Homot ovat aivan samanlaisia kuin heterotkin!

Olen kiinnostuksella ja hiukan huvittuneena lukenut amerikkalaisen teinin kiveksiä käsitelleen uutiseni sekä julkista, että yksityisesti tullutta palautetta. Tuo juttu osui johonkin todella arkaan paikkaan. Muuten reaktiota ei voi selittää. Sain tilastoista selville, että uutisella on ollut massiivinen lukijamäärä hyvin lyhyessa ajassa. Siis uutinen kiinnosti valtavasti ja ärsytti myös valtavasti. Olen otettu tuosta lukijamäärästä ja myös siitä, että ihmiset ovat antaneet palautetta. Se on merkki, että juttu on kiinnostava ja se on myös luettu. Mikä sen mainiompi asia uutisen laatijalle. Kaikkein tylyintä olisi, jos kukaan ei mitenkään välittäisi kirjoituksista.

Menen toiseen puoleen tässä asiassa. Ranneliike mediana on epälineaarinen, vastakohtana tv-kanaville. TV:n kohdalla ainoa keino on sulkea tv taikka vaihtaa kokonaan kanavaa kiinnostamattoman jakson ajaksi. Ranneliike-mediassa voi hypätä sellaisen aiheen yli mikä ei kiinnosta. Minä teen niin esimerkiksi Hesarin tai muidenkin lehtien urheilusivuille. Hyppään ne oitis ylitse. Toisin kävi ihmisille nyt tämän uutisen kohdalla. Mietin, miksi niin moni halusi sanoa ääneen, ettei tällaista saisi julkaista. Miksi vain äärimmäisen harva haluaa kertoa, että tietää kiinnostavan uutisaiheen, ja että saisiko sen julkaistua uutisena. Nyt toimittiin päinvastoin, vaatimuksella kiellosta.

Minusta alkaa vaikuttaa, että me homot emme eroa tippaakaan heteroista. Samanlaisia fundiksia löytyy meidänkin joukostamme. Heille vain puhdasoppinen homous on sallittua. Kaikki muu on paha. Olen käyttänyt seuraavaa vertausta joskus aikaisemminkin ja teen sen myös nyt. Minusta osa homoja on kuin se sadun tynnyrissä kasvanut tyttö, joka tirkisteli maailmaa pienestä oksanreijästä. "Aidon homon" hyväksymiä sallittuja keskustelun aiheita tai kiinnostavia asioita ovat seuraavat bileet, paljonko kalja maksaa ja mistä löytää seuraavaksi yöksi sängynlämmittimen. Muu kaikki pitää kieltää! (Tämä oli ironiaa.)

Olen huomannut, että sen jälkeen kun Ranneliikkeessä uutiset siirrettiin pois keskusteluosiosta aivan omaksi osastokseen, kiinnostus uutisia kohtaan on jatkuvasti kasvanut. Omilla uutisvalinnoillani olen halunnut suurentaa tuota tynnyrin oksanreikää: On olemassa monia muita asioita ja tapahtumia oman pikku reviirimme ulkopuolella. Olen halunnut myös osoittaa, että narinasta huolimatta sateenkaari-ihmisillä on pohjoismaissa paljon parempi olla kuin hyvin monessa muussa maassa maailmalla. Useassa maassa voi tänä päivänä homo tai transihminen tulla murhatuksi tai tuomituksi pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Uutiset ovat minun näköisiäni. Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat myös itseäni. Siitä löytyy motiivi uutisten toimittamiselle. Olen sitä mieltä, että Ranneliikkeeseen pitää mahtua uutisia myöskin aiheista, jotka eivät välttämättä sivua puhtaasti sateenkaariteemoja. "Paperista" ei ole pula. Enemmänkin on pula kirjoittamiseen mahdollisesta ajastani ja tasapainotuksen yrityksestä läntisen uutistulvan alla.

Huolenaiheeni, jonka olen toistuvasti ilmaissut on se, että mukaan tarvitaan myös Vaeltajaa ja minua nuorempia uutisten tekijöitä. Tämän päivän nuoren näkökulmalle on tilaa myös uutisten alueella.

