Stockmann ja Jouluruuhkat. Seilaat kaverisi kanssa Argos hallissa, etsit joululahjoja ja mutusteltavaa jouluaaton illanviettoon. Korissa on jo iso määrä tavaraa, mutta silti seuraavalta hyllyltä löytyy kaikkea kivaa lisää ja lisää! Kaverisi ei ole aivan samaa mieltä tavaroiden kivuudesta ja kävelee perässäsi jatkuvasti nalkuttaen. Kuuntelet tätä sanavirtaa hetken ja sitten aivan leikilläsi toteat suureen ääneen kaverillesi, että ”nyt oot hiljaa ja lakkaat nalkuttamasta, sä et oo mun vaimo. Jatkuvaa kitisemistä. Ihme tyyppi.” Se, mitä vieressäsi tapahtuu, tulee yllätyksenä. Keski-ikäinen rouva lyö äkkiä tuotteen kädestään takaisin hyllyyn, tirskahtaa kovaäänisesti ja poistuu paikalta epätoivoisesti hihitystään salaten, vilkaisten ohimennen sinua ja ystävääsi – näin tultiin taas vauhdilla kaapista.
Tämä siis tapahtui ennen porukkamme kokoontumista Stockmannin 4. kerroksen Carrolsissa. Homojen kokoontuminen tuntuu aina tapahtuvan yhtä spontaanisti. Yritäpä saada työpäivän jälkeinen ”kahvihetki” aikaiseksi suunnitellusti ja huomaat, että se on yhtä mahdollista kuin elitistihomon on astua Aholaitaan tutkimaan mahtavia tarjouksia (tennissukkapari à 0,20 €! Jee!). Mutta, kun tietty porukka sattuu yhtä aikaa liikkeelle työpäivän jälkeen esimerkiksi Stockmannille ja sattuu kohtaamaan toisensa, on metelikin sen mukainen. On kummallista ja varsin hämmästyttävää kuinka helposti kanssaruokailijoiden huomion voi kiinnittää pikaruokalassakin toteamalla: ”Helevetin kausityöntekijät! Siirtäkää ahterinne, että mä mahdun tähän.” tai ”Sä oot niin ruma, että jos sut pistäis mansikkapellolle seisomaan niin linnut tois viime vuodenkin marjat takaisin.”
Kun kyllästyimme kiusaamaan porukassamme ollutta dieettiläistä ja hänen banaaniruokavaliotaan, siirryimme pois pikaruokaravintolasta ja suunnistimme etsimään alkometrejä ja shottilaseja (älkää vain kysykö miksi!). ”Missä ne on? Viidennessä! Eikä ole kun neljännessä. No mitä me täällä sit tehdään?.. Uu. Porakone.”
Eikä homolauma yksinkertaisesti päässyt Stockmannilta ulos piipahtamatta lyhyesti alakerran haisuosastolla. Yhden tehdessä ostoksia ja käyttäessä varsin hyvännäköistä paketointipalvelua muut jäivät keskustelemaan tuoksuhyllyjen läheisyyteen. Tehokas kulkutien tukkiminen ympyrämuodossa keskellä käytävää aiheutti ujompien seurakuntalaisten U-käännöksiä viitisen metriä ennen elämöivän iloista homolaumaa. Vain silloin tällöin aiheuttamansa hämmennyksen ja pahennuksen noteeraten lauma kuitenkin bongaili omissa maailmoissaan kaukana horisontissa siintävän tiskin takana seisoskelevaa kassa”neitiä”. ”Kuinka lujaa sun gaydar huutaa tuo kohdalla?” ”Ai kuinka lujaa? Kysy ennemmin kuinka kauan se on jo huutanut.” No niin, tässä sitä taas ollaan.
Piipahdus yleellisten tuoksujen maailmassa päättyi aikanaan ja loistokas seitsikko liikehti elegantisti ulos pääovista kohti läheistä joukkoliikennepysäkkiä. Hysteerinen - mutta sivistynyt - käytös jatkui keskellä vellovaa jouluostoskansaa. Katseet kääntyivät taas ja loppujen lopuksi päädyimme paikalliseen pubiin ”yhdelle”. Jouluostokset kun ottavat niin kovin voimille.
Jo ennen siirtymistä paikalliseen sikisi kuitenkin kuningasidea. ”Hei! Kirjoitetaan uusi ranneliikkeen kuukautinen tässä samalla! Sä et voi olla tosissas. Joo joo!.. Ei taas.” Joten tässä ollaan. Jouluruuhkien huuruissa kannettava tietokone sylistä syliin kiertäen kirjoitettu tervehdys teille, rakkaat lukijamme.
Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2004 toivottaa ranneliike ry:n väki!