Helluntai ei riitä - tarvitaan maailman sovinnonpäivä
Näkökulma
Näkökulma
vaeltaja2006
1
Saksalaisen Queer-nettisivuston helluntaiaamun saarnassa kuvitellaan, millaista olisi, jos helluntaina paavi siunaisi Pietarin kirkon aukiolla viisi homo- ja lesboparia kaikista viidestä maanosasta. Se olisi nöyryydenosoitus: homot ja lesbot ovat vuosisatojen ajan saaneet kärsiä syrjintää ja vainoa. Nyt heidät vihdoin hyväksyttäisiin.
Mutta tämä on vain kuvitelma. Uusi testamentti puhuu helluntain ihmeestä, joka nykyihmiselle on lähes uskomatonta. Alkukristityt saapuivat eri maista. He hakivat hegellistä vahvistumista ja yhtäkkiä he saattoivat ymmärtää toisiaan. Tekikö sen pyhä henki?
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Nykyään toisten ymmärtäminen on vaikeaa. Vaikka on eri kieliä, niitä voi aina oppia. Ongelma on kielten moniselitteisyys ja ihmisten rajoittunut tiedon vastaanottokyky ja käsittelykyky. On väärinkäsityksiä ja puhumattomuutta.
Ennen jokaisella päivällä oli oma pyhimys. Nyt ne ovat pois muodista. Nyt on vain kaupallisia juhlia, jolloin muututaan ystävällisiksi lähimmäisille: ystävänpäivä, äitienpäivä, lastenpäivä, jne. Kassoissa kilahtelee. Yksi päivä puuttuu: maailman sovinnonpäivä. Se olisi päivä, jolloin aseet ja vihamielisyydet keskeytettäisiin. Kaikki saisivat elää rauhassa ja vapaina. Silloin kaikki uskontokunnat ja epäuskoiset voisivat hyväksyä toinen toisensa ja pyrkiä yhteyteen. Nykyään vain suuret luonnonkatastrofit pakottavat meidät auttamaan toisiamme. Kriisien ja konfliktien voittamiseksi tarvittaisiin rehellistä sovintoa. Vastustajasta tulisi kumppani. Utopiaa?
Aihetta sivuaa myös kansainvälinen rauhanpäivä, jonka liike Peace One Day ajaa syyskuun 21. päivän pitämistä päivänä, jolloin kaikki osapuolet pidättäytyisivät väkivallankäytöstä, ikään kuin laittaisivat paussin päälle jos eivät voi lopettaa sotimistaan. YK on jo vuosikymmeniä sitten tehnyt päivästä virallisen (alkujaan se oli liukuvasti syyskuun kolmas tiistai). Peace One Dayn näkyvin hahmo on Jeremy Gilley, joka on saanut yllättävän vähän muodollista tunnustusta työlleen, vaikka hän on käytännössä omistanut itsensä tuolle hankkeelle.
Kohtalon ivaa oli se, että yksi hankkeen henkiinherättelyn pääkäsittelyistä YK:ssa oli vuonna 2001, syyskuun 9. päivänä. Arvaatte varmaan ettei silloin paljon asiaa julisteltu.
Peace One Day on joutunut tunnustamaan realiteetit eli ettei yhtenä päivänä sodat lopu sormia napsauttamalla. Sen sijaan on huikea tilanne jos olisi edes muutaman tunnin mittainen jakso, jonka aikana kansallisen tai kansainvälisen lipun alla ei ammuta laukaustakaan eikä yksikään rikollisporukka veda liipasimesta. Homman vesittää yleensä joku huomionhaluinen kiukuttelija, jonka on ihan pakko päästä rettelöimään, vaikka tilaisuus ei ole missään nimessä tarjolla (itsensä puolustaminen on-the-spot taitaa olla aina sallittua). Jäämme odottamaan josko historia antaisi edes muutaman tunnin mittaisen offensiivi-vapaan hetken. Ihmislajin alennustilasta pitäisi kertoa sekin, että lajin keskinäinen vihanpito ja väkivalta ei voi tauota edes kokonaiseksi päiväksi.
Sovinnonpäivä olisi kyllä hyvä idea. Käytännön sovintoa ei oikein voi ajatella jos paukut ei riitä edes pinnalliseen symboliseen eleeseen.