Toivon edelleenkin suoraa palautetta ja erityisesti uutisvinkkejä. Uutisen virheet tiedotettakoon siihen tarkoitukseen tehtyä reittiä pitkin. Kehut julkisesti ja haukut yksityisesti. ;-) Kaikkein reiluin yksityinen palaute on tullut mielestäni niiltä, jotka pistävät viestiinsä oman käyttäjätunnuksensa lisäksi aidon oman nimensä. Se on nykyaikaista ja tätä päivää.

P.S. Kuulin juuri kaupungilla aivan ulkopuolisen kommentoimana: "Ranneliike on vakavasti otettava media". Terveiset Ranneliikkeen perustajille ja ylläpitäjille!

"Uutiset ovat minun näköisiäni." -ehkä tuossa juuri onkin "ongelma; uutiste EI pitäisi olla kirjoittajansa näköisiä tai sisältää henkilökohtaista näkökulmia ..vaikuttamalla vaikka mielipiteisiin. Uutisten ei pitäisi henkilöityä (...tosin ikävä Arvi Lindiä) ja siksi jo nimimerkki luo tietyn vaikutelman uutiseen, jopa niin, että päättää lukea sen vai ei.

Uutisointi ja bloggaus..tai Tweettaus aivan erikseen. Ja linkki alkuperäiseen uutiseen aina.

Olen samaa mieltä siinä, että uutisen ei pidä sisältää henkilökohtaista näkökulmaa itse uutisessa. Jos henkilökohtainen näkökulma halutaan mukaan, sen on oltava henkilökohtaisena mielipiteenä myös näkyvissä. Olen ottanut tavaksi kirjoittaa uutisen jälkeen joskus kommentin, joka näkyy uutisesta täysin erillisenä.

Tarkennan tuota "näköisyyttä". Sillä tarkoitan lähinnä aihevalintoja ja näkökulmavalintoja. Kenellekään ei ole jäänyt huomaamatta, että pidän silmällä vaikkapa nk. homojen eheyttäjiä taikka eri kirkkojen suhtautumista homoihin. Joku toinen toimittaja ei niihin koskisi lainkaan. Minua nuorempi kirjoittaja tekisi tai valitsisi kenties uutisvirrasta aivan toisenlaisia uutisia. Toimittaja ei ole kone, joka tuottaa tekstinä rutikuivia faktoja. Hän tekee aina valintoja.

Minäkin olen ollut yllättynyt siitä, että kommentteja sataa, kun jotkin uutisaiheet eivät ole riittävän "homoja" niin kuin tämä kivesjuttu. Yksi hankala aihe on pedofiilit. Keski-Euroopan HLBTI-uutissivustoilla se on jokapäiväinen aihe, koska päivittäin paljastuu uusia salaisuuksia. Täydellinen vaikeneminen niistä uutisista olisi outoa, koska tavalla tai toisella mukana on homopappeja ja homomunkkeja ja homo-opettajia ja homopiispoja - ja homojen vihaajia. Ja mukana on kirkossa syntynyt hiljainen kulttuuri, joka on sallinut nämä asiat. Jokainen pedofiilipaljastus havahduttaa ainakin minua. Herää heti huoli, mikä vaikutus sillä on asenteisiin homoja kohtaan. Useimmat kirkon pedodiilijutut ovat ikivanhoja. Ei 80-luvulla vielä yleisesti mielletty, että lapset joutuvat kärsimään koko ikänsä lapsuudenaikaisesta seksuaalisesta häirinnästä. Ja kun oli kyse homoseksistä, niin se oli lapselle kahta kauheampaa ja pakotti vaikenemaan. Suomessakin nostettiin rikosjuttu vain, jos vanhemmat sitä halusivat eli se oli asianomistajarikos. Osasyyllinen tähän kaikkeen on homovihamielinen yhteiskunta ja yleisesti vallalla ollleet kielteiset asenteet homoutta kohtaan. Uhrien vaikeneminen ei johtunut pelkästään kirkosta vaan koko yhteiskunnalllisesta ilmapiiristä. Nyt osoitetaan sormella kirkkoa vaikka pitäisi osoittaa koko yhteiskuntaa.

