Katselin tässä erästä sateenkaarikansalle suunnattua nettisivua ja voin vain ihmetellä mikä sen tarkoitusperä on. Sivu huokuu serpentiini-glitteriä, ja sai minut vakuuttuneeksi, että parisuhteessa olevalle henkilölle sivuilla mainostettu tapahtuma on täysin väärä paikka. Onko todellakin niin, että järkevin tapa tiedottaa asioista on kaikkien homofoobikoiden stereotypioita ruokkiva, vaaleanpunainen glitter-tyyli? Pitäisikö kaikkien samaa sukupuolta rakastavien ihmisten olla meikkaavia päärynäsiideri-ihmisiä, joilla sosiaalinen elämä tarkoittaa jatkuvaa juhlintaa?
Hyvin monen homoille suunnatun julkisen tiedotteen ulkoasu on yltiöhomomainen. En näe tätä missään nimessä hyvänä asiana. Fakta kuitenkin on, että asenteet täällä rakkaassa kotosuomessamme ovat edelleen hyvin homovastaiset. Pieninkin asia, joka tukee negatiivisia käsityksiä homoista, omaksutaan helposti.
Minä kannatan linjaa, jossa asioista kerrotaan kaikille sopivalla tyylillä, vähemmän provokatiivisesti. Asenteet eivät hyökkäysvaihteella muutu. Kyse ei ole häpeilemisestä eikä totuuden piilottelusta. Yksinkertainen totuus on että en koe serpentiinivaahtobileitä omakseni, enkä ehosta ulkonäköäni kosmetiikalla.
Onko kiellettyä olla homo, joka on tavallinen olutta juova ihminen? Sellainen, joka keskustelee ihmisten kanssa järkevästi vähän väliä keskeyttämättä kommentoiden "Oi, katsopa tuon pojun peppua"?
Itse puhun ihmisille suhteellisen suoraan itsestäni ja parisuhteestani, mutta en tuo sitä ensimmäisenä esiin. Lähinnä teen asian selväksi kun on sille hyvä hetki. Mielestäni ihmisten välisessä kanssakäymisessä toisten arvojen ja tunteiden huomioon ottaminen on kaiken A ja O. En itsekään pidä minun arvomaailmastani huomattavasti eroavasta tyylistä keskustella. Ehkäpä tämän takia liikunkin paljon erilaisten ihmisten seurassa ja äärimmäisen harva on henkilökohtaisesti minua vastaan. He pitävät minua yleensä poikkeuksena siihen mitä mieltävät lauseesta "Minä olen homo."
Aloin pohtia miksi suurella osalla ihmisistä asenteet ovat niin tiukassa ja ennakkoasenne niin negatiivinen homoja kohtaan. Totesin, että eipä vika ole täysin pelkästään heidän. Tapa mainostaa ja tuoda asioita julki on laajalti täysin provosoiva ja tässä taidetaan onnistua paremmin kuin aavistetaan.
Tämä asia tuli esiin kun sain kuulla monelta heterolta erinäköisiä ehdotuksia ja solvauksia ko. tapahtumasta. Minulta kyseltiin, että "Oletko sinä menossa TUONNE?" Ensin ihmettelin mistä on puhe. Erehdyin avaamaan tapahtumasta kertovan nettisivun töissä ja järkytyin. Päätin, että en koske sivuun työpaikalla, mikäli kukaan on samassa huoneessa kanssani. Se, että töissä tiedetään parisuhteestani ei tarkoita, että haluan kasvattaa piileviä epäluuloja ja saada aikaan jännitteitä jotka haittaavat työntekoa sekä oloani työpaikalla.
Kuulunko vähemmistöön vähemmistössä? Vähemmistöön, joka elää omaa tavallista elämäänsä?
Tarkoituksenani ei suinkaan ole osoitella sormella yksittäisiä henkilöitä, tai olla tuomitsemassa ketään. Päinvastoin. Kannatan vahvasti individualismia ja uskallusta elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Mielestäni kaikilla pitäisi olla oikeus olla sitä mitä on. Haluan vain tuoda esiin yleisen kuvan antamisen tiedotteilla, flyereilla ja nettisivuilla - sillä varsinkin nettisivujen rooli mielikuvien luomisessa on äärimmäisen vahva.
"Peit"
Pauli Pääsky (peit@ranneliike.net).
Kirjoittaja kuuluu ranneliike.netin tekniikasta vastaavaan ryhmään.
