Presidentinvaali on käyty. Vaalissa voitti eteenpäin katsova ja kansainvälinen Suomi. Nurkkakuntaisuus ja sisäänpäinkääntyminen eivät päässeet toiselle kierrokselle.
Sauli Niinistö voitti suurin luvuin ja hänestä tuli uusi presidentti. Niinistö on ilmaissut haluavansa parantaa rekisteröidyssä parisuhteessa elävien tasavertaisuutta avioliitossa eläviin nähden. Pekka Haaviston järjestämä "vastajytky" oli puolestaan lukumääräisesti ja prosenteissa mitattuna kaksinkertainen alkuperäiseen viime kevään perussuomalaisten "jytkyyn" verrattuna. Yli miljoona suomalaista, yli kolmannes äänestäneistä, noin neljännes kaikista äänioikeutetuista antoi äänensä hänelle.
Pekka Haaviston nousu kakkoskierrokselle osoitti, että ei-hetero seksuaalinen suuntautuminen aiheuttaa vastustusta entistä pienemmässä kansanosassa. Bonuspuolelle voidaan lisätä myös homokeskustelun jatkuminen. Homoseksuaalisuuden kynnyskysymykseksi ottaneet joutuvat taas kerran kohtaamaan ennakkoluulonsa.
Suomi ei kuitenkaan ole seksuaalisen tasavertaisuuden suhteen valmis. Lähellekään. Ei asenteiden, mutta ei myöskään lainsäädännön suhteen.
Molemmat toisen kierroksen ehdokkaat ovat vakuutelleet, että ehdokkaiden seksuaalisella suuntautumisella ei ollut tuloksen kannalta merkitystä.
Oli sillä.
Vaikutusta oli myös ehdokkaiden puolisoiden etnisellä taustalla, asepalveluksen tai siviilipalveluksen suorittamisella, kirkkoon kuulumisella tai kuulumattomuudella. Mitä noita itsestäänselviä tosiasioita kieltelemään. Vaikutusta oli jopa ehdokkaan tai hänen puolisonsa kampauksella. Tämä oli kuitenkin hyvää asennekasvatusta. Kuuden vuoden päästä noilla toisarvoisilla asioilla ei ehkä ole niin suurta merkitystä.
Parisuhdelainsäädännöstä
Presidentinvaalikeskustelussa näkyvä ja kuuluva keskustelunaihe oli tasa-arvoinen avioliittolainsäädäntö. Vaikka presidentti ei asiasta päätäkään, niin silti hänen tehtävänsä on pistää nimensä kaiken uuden lainsäädännön alle. Kotimaassa presidentin kanta arvokysymyksissä huomioidaan ja maailmalla presidentti arvoineen edustaa Suomea.
Avioliittolainsäädännöstä päättää eduskunta. Lainsäädännön viimeinen seksuaalivähemmistöjä syrjivä osa tuskin poistuu tämän eduskunnan istuessa. Se on syytä myöntää. Mitä jos tilapäisesti hyväksytään asia, eikä hakata päätä mäntyyn. Aikaa on taas hukattu, vaikka asioita voisi edistää. Ei ole häpeä mennä yli sieltä, missä aita sattuu olemaan matalin.
Mitä jos lähdettäisiin korjaamaan puutteita asia kerrallaan?
Hoidetaan rekisteröidyssä parisuhteessa elävien sukunimiasia kuntoon, eli automaattinen mahdollisuus yhteiseen sukunimeen ja yhdysnimeen. Pieni asia hoitaa, mutta joillekin sillä on suuri symbolinen merkitys.
Sen jälkeen pitää miettiä, miten julkishallinnon tietojärjestelmissä hoidetaan siviilisäädyn merkitseminen niin, ettei kumppanin sukupuoli paljastu ulkopuoliselle. Tämän ratkaiseminen vaatii varmasti jonkin verran vaivaa virkamiehistöltä tai sitten lakataan tekemästä ero merkinnöissä; rasti pannaan ruutuun "avioliitto tai rekisteröity parisuhde".
Samalla pitää ratkoa adoptioasia.
Tietysti kaikkiaan yksinkertaisempaa olisi yhdistää instituutiot. Myös sukupuolivähemmistöjen asema paranisi, koska silloin sukupuolenkorjauksen yhteydessä ei tarvitsisi muuttaa parisuhteen muotoa. Instituutioiden yhdistäminen yhdeksi parisuhdeinstituutioksi - vaikka nimeltään "pariliitoksi" - ei mitenkään himmentäisi naisen ja miehen välisen kristillisin menoin solmitun avioliiton arvoa. Uskonnolliset yhteisöt määrittelevät jatkossakin itse sen, minkälaisille parisuhteille minkäkinlaisen siunauksen katsotaan kuuluvan.
Asioita ei kuitenkaan Suomessa tapahdu ennen kuin Suomi ja asioista käytännössä päättävät elimet ovat siihen valmiita, paitsi silloin kun muuta ei voida. Meistä itsestämmekin riippuu, kuinka nopeasti ja miten Suomessa ollaan valmiita parantamaan sateenkaarikansan asioita.
Sami Mollgren
päätoimittaja
ranneliike.net