Eli: kosketuskohta pedofiilipaljastusten ja homokysymysten välillä on. Minun mielestäni.

Hyvä toimittaja kirjoittaa aina objektiivisesti ja puolueettomasti kun taas kolumnisti kirjoittaa arikkeleita joiden perustana on oma/ (tai toimituksen linjan mukainen?) näkökulma. Tietysti uutisointiin liittyy aina valintoja, mitä tai mistä uutisoidaan ja käsittääkseni julkaisun linja määrittelee myös mitä julkaistaan. Hyvä uutisointi on sävyltää neurtaalia ja siten antaa lukialle mahdollisuuden muodostaa oman käsityksen. Se, että toimittaja kommentoi heti uutisen perään (*tai jo uutisen sisällä sulkuihin) aiheesta omia käsityksiänsä, ei ole hyvää journalismia - ja nakertaa itse uutisen ja toimittajan "uskottavuutta". Mielestäni tuo menee jo bloggauksaen puolelle, jota en nyt vähättele missään nimessä, vaan toisinaan tiettyyn aiheeseen keskittyvät tai tekijänsä näköiset uutisblogit voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

Kun toimittaja kommentoi omia uutisoimia uutisiaan voidaan puhua jo suoraan mielipiteisiin vaikuttamisesta..jolloin liikutaan jo propagandan puolelle. Ehkä Ranneliike voisi selventää tässä kohdin linjaansa jos se pyrkii olemaan "vakavasti otettava media" keskittyen suomenkielellä tuotettuihin homo-teemaiseen uutisointiin.

http://www.mol.fi/avo/ammatit/06100.htm

Kiitos, SaintJudy viestistä! Amen.

Aluksi: Ylläpito ei ole uutisten kirjoittajille kovin tarkasti ohjeistanut sitä, miten ja mistä aiheista uutisia pitäisi kirjoittaa. Tarkin rajaus on ollut ehkäpä "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää". Näin siksi, koska ylläpidon näkökulmasta ranneliike.net on enemmänkin "kanava" kuin "julkaisu" ja vapaaehtoispohjalta toimivien kirjoittajien kirjoittamista ei ole haluttu liiaksi rajata. Uutisia kirjoittavat ovat ennen nykyistäkin järjestelyä kirjoittaneet paljon uutisjuttuja keskustelufoorumille ja rajaus on hyvin uskollisesti ollut "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää". Minusta on aika itsestään selvää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä palvelevan sivuston ensimmäinen filtteri on aiheen sateenkaarevuus.

Yleisesti ottaen uutisten tehtävä on välittää oikeaa ja ajankohtaista tietoa. Uutisteksteissä pyritään käsittelemään asioita neutraaliin sävyyn, ja antaa lukijan itse muodostaa mielipiteensä.

Minusta kirjoittaja voi tuoda esiin myös oman käsityksensä asiasta, jos se on selkeästi erotettuna itse uutisesta ja todettuna omaksi mielipiteeksi. Kirjoittajankaan ei tarvitse pitää käsitystään oikeasta ja väärästä piilossa. Mielipiteessä ei mielestäni ole mitään väärää.

***

Teinin ruhjoutuneista testikkeleistä kertova teksti on herättänyt ihmiset kommentoimaan - ja nimenomaan siihen sävyyn, että itsessään jo varsin merkityksetön tarina oli kaiken lisäksi väärässä paikassa. Itse luin tuon tekstin muutaman kerran ja koetin etsiä jotain, joka selittäisi sen esillepanon. Sitähän ei sitten ollut. On tullut myös ilmi, että kyseistä juttua on luettu kohtuullisen monta kertaa.

Uskon tietäväni jonkinlaisen selityksen.

