EU-parlamenttivaalien jälkeen olemme saaneet tietää, että joukko avioliittolain uudistukselle myötämielisiä kansanedustajia siirtyy Arkadianmäeltä Brysseliin, EU-parlamenttiin. Samalla Suomen eduskuntaan nousee joukko kielteisesti lakiuudistukseen suhtautuvia. Tämän lisäksi muiden syiden vuoksi muutama kansanedustaja vaihtuu avioliittolain uudistuksen kannalta huonompaan vaihtoehtoon.
Uudistusta vastustavat kansanedustajat ovat perustelleet kantaansa esimerkiksi sillä, että vastustavat samaa sukupuolta oleville samalla tulevaa adoptio-oikeutta - hatarin perusteluin olettamaansa lapsen parhaaseen vedoten. Jotkut puolestaan ovat maailmankatsomukseensa vedoten sitä mieltä, että katsovat avioliitto-nimityksen olevan varattu ainoastaan naisen ja miehen väliselle tietyin menoin solmitulle liitolle.
Uudistuksen puolesta puhuvien viestin kärki taas liittyy usein ihmisten tasa-arvoon, ja ajatukseen siitä, että kaikilla pitäisi olla samat oikeudet.
Varmasti useimmat - myös yhdenvertaista avioliittolainsäädäntöä vastustavat - kuitenkin allekirjoittavat ihmisten tasa-arvon ja ihmisten yhdenvertaiset oikeudet. Iso kuilu on ja pysyy, koska monet yhdenvertaista avioliittolainsäädäntöä vastustavat ovat ilmaisseet, etteivät näe nykytilannetta mitenkään epätasa-arvoisena ja siten tasa-arvokysymyksenä.
Eihän siitä sitten mitään tule, kun puhutaan ja jopa huudetaan vastapuolen ohi.
Tämän ohittaen monet yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön kannattajat valitettavan usein tykittävät ihmisoikeus- ja tasa-arvojargoniaan yhä tuohtuneempina, eivätkä tartu ensisijaisesti konkreettisiin ongelmakohtiin, joilla avioliittolain uudistuksen vastustajia olisi mahdollista haastaa.
Yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön vastustajia pitäisikin ohjata miettimään hyvin tiedossa olevia yksittäiskysymyksiä, ja jättää tyystin ihmisoikeus- ja tasa-arvonäkökulman korostaminen. Olennaista on saada avioliittolain uudistuksen vastustajat pohtimaan sitä, miten nykytilanteeseen liittyvät ongelmakohdat käytännössä voitaisiin kestävästi ratkaista.
- Miksi samaa sukupuolta olevat parit joutuvat parisuhteen rekisteröidessään hankkimaan halutessaan yhteisen sukunimen hankkimisen vaikeammin ja kalliimmin kuin heteroparit? Ja miksi yhdysnimen hankkiminen ei onnistu ollenkaan?
- Miksi toisiinsa sitoutuneille samaa sukupuolta oleville henkilöille ei voi antaa oikeutta hakea adoptiota yhtäläisesti eri sukupuolta oleviin henkilöihin verrattuna? Kyseessähän on vain oikeus hakea ulkoista adoptiota, eikä mikään adoption ohituskaista. Adoptioprosessiin liittyvillä selvityksillä ja harkinnalla pyritään lapsen parhaan toteutumiseen.
- Millä perusteilla samaa sukupuolta olevia vanhempia arvioidaan kategorisesti huonommaksi vaihtoehdoksi?
- Miksi sukupuoltaan korjaava ja tämän elämänkumppani joutuvat muuttamaan parisuhdeinstituutiota, kun sukupuoltaan korjaavan juridinen sukupuoli halutaan vaihtaa?
- Miksi homoparit joutuvat paljastamaan seksuaalisen suuntautumisensa silloin, kun on jossain yhteydessä ilmaistava oma siviilisääty?
- Mitä hyötyä on karsinoida ihmiset eri parisuhdeinstituutioihin sen perusteella, mitä sukupuolta elämänkumppani sattuu olemaan?
Jos avioliittolain uudistamisessa halutaan tuloksia, on asiasta päättävät saatava miettimään oikeita asioita ja etsimään vastauksia oikeisiin kysymyksiin. Lopultahan kestäviä ratkaisuja on tasan yksi: unohtaa avioliittolainsäädännössä sukupuolirajoitukset.
EU-vaalituloksen myötä muutoksia eduskuntaan - avioliittolain uudistuksen tukijat vähenemässä