Kaikkialla maailmassa pride-marsseilla nähdään tänäkin vuonna kylttejä, joissa muistutetaan homofobiasta. Heteromaailma tuskin tuntee pistoa sydämessään, koska he eivät mielestään tunne mitään fobiaa homoja nähdessään. Kylttien viesti menee ohi.
Meillä Suomessakin on sanottu ääneen, että 'homofobia' on ongelmallinen termi. Näytelijä Morgan Freemann kirjoitti vuonna 2013 twitteriin: "Vihaan sanaa homofobia. Se ei ole fobiaa. Et ole ahdistunut foobikko, vaan olet mulkku, paskiainen".
Lainauksella Morgan Freemannin twiittaukseen aloittaa kommenttikirjoituksensa tänään Nils Pickert itävaltalaisessa der Standard -lehdessä. Pickert kirjoittaa usein mm. Huffington Postiin hlbti-kysymyksistä. Hänen mukaansa termi 'homofobia' vapauttaa väkivallantekijän vastuusta. Voi sanoa, että: "Minkä sille aggressiolle voi, kun sielun on vallannut kauhea homopelko". Se, joka vihaa homoja, tai herjaa tai antaa homoille turpiin, ei voi syyttömänä nostaa käsiään ja vedota pelontunteisiinsa. Jos jotakuta pelkää, hänelle pitää sanoa: Mene matkoihisi. Nyt sen sijaan otetaan kiinni ja isketään naama verille.
Käsite 'homofobia' sisältää myös ajatuksen, että homot ovat osasyyllisiä fobiaan. "Homot, koettakaa käyttäytyä niin, ettei meidän heterojen tarvitse tuntea ahdistusta. Älkää käyttäytykö tuollaisena räikeänä joukkona, koska tuolla tavoin te ärsytätte meitä".
Termi homofobia johtaa harhaan senkin vuoksi, että se kohdistuu pääasiassa homomiehiin. Mutta siinä samalla paljastuu, että homovihassa on kysymys heteromiesten suhteesta toisiinsa. Ei ole kysymys epämääräisestä ahdistumisesta, kun näkee homoja, vaan suhteesta heterokavereihin. Ei ole pelkästään kysymys siitä, että homossa nähdään epämiehekkyyttä, vaan paniikinomainen tunne siitä, että oma epävarmuus omasta miehekkyydestä näkyisi ulospäin.
Miesten ryhmät ovat eräänlaisia sukupuolipoliisijoukkoja. Ne ovat tuomioistuimia, jotka alituisesti vahtivat toistensa miehekkyyttä ja suorituksia. Rangaistus tulee nopeasti, jos miehisyyssuoritus ei ole riittävä.
Homovihamielinen ("homofobinen") käyttäytyminen suuntautuu kahteen suuntaan. Viha suuntautuu homouhriin, jolle annetaan turpiin. Samalla lähetetään viesti kavereille, siis katsojajoukolle: "Katsokaapa, olen kunnon mies, kun iskin tuota epä-miestä" (raamatussa: miehimys). Kaverijoukossa toimitaan ja näytellään puhtaasti ahdistuksen vallassa.
Osalle heteromiehistä on tärkeää olla "ei-homo". Yksi "ei-homon" tuntomerkki on tervehdys; ei halata, vaan taputellaan pari tanakkaa tervehdysiskua selkään.
Suomenkielessä on ihan hyviä sanoja homofobian tilalle: homoviha, homovihamielisyys, vastenmielisyys homoja kohtaan. Niitä kaikkia selitellään myös kyllästymisellä "homosaatioon". "Kyllästymiseen asti puhutaan aina vain homoista". Varmaan osittain totta. Keski-Euroopassa homoviha on jatkuvasti puheenaiheena, koska siellä homojen pahoinpitelyitä tapahtuu lähes joka viikko.