Ensinnäkin se, että "Teini ampui itseään kiveksiin" -uutista on luettu vilkkaasti, viittaa eniten siihen, että otsikko on ns. myyvä. Se, mitä otsikon takaa sitten paljastuu, on sitten toinen asia. Uskallan arvella, että ei sen suuntaista, mitä otsikon (ja teaser-tekstin) nähnyt ehkä odotti. Siksi uutisen saamasta hittimäärästä on aina vaikea päätellä uutisen kiinnostavuutta tai merkittävyyttä. Niille palveluille jonkin asian saama hittimäärä on tietysti kriteeri numero yksi, joiden tehtävä on muuttaa jokainen kävijä ja sivulataus euroiksi, dollareiksi, rupliksi jne.

Teinin ammuttuja kiveksiä käsitelleen uutisen herättämässä kritiikissä ei ole mitenkään kyse homo-ehdottomuudesta tai siitä, etteivätkö ihmiset haluaisi nähdä maailmaa monelta kulmalta. Kyse on siitä, että ranneliike.net on sateenkaarisivusto, mutta tuossa kritiikkiä herättäneessä tekstissä ei ollut mitään sellaista, joka jotenkin koskettaisi erityisesti ns. sateenkaarikansaa. Ja kuten on tullut ilmi, myös muulloin ei-sateenkaarevat aiheet ovat herättäneet ihmetystä. Syynä on se, että ranneliike.netin uutisilta voi odottaa yhteyttä sateenkaariasioihin tai sateenkaari-ihmisiin. "Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt" on ranneliike.netin juttu. Sateenkaarevuus erottaa ranneliike.netin muista.

Suomessa oli tietynlainen yhtenäiskulttuuri vielä 1980-luvulla, ja 1920-luvulla käynnistyneessä sähköisessä tiedonvälityksessä se näkyi pitkään eräänlaisena yksikanavaisuutena, vaikka välineitä onkin ajan myötä tullut lisää. Jokainen väline käsitteli kaiken "kertomisen arvoisen". Murentumisen voi ajatella alkaneen siitä, kun radion Rinnakkaisohjelmasta saattoi kuunnella musiikkia, kun Yleisohjelma kertoi uutisia. 1980-luvun puolivälissä tulivat paikallisradiot ja myöhemmin TV:n pääuutiset eivät enää näkyneet molemmilla kanavilla yhtä aikaa. Internetin tulon myötä tieto liikkuu niin paljon tehokkaammin, että tiettyyn aihepiiriin tai näkökulmaan keskittyneet "kanavat" voivat toimia.

Pelon "tynnyrissä kasvamisesta" voi huoletta unohtaa, vaikka ranneliike.netin uutisissa jätetään kokonaan käsittelemättä glbti-aiheisiin liittymättömät asiat. En edes märimmissä unissani ajattele, että ranneliike.net olisi kenenkään ainoa oksanreikä tai akkuna maailmaan. Minusta sellainen tilanne olisi jopa täysin outo.
Minun maailmani ei ole tynnyri. Vastineeni oksanreikä tynnyrissä -vertaukseen onkin avaraan maailmaan sinne-tänne pystytetyt valtaisat telineet, joissa on huima määrä erilaisia monitoreja. Kussakin monitorissa näkyy erilaisin perustein valittua kuvavirtaa erilaisista paikoista ja erilaisista kuvakulmista. Jokaisen ruudun yhteydessä on myös tieto siitä, mistä kuva tulee ja mahdolliset reunahuomautukset. Seinän yhteydessä on myös käytettävissä kuulokkeita, joista saa itse valita haluaansa ruutuun liittyvän selostuksen. Osassa ruuduista virta on toimitetumpaa ja osassa pureskelemattomampaa. Osa ruuduista on tietysti myös sellaisia, joissa näytetään valikoidusti useissa eri ruuduissa näkyviä asioita koosteina.

