Elämme maailmassa, jossa ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys. Elämme yhteiskunnassa, jossa toiset meistä kokevat usein olevansa vähemmän arvokkaita kuin toiset. Minulle kaikki ihmiset ovat erilaisuudestaan huolimatta samanarvoisia ja olin valtavan otettu, kun minut pyydettiin hyvän tahdon lähettilääksi homofobian vastaiseen taisteluun. On suuri kunnia olla mukana rakentamassa tasavertaisempaa maailmaa.
Ihmisoikeudet eivät ole kenenkään yksinoikeus. Ne kuuluvat tasapuolisesti ihan kaikille. Samoin ihmisoikeuksista puhuminen ei ole yksin kenenkään harteilla, vaan meidän kaikkien tulee puhua myös niiden puolesta, joiden ääni ei tule kuuluviin. Meidän tulee väsymättä taistella tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta.
Kansainvälistä homofobian vastaista päivää on vietetty vuodesta 2005 lähtien. Päivän tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemasta syrjinnästä. Päivä on tärkeä, mutta samalla toivon, että se ajan kuluessa ja maailman muuttuessa paremmaksi tekisi itsestään vähitellen tarpeettoman.
Minulle yhdenvertaisuus on tärkeä arvo. Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, terveydentila, etninen alkuperä tai sosiaaliset lähtökohdat eivät saa määrittää, tai vaikuttaa ihmisen tulevaisuuteen. Ne eivät myöskään saa vaikuttaa siihen, miten ihminen kohdataan, miten häntä kohdellaan ja miten häneen suhtaudutaan. Vastuu asenneilmapiiristä on meillä kaikilla. Ainoa oikea vaihtoehto on nollatoleranssi. Kaikenlainen nimittely, perättömien juorujen levittäminen ja vihapuhe on yksiselitteisesti tuomittavaa. Peruskäytöstavat tuntuvat unohtuneen monilta erityisesti somekeskusteluissa. Nollatoleranssi lähtee liikkeelle puuttumisesta jokaiseen epäasialliseen keskusteluun ja tilanteeseen. Se vaatii jokaiselta uskallusta toimia ja uskallusta puolustaa toista ihmistä.
1.3.2017 voimaan astuvan tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen eduskunnassa viime hallituskaudella oli tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa ja suvaitsevampaa yhteiskuntaa. Työ paremman ja yhdenvertaisemman maailman eteen jatkuu. Ajankohtaisia lainsäädännön muutoksia vaativia asioita ovat esimerkiksi äitiyslain ja translain uudistaminen sekä moninaisten perheiden huomioiminen perhevapaajärjestelmässä. Myös sateenkaarinuorten hyvinvointi, intersukupuolisten henkilöiden kohtelu ja yhdenvertaisuus vanhuspalveluissa ovat tärkeitä teemoja. On hyvin surullista, ettei translain muutos sisälly nykyisen hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan.
Olen hyvin iloinen, että äitiyslain uudistamiseen tähtäävä kansalaisaloite keräsi vaaditut 50 000 allekirjoitusta ja tulee eduskunnan käsittelyyn. Kiitos kaikkien aloitteen allekirjoittajien ja aloitteen puolesta töitä tehneiden! On väärin, että tällä hetkellä naisparit joutuvat tekemään perheen sisäisen adoption, jolla tarkoitetaan vanhemmuuden vahvistamista koskien puolison lasta. Lakimuutos mahdollistaisi vanhemmuuden tunnustamisen jo neuvolassa. Tässä asiassa toivon eduskunnaltamme viisautta.
Ainuttakaan hyväksyttävää pätevää perustelua sille, että ihmisiä kohdellaan lain edessä eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei yksikertaisesti ole. Erityisesti lainsäätäjille ihmisten juridisen tasa-arvon on oltava itsestäänselvyys. Kyse ei ole omantunnon asiasta, vaan kyse on perusoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja vapaudesta olla oma itsensä. Yhteiskunta, joka kohtelee kansalaisiaan lain edessä eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan, ei ole kehittynyt yhteiskunta.
Voin kuitenkin sanoa, että Suomessa on parempi viettää homofobian vastaista päivää vuonna 2016 kuin vuonna 2015. Toivon, että yhdessä teemme töitä sen eteen, että ensi vuosi olisi jälleen tätä vuotta parempi, sillä jokainen meistä on yhtä tärkeä ja arvokas!