siellä äänestäjille toimitetaan sellainen pohjainformaatiopaketti, joita meillä annetaan lähinnä kansanedustajille. Piti kansanäänestyksistä tai ei, niin tietoa tulee runsaasti.
Ja piti esim. Eurooppalaisista vakuushimmeleistä tai ei, niin olen lähes täysin varma siitä, että Sveitsissä siitä olisi järjestetty kansanäänestys, jonka alla kaikki äänioikeutetut olisivat ihan pyytämättäkin saaneet valtavan määrän asiatietoa. Ei siis tyyliin: "sopimus on parlamentin kassakaapissa, jossa kansanedustajat saavat sitä katsoa, mutteivät kertoa siitä eikä tehdä muistiinpanoja. Julkisuuteen sanotaan vain, että tämä on "pakko" hyväksyä."
Sen sijaan netissä tehtäviä mielipidekyselyillä on lähinnä viihdearvo. Niiden tulosten veivaaminen on niin yksinkertaista, että jos niillä korvattaisiin kansalliset vaalit, niin eduskunnassa ja kaupunginvaltuustoissa kävisi ainakin 80% muutos nykyvalintoihin.
Yleensäkin aloitteellisuus ja vaikuttamismahdollisuudet on karsittu niin pieniksi, kuin demokratiassa vaan iljetään. Vaalit joka neljäs vuosi, ei valitusoikeutta eikä sillä välillä ole todellisia vaikutuskeinoja ilman, että hankkii pääsyn niiden ovien taakse, missä päätökset tehdään. Millainen myllerrys kävisi, jos vaikka 50 valtion korkeinta virkamiestä ja joka kaupungista ainakin kaupunginjohtajat ja muutama keskeinen virkamies valittaisiin joka toisten vaalien (eli 8v. välein) vaaleilla? Se taas vaatisi tietojen antamista äänestäjille, mitä ei kaikin osin pidetä suotavana.
Mitä vähemmän "asiakkaitten" kanssa on tekemisissä, sitä vähemmän "asiakkaista" tietää ja sitä heikommin "asiakaskeskeisesti" toimii.
Tietenkin tuolla on väliä vain silloin, kun toimitaan "asiakkaiden" eteen tai "asiakkaiden" nimissä.
Asian kun asian "pastorin" on syytä keskustella kunnolla "seurakunnan" kanssa, eikä vain saarnata.
Ja "asiakkaillakin" voi olla erinäisistä asioista joku mielipide, mutta mielipide voi taas olla ihan eria, kuin asian todellinen vaikutus ko. taholle. Eli tuntuu vasta, kun ja jos kolahtaa omalle kohdalle. Erityisesti näitten erinäisten vähemmistö-asioitten kanssa enemmistö-piireissä, olivat ne enemmistöt sitten kuinka mustia tai valkoisia tahansa.