Sateenkaarisivustolle kirjoitettujen uutisten kohdalla olennaisin kriteeri ja samalla tärkein kysymys on "miten tämä aihe koskettaa nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia"? Mitä monimutkaisempi vastaus tarvitaan, sen paremmin glbt-yhteys on syytä silloin tekstissä avata ja perustella. Jos ilmeistä yhteyttä ei käytännössä löydy, niin miksi se pitäisi julkaista sateenkaarisivuston uutisten joukossa ylipäätään?

Kuvitellaanpa tilannetta, että eduskunta suuressa viisaudessaan päättää nostaa kaikkia mahdollisia veroja (joo, kaikki veroluontoiset maksut eivät ole eduskunnan päätöksen takana, mutta leikitään nyt että on). Verokannan kaikkialle ulottuva nousu käytännössä vaikuttaa jotenkin ihan jokaisen tässä tasavallassa elävän elämään. Jokainen media ei kuitenkaan kerro siitä samalla tavoin. Netin koirasivustolla etusivun juttu on se, miten koiravero nousee - mutta paraneeko koirapuistojen palvelutaso. Autosivustolla pohditaan kovasti bensan hinnan nousua ja sitä iänikuista autoveroa, jonka piti olla tilapäinen juttu. Vauvasivustolla käsitellään verojen nousun vaikutusta lapsiperheen arkeen. Sateenkaarisivustolla uutisissa voisi olla esimerkiksi päällimmäisenä samaa sukupuolta olevien parien verokohtelu, jos löytyy vaikkapa jokin ero heteropareihin nähden. Sitä tietoa ei todennäköisesti saa kovin monesta muusta paikasta. Juuri tällainen erityisesti kohderyhmää koskevan tiedon välittäminen on erikoistuneiden palveluiden voima.

Ranneliike.netin keskustelufoorumilla voi sitten käsitellä asioita, jotka eivät ole leimallisesti sateenkaariteemoja. Omassa blogissa samoin.
Ranneliike.netissä on myös muutamia johonkin teemaan keskittyviä alueita, joissa lähestytään asiaa nimenomaan sen teeman kautta eikä sen glbt-kytkösten kautta, vaikka niissäkään sateenkaarenvärinen vire ei ole pahasta.

***

Tässä tuli esiin myös etenkin katolista kirkkoa ravisteleva pedofilia-aihe. Katolinen kirkko ei sinänsä liity homoseksuaalisuuteen, eikä myöskään pedofilia. Toki katolinen kirkko kipuilee (homo)seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kanssa, ja pedofilia kovin mielellään yhdistetään monissakin yhteyksissä homoseksuaalisuuteen. Katolisen kirkon pedofiliaskandaaleita voi ajatella korkeintaan kaikuna katolisen kirkon kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmista.

Suomessa katolisen kirkon merkitys on käytännössä olematon. Joissain maissa, joissa katolisella kirkolla on merkittävä asema, voi näiden asioiden esilläpidolla ollakin merkitystä paavin vallan murentamisen kannalta - siis eräänlaisena lyömäaseena. Keski-Euroopassa katolisen kirkon arkipäivä on osa sikäläistä julkista keskustelua, samoin kuin meillä täällä ev-lut kirkon kanta vaikkapa homoparien siunaamiseen.

Pedofilia (katolisen kirkon piirissä) on vastenmielistä ja noista asioista käytävä julkinen keskustelu voi tosiaan vaikuttaa asenteisiin homoja kohtaan. Etenkin kun vanhemman miehen nuoreen poikaan kohdistamat teot helposti nähdään homoseksuaalisuuden ilmentymänä.

Jos noita vanhempia ja uudempia tapauksia nostaa homosivustolla esiin, niin joka tapauksen kohdalla pitäisi esittää kysymys "miten tämä aihe koskettaa nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia"? Tuohon kysymykseen löytyvä vastaus on pedofilia-aiheissa sateenkaari-ihmisten kannalta tärkein osa uutista - ja hyvin usein se jää pois niillä keskieurooppalaisillakin nettiareenoilla.

***

Siinä Juhani on hyvin oikeassa, että uutisten kirjoittajiksi ei ole ollut tunkua. Jos tällainen vapaaehtoinen puurtaminen kiinnostaa, niin ylläpitoon tai vaikka suoraan minuun voi ottaa yhteyttä. Uutisten kirjoittaminen on parhaimmillaan palkitsevaa.

Minustakin ranneliike.net ampuu itseään kiv... öh - jalkaan, jos se lipeää liian kauas (käsittääkseni) omaksumastaan missiosta toimia nimenomaan sateenkaarikansan asioita pohtivana ja uutisia välittävänä kanavana. Se, että joku tietty uutinen saa valtavat klikkausmäärät ehkä kertoo uutisen kiinnostavuudesta tai tärkeydestä, ehkä ei.

Ainakin iltapäivälehtien ja tiettyjen aikakauslehtienkin strategiana on jo pitkään ollut keksiä otsikoita, jotka herättävät lukijassa "mitä helvettiä" -reaktion ja saavat hänet kaivamaan kuvettaan. Kun tuota reaktiota seuraa riittävän usein pettymys ja ärsyyntyminen, lukija muuttuu kyyniseksi ja alkaa hakea tietonsa muualta. Se olisi sääli, sillä juuri tällaista luotettavana ja asiallisena tietokanavana toimivaa sivustoa tarvitaan.

"...uutisten kirjoittajiksi ei ole ollut tunkua." -Niin, se pitää myös muistaa uutisia lukiessa että kysymys on vapaaehtoistoiminnasta. Siinä mielessä hommaa voisi kehittää enempi tekiöidensä näköisiksi. Nyt "uutisointi" on kummallinen sekoitus henk. koht. agendaa ja uutisvirtaa - ja ei kauheasti jaksa innostaa sinänsä. Tosin kiinnostavat jutut sitten etsin alkuperäisestä lähteestä.

"Hyvä toimittaja kirjoittaa aina objektiivisesti ja puolueettomasti" sopii ehkä jonkinlaiseksi tavoitteeksi, jota ei kuitenkaan koskaan saavuteta. Objektiivisuus on sikäli harhaa, että on mahdotonta päästä kokonaan eroon omasta henkilöhistoriastaan, arvoistaan ja yhteiskunnastaan. Tavoittenaakin ehdoton objektiivisuus on hankala: mielestäni parempi olla avoin, tunnistaa ja myöntää omat arvovalintansa kuin esittää tai kuvitella olevansa normatiivisesti ehdottoman 'objektiivinen'. Tällä ei tarkoita mitään kaoottista 'postmodernismia', anything goes, tai vääristelyä ja propagandaa.

Lukijana teen myös valintoja: mitä medioita seuraan ja mihin luotan.

Juhani hyvä.
Se, että niin monet kommentoivat uutistasi sanomalla, ettei se ole kiinnostava, ei tarkoita sitä, että se olisi kiinnostava...

Ehkä jotain lähdekritiikkiäkin pitäisi harrastaa uutisoitaessa. En nimittäin itse jaksa uskoa, että se, joka losauttaa aseella itseään kiveksiin, yleensä ottaen enää kävelee mihinkään terveyskeskukseen. Varsinkin, jos kiveksistä jäi jotain jäljelle, eli hermoratoja jäljelle. Nimittäin peruskoulun opettaja jo nuoruuden kouluvuosien terveystunneilla sanoi, että jos herkkiin kiveksiin kohdistuu helvetinmoinen isku, aiheuttaa se ihmisessä sellaisen shokkireaktion, että saattaapi viikatemies käydä kylässä. Tämä siis sanottuna nuorille varhaisteineille, jotka saattoivat ilkikuriittaan potkiskella kaveria nivusiin, kun oli kiva katsoa, kun kaveri meni kaksinkerroin maahan vaikeroimaan kädet haarojensa välissä.

Jos tämä amerikkalainen teini kuitenkin käveli terveyskeskukseen, todennäköisesti hän oli ampunut itseään jollain pienikaliiberillisella ilmakiväärillä tai vastaavalla hernepyssyllä. Ei Magnumilla.

Jatketaan siis samoilla linjoilla:

SHOKKIUUTINEN!!! KOIRANI SÖI ÄITINI!!!

jatkuu sivulla 15.

sivu 15

eväät...

Krister on oikessa objektiivisuuden suhteen mutta yhdestä asiasta voivat kaikki olla samaa mieltä: faktat pitää kertoa faktoina eikä vääristä niitä joko tarkoituksella tai huonolla kielitaidolla/lukemisenymmärtämisellä!

Kuten Roskakuski toteaa, on faktojen oikeellisuus tärkeää. Mutta virheitä sattuu erilaisista syistä. Havaittujen virheiden korjaaminen on mahdollista. Eikö siitäkin kaikki voi olla samaa mieltä?

Jos huomaa virheen ja toivoo virhettä korjatuksi, niin eikö paras tapa ole asiallisesti lähestyä kirjoittajaa ja pyytää tätä korjaamaan virhe? Eikö siitäkin kaikki voi olla samaa mieltä?

Eikö ole jokseenkin typerää jokseenkin asiattomaan sävyyn ja henkilökohtaisesti piikitellen tuoda tällaiset virheet esiin? Etkö Sinäkin, Roskakuski, voi olla siitä samaa mieltä?

Olen ollut huomaavinani että virheet eivät ole aivan viattomia aivopieruja vaan vahvan asenteellista mielikuvanluomista. Hiukan tulee mieleen maalaisyhteisöt ja lahkolaisuus...

Olen huomaavinani, että Roskakuski lähinnä nyt kertoo asioita, mutta ei halua keskustella.

Nopeasti ja muun toiminnan keskellä kirjoitettu kommenttini nyt jälkikäteen luettuna tuntuu itsestäni siltä, että mielessäni liikkuneet asioiden ytimet saattoivat jäädä hämäräksi ja sekoittuakin keskenään. Muutama tarkentava "ranskalainen viiva" lienee vielä paikallaan. Olennaiset ajatukset, joiden ympärillä kiersin kuin kissa kuumaa puuroa, kuuluvat seuraavasti:


Nimenomaan Vaeltaja ja Juhani ovat aktiivisesti ja pitkään tuoneet esiin glbti-teemaisia ajankohtaisaiheita ranneliike.netissä; laajasti ja monelta kantilta, eikä ylläpidolla ole ollut tarvetta juurikaan lausua (eriävää) käsitystään siitä, mitä ja miten pitäisi kirjoittaa.

Ranneliike.net on sateenkaari-ihmisille tarkoitettu palvelu ja etenkin ajankohtaisartikkeleissa jonkinlainen kytkös glbti(jne)-ihmisiin on se asia, miksi ranneliike.net on erityinen muihin verrattuna *). Muualla sivustolla on paikkoja yleistenkin asioiden hämmentämiselle.

Ei ole yhtään aihetta, mistä pitäisi tyystin vaieta. Sen sijaan on asioita joiden käsittelemisessä on hyvä koettaa korostetusti tuoda esiin aiheen kytkös glbti-ihmisiin, koska ilman sitä kytkös ei välttämättä aukea sellaisille, jotka eivät ole taustoista perillä, vaan ilman muuta liittävät tapaukset glbti-maailman normaali-ilmiöihin **).

Minulla ei ole viisasten kiveä, miten lisää ihmisiä saisi innostumaan tällaisesta glbt-uutisten metsästämisestä ja kirjoittamisesta. Kohtuu käyttökelpoiset ja helppokäyttöiset työkalut on tehtynä. Ei tarvitse osata esimerkiksi koodata.


