Isänpäivä kuuluu myös homomiehille.
Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton jäsenlehti pyysi kirjoitusta homoisyydestä isänpäivän alla julkaistavaan numeroon. Lehti tuli juuri painosta. Julkaisen tekstini nyt myös ranneliike.netissä.
Isänpäivän onnittelut kaikille homoisille.
JuhaniV
****************
Homomiehelle isyyteen ei ole valmiita malleja, kuten ei myöskään homoparisuhteeseen. Hän voi yrittää kopioida heteroisien malleja, mutta lopulta isyys on kuitenkin rakennettava aivan perusaineksista omanlaisekseen. Homoisäksi tai –vanhemmaksi ei tulla nk. vahingossa. Lapsi on aina harkinnan tulos. Usein oman lapsen saanti voi olla jopa hankalaa.
Käytännössä lasten vanhemmoiminen on homomiehelle aivan samanlaista kuin heteromiehelle. Kaikki kasvatuksen haasteet joutuu myös homomies kohtaamaan. Ero homovanhemmuuteen syntyy mielestäni aivan muista seikoista, kuten yhteiskunnan ja lähiympäristön asenteista.
Homomies voi hankkia oman biologisen lapsen naisen kanssa, joka suostuu yhteistoimintaan hänen kanssaan. Homomies voi suostua lapsen isäksi, ja myös kasvattajaksi naisparin kanssa. Laki ei salli rekisteröidyssä liitossa olevalle miesparille lapsen adoptoimista siitäkään huolimatta, että monet lapset ovat tänä päivänä tuollaisen järjestelyn tarpeessa. Aika monella homomiehellä on omia lapsia aikaisemmasta heteroavioliitostaan. Sijaisvanhemmuus ja -huoltajuus ovat jo Suomessa virallisesti mahdollisia. Vanhemmaksi voi myös ryhtyä ilman erityisiä virallisia sopimisia. Näin on tapahtunut miehelleni ja minulle. Tuttavaperheen kriisin jälkeen ryhdyimme kahden pikkupojan kakkos- tai apuisiksi, biologisen isän jätettyä perheensä. Lapset on kasvatettu äidin kanssa niin, että he asuivat äidin luona. Olimme käytännössä sosiaalisia isiä noille lapsille toistakymmentä vuotta. Sinä aikana tulivat käytyä läpi kaikki lapsen kasvamisen vaiheet, myös kivuliaat sellaiset. Mietimme monta kertaa myös sitä kuka oikeastaan kasvattaa ketä. Ainakin miehelleni ja minulle tämä kokemus on ollut mittava kasvun paikka.
Lapselle miespari kasvattajana ei ole mikään juttu. Kysyin kerran toiselta pojalta, että miltä hänestä tuntuu kun heillä on nyt kaksi isää. Vastaus tuli välittömästi: ”Miksi ihmeessä sä tollasia kyselet?” Lasten kasvattaminen saattaa olla helppoa sen rinnalla, että joutuu kohtaamaan ympäristön rumat ennakkoluulot. On huomattu myös se, että homomies isänä ja kasvattajana on uhka heteromiehen isyydelle ja kenties jopa miehisyydelle. Tuo asia realisoitui mainiosti kerran isänpäivänä perhepäivällisillä. Mukana oli kaksi homoparia, jotka toimivat kasvattajina. Suvun isoisä loihe lausumaan päivällisen aikaan: ”Minä olen ainoa oikea isä tässä joukossa!”
Miksi sitten homomies ryhtyy kasvattajaksi jopa joidenkin toisten lapsille? Vanhemmuus oli puuttunut elämästämme. Oletimme lähes 40-vuotisen parisuhteemme alkuaikoina, ettei homomies voi tulla koskaan isäksi tai vanhemmaksi. Siitä huolimatta olemme poteneet kaksi vakavaa vauvakuumetta. Jälkimäisen kohdalla lapsen saanti oli jo todellinen mahdollisuus, mutta katsoimme meillä olevan ikää niin paljon, että lapsen kannalta isyytemme olisi ollut liian myöhässä. Lapsi tarvitsee vierellä kulkijan ainakin parikymmentä vuotta. Sijaisisyys on antanut vanhemmuuden ja vanhemmoimisen kokemuksen oikeastaan 101 prosenttisesti.
Juhani Viherlahti
Yrittäjä
Espoo