Suomi 100 vuotta - myös sateenkaaren väreissä

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren
  • 11
Helsingin Kauppatorilla on sata Suomen lippua

Millaisessa maassa elämme, kun asiaa tarkastellaan nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien näkökulmasta?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asema Suomessa on maan itsenäisyyden aikana parantunut, toki hitaasti, mutta selkeän varmasti. Vielä puoli vuosisataa sitten samaa sukupuolta olevien väliset intiimit suhteet olivat rikos. Nykyään elämme maassa, jossa parisuhteet ovat lain edessä yhdenvertaisia henkilöiden sukupuolesta riippumatta. Kaikenlaiselta seksuaaliseen suuntautuneisuuteen tai sukupuolen ilmenemiseen liittyvältä syrjinnältä suojaava lainsäädäntö on myös kohtuullisen kattava.

Erityisesti transsukupuolisten asemassa on kuitenkin parantamisen varaa. Suomi on saanut lukuisia huomautuksia transsukupuolisten henkilöiden kohtelusta, erityisesti nykylainsäädäntöön kuuluvan steriliteettivaatimuksen vuoksi juridisen sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä. Lakiesitys uudistuksesta on jo valmiina - päättäjien olisi ainoastaan määrätietoisesti hyväksyttävä lakiuudistus. Myös hedelmöityshoidolla syntyneiden naisparien lasten asemaa parantavan Äitiyslain käsittely on yhä kesken.

Asenneilmapiirin parantumisesta huolimatta seksuaali- ja varsinkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat yhä keskimääräistä enemmän kiusaamista, syrjintää ja suoranaista väkivaltaakin. Vanhetessaan moni joutuu takaisiin kaappiin, kun ei osata ottaa huomioon mahdollisuutta, että yksilö voi kuulua hlbti-vähemmistöihin. Samoin hlbti-nuoren tuleminen sinuiksi itsensä kanssa voi olla rankka prosessi, kun ympäristö ei tunnista mahdollisuutta kasvukipuja käyvän nuoren kuulumisesta hlbti-vähemmistöön, eikä näin ollen osaa viestiä tämän kelpaamisesta sellaisena kuin on - ja surullisimmillaan ympäristö ei aina oikeasti hyväksy yksilöä sellaisena kuin tämä on. Asenneilmapiirissä on isoja eroja suurten kaupunkien ja maaseudun välillä.

Tuoreen suomalaisselvityksen mukaan seksuaalivähemmistöihin kokee kuuluvansa noin kymmenen prosenttia suomalaisnuorista - ja määritellyn juridisen sukupuolensa vieraaksi kokee noin viisi prosenttia suomalaisnuorista. Nuorten kasvua ja itsensä hyväksymistä toisaalta helpottaa se, että suomalaisessa kouluopetuksessa on alettu ymmärtää, että kaikki eivät ole heteroita, jotka kokevat syntymässään määritellyn sukupuolensa oikeaksi.

Koulumaailman lisääntynyt sukupuolisensitiivisyys on kuitenkin herättänyt myös vastustusta. Eräät sukupuoleen liittyvän moninaisuuden huomioimista kritisoivat ovat peräänkuuluttaneet suomalaisuuden tai isänmaallisuuden opettamisen perään - koska sukupuolen moninaisuuskin on huomioitu opetussuunnitelmassa.

Tosiasiassa suomalaisuus ja isänmaallisuus on kouluopetuksessa jo huomioitu, varsin hyvinkin. Koulussa tutustutaan suomalaiseen yhteiskuntaan, historiaan, maantietoon, luontoon, kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, musiikkiin - ja matematiikan tunnilla lasketaan Suomen lipun eri kenttien pinta-alaa. Mitä muuta se on kuin suomalaisuuden läsnäoloa kouluopetuksessa? Ja näin pitää ollakin, siinä missä tässä yhteiskunnassa elävien moninaisuudenkin näkyminen opetuksessa.

Historiaan kuuluu esimerkiksi marsalkka Mannerheim, joka itse ei mitä ilmeisimmin kuulunut seksuaalivähemmistöön, vaikka tällaisia ajatuksia on joskus esiin nostetukin. Mannerheimiin ja sotaveteraaneihin on joskus vedottu, kun on ilmaistu kielteistä suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseen.

Mannerheimin molemmat tyttäret jakoivat elämänsä naiskumppaninsa kanssa. Nykytiedon valossa perhe, itse marski mukaanlukien, olivat asiasta tietoisia - ja hyväksyivät tytärten elämänvalinnat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien aseman koheneminen ja yhdenvertaisuuden lisääntyminen siis tuskin pyörittää Mannerheimia haudassaan. Tunnettuihin seksuaalivähemmistöön kuuluneisiin puolestaan kuuluu kansainvälisesti Tom of Finland -nimellä tunnettu sotaveteraani Touko Laaksonen. Itsenäisen Suomen tähänastiseen historiaan on vaikuttanut lukuisa joukko muitankin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.

Ei ole montaa paikkaa maailmassa, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat vastaavassa tai paremmassa asemassa kuin Suomessa - vaikka toki sellaisiakin paikkoja on, kun lainsäädäntöä ja asenneilmapiiriä tarkastellaan. Miksi Suomi ei voisi silti olla juuri kaikkein paras tässäkin asiassa?

Kun uusi translaki ja äitiyslaki saadaan aikanaan saatettua voimaan, on Suomi entistä parempi paikka kaikille elää ja olla. Asenneilmapiirin paraneminen on hidasta, mutta kielteisten asenteiden sulaminen on mahdollista. Kaikenlainen yhdenvertaisuuden edistäminen - seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mukaanlukien - on erittäin isänmaallinen teko.

Hyvää satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Silloin satavuotias Suomi astui ulos kaapista
Suomi ILGA-Europen hlbti-maavertailussa taas seitsemännellä sijalla - Malta kärjessä
Hyvää itsenäisyyspäivää!

11 kommenttia

  • 1 / 11
  • Anonyymi
  • 6.12.2017, 13.35
Oikein hyvää ja tasa-arvoista itsenäisyyspäivää kaikille!

ps. Todellakin totta tuo Mannerheimin suvaitsevaisuus omien tyttärien kohdalla, mutta on toki huomioitava, että vaimo oli jättänyt marskin Venäjällä ja muuttanut lasten kanssa Pariisiin, joten marskin ja muun perheen yhteydet eivät olleet sen jälkeen kovin tiiviit. Oliko eron syynä yleinen kyllästyminen, muut naiset vai salasuhteet miesten kanssa on jäänyt epäselväksi (ainakin minulle). Mutta jokainen voi vetää omat johtopäätökset marskin homoudesta hänen Haminan reissun perusteella. Tänä päivänä hetero voi hyvinkin lähteä jokun homon matkaan kapakasta jatkodrinkille, mutta ei sata vuotta sitten. Ja päätyä samaan sänkyyn..... Asiasta uutisoitiin ranneliikkeessäkin http://ranneliike.net/teema/mannerheimin-kadettiajasta-uutta-tietoa?aid=12157
Miksi ei sata vuotta sitten? Juoman himossa, sinisilmäisenä ja kaiketi humalassakin... mutta samaan sänkyyn menosta en ole kuullutkaan.