Sijoitan pari alaviitettä vielä erikseen tänne loppuun, etten taas tekisi tekstiäni tahmeaa spagettia:


*) Erikoiskaupat palvelevat paremmin jotain tiettyä tavaraa etsiviä kuin vastaavan kokoiset sekatavarakaupat. Hypermarketit ovat tietysti asia erikseen. Esimerkiksi otan lähikorttelissa olevan rautakaupan. Se on pieni, mutta siellä on monipuolinen valikoima vaikkapa ikkunaheloja, ruuveja ja työkaluja. Sen sijaan valikoimiin eivät kuulu esimerkiksi lahjatavarat. Niitä saa naapurista. Kummankaan valikoimiin eivät kuulu ruokatavarat, eivätkä etenkään itämaiset mausteet. Niitä saa toisesta läheisestä kaupasta, ja varmasti paremmalla asiantuntemuksella ryyditettynä kuin jostain muualta, tai edes kaikille kaikkea tarjoavasta hypermarketista.

Erikoisliikkeet ovat valitettavasti etenkin kustannussyistä vähentyneet hitaasti mutta varmasti. Lisäksi asiakkaat paljolti laiskuuttaan tyytyvät hypermarkettien tarjontaan, kun kaiken saa kätevästi vaeltamatta paikasta toiseen. Netissä tilanne on kuitenkin toinen; hiirtä kliksauttamalla pääsee "erikoispalvelun" äärelle, jossa tarjolla on juuri sitä, mitä sieltä etsiikin.


EDIT: Ei silti... ei tämä nyt vieläkään ihan putkeen mene, kun tässä on aika monensuuntaisia asioita käsiteltävänä... :P


**) Uskonnollisten yhteisöjen ongelmat kaikenlaisen seksuaalisuuden kanssa on juuri näitä hankalia asioita. Niihin liittyy skandaaleja, häpeää, tuskaa, vaikenemista, leimakirveitä ja paljon muuta vaikeasti sulavaa. Tapaukset ovat seksuaalisuuteen liittyviä ääri-ilmiöitä. Kun asiat ovat esillä, niin etenkin homoseksuaalisuus liitetään helposti näihin skandaaleihin. Sitä kautta homoseksuaalisuutta leimataan välillä suruttakin. Eli kuten Vaeltaja sanoo, yhteys homokysymyksiin kyllä löytyy.

Kun näistä paljastuksista kerrotaan, olisi kuitenkin tapauksen selostamisen lisäksi aina tärkeää jotenkin tuoda esiin niitä syitä ja taustoja, miksi aihe on esillä homosivustolla.

Jos aikuinen mies (tai nainen) käyttää lasta (tyttöä tai poikaa) seksuaalisesti hyväkseen, niin kyse ei ole millään muotoa homoseksuaalisuuteen liittyvästä ilmiöstä vaan pedofiliasta. Sen sijaan näitä paljastuksia seuraavassa keskustelussa ja esimerkiksi katolisen kirkon selittelyissä homoseksuaalisuus on säännöllisesti esillä.

Tunnetusti pojathan joutuvat erilaisissa harrastusympyröissä, uskonnollisissa ympyröissä ja vastaavissa herkemmin miehen hyväksikäyttämäksi kuin tytöt, koska perinteisesti tytöt ja pojat ovat olleet omina ryhminään; tyttöjä luotsaamassa naiset ja poikia miehet. Käsittääkseni taas miehet naisia useammin syyllistyvät lasten hyväksikäyttöön. Tästä taas ihan matemaattisesti seuraa se, että miesten poikiin kohdistuvat teot korostuvat. Ja kaiketi juuri tämä antaa tilastoja tarkoitushakuisesti tulkitseville lisävoimaa. Syyttävä sormi pannaan osoittamaan homoihin, ei miehiin yleensä.

Now we're talking!!! Hienosti tiivistetty Ranneliikkeen missio.

Nyt on vain niin, että jotkut uutiset OVAT vakavia, toiset taas eivät. No, eihän tuo teinin läpiammuttuja kiveksiä koskeva otsikko ihan siitä uutisvirran terävimmästä päästä ollut, mutta kun se oli sentään "kaatopaikkaosiossa" (oliko se nyt "kaikenlaista" vai "maailman menoa") niin se oli juuri siellä