Euroviisut edistävät suvaitsevaisuutta

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren

Euroopan yleisradioliiton laulukilpailu, suomalaisittain "Euroviisut", on järjestetty vuosittain yli 50 vuoden ajan. Ensimmäinen laulukilpailu järjestettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Tarkoituksena oli aikanaan tehdä TV-ohjelma, joka kiinnostaisi eurooppalaisia TV-katsojia yli rajojen. Vuosisen saatossa säännöt ovat muuttuneet, kisan voittajaa on ratkottu erilaisin menetelmin ja osanottajamaita tullut lisää.

Yhtä kaikki, Euroviisut ovat puolen vuosisadan ajan koonneet ihmisiä TV:n ääreen jännittämään oman maan tai oman muun suosikin menestystä. Musiikkiesityksissä on ollut kaikuja maanosan eri kolkista, vaikka kriittiset äänet valittavat laulujen tasapäisyydestä ja yleismaailmallisuudesta. Kuitenkin ainakin Euroopan kartta ja pisteiden laskun yhteydessä eurooppalaisten pääkaupunkien öinen valomeri on tullut tutuksi. Jo siten kisat lähentävät maanosan ihmisiä toistensa kanssa.

Homojen ja Euroviisujen läheinen suhde?

Euroviisufanittaminen tunnetaan yleisesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien juttuna. Useissa maissa euroviisufanitus on merkittävä osa homokulttuuria, ja myös meillä pikku hiljaa entistä enemmän. Syitä ilmiölle on etsitty ja siitä on tehty tutkimuksiakin. Selittyykö homojen innostus mm. säihkeellä, glamourilla, kitchillä ja kimalluksella, salskeilla tanssijapojilla, mahtipontisilla musiikkiesityksillä tai kappaleiden viesteillä? Euroviisuissa lauletaan rauhasta, rakkaudesta ja monista muista myönteisistä asioista.

Kun ihmisoikeusasioissa edistyneimmissäkin Euroopan maissa seksuaalivähemmistöjen asema alkaa vasta nyt olla edes jotenkin hyväksyttävällä mallilla, ovat suvaitsevaisuutta ja rakkautta tihkuvat kappaleet kenties olleet jonkinlainen pakopaikka arjesta? Esimerkiksi itäisessä Euroopassa suvaitsevaisuustyöllä on vielä paljon sarkaa kyntämättä. Ja miksi ei muuallakin.

Suvaitsevaisuuden areena

Viisut ovat siis monien homojen suosiossa, vaikka eivät tietenkään kaikkien. Euroviisuja seuraa valtaisa joukko niinsanottua valtaväestöäkin. Euroviisufinaali kerää vastaanottimien ääreen joka kevät kymmeniä tai satojakin miljoonia ihmisiä Euroopassa ja jopa sen ulkopuolella. Parhaimmillaan Euroviisut ovat tunteisiin vetoavia lauluja, näyttäviä esityksiä ja paikallisväriä. Pieni ikkuna vähän erilaisiin kulttuureihin ja muiden maiden viihde-elämään avaa silmiä näkemään, että on sitä elämää muuallakin - vaikka vähän erilaista, niin kuitenkin melko samanlaista.

Viisuissa on nähty esiintymässä paitsi eri kansakuntiin kuuluvia, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Muutamien artistien kaapistatulo vuosiakin kisojen jälkeen on tuonut vähemmistöihin kuulumisen myönteisessä valossa esiin. Tänä vuonna Tanskaa ja Ukrainaa edustaa drag-esiintyjä, Ruotsin The Ark -yhtyeen yksi jäsenistä on julki-bi, ja Serbiasta tulee esiintymään lesbo. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin ei ihan suoraan liittyvä, mutta tärkeään asiaan huomiota kiinnittävä puolestaan on Itävallan laulu, joka on tulevan AIDS-kampanjan tunnuskappale. Toistaiseksi merkittävin sateenkaarikansaa koskettava tapaus Viisuissa oli, kun sukupuolenkorjausprosessin läpikäynyt Israelin Dana International voitti Euroviisut 1998 kappaleella "Diva" ja aiheutti säpinää mediassa. Rohkenen väittää, että tuon kevään jälkeen transsukupuolisuus on ollut aiempaa pienempi tabu.

Homoviisut mediassa

Tämän vuoden laulukilpailujen homoulottuvuus on vertaansa vailla - ainakin meikäläisessä mediassa. Kotimaan viestimet ovat tuoneet homojen ja Viisujen kytkyn esiin suuremmin kuin lääkäri määrää, tyyliin "Helsinkiin on tulossa tuhansia homoja". Keskustelua lehtien otsikot homojen maihinnoususta pääkaupunkiin ovat ainakin herättäneet. Ehkä ihmisten on hyvä huomata, ettei iloisten ihmisten kaupungin valloituksesta ainakaan haittaa ole? Ehkä se vähentää homofobiaa?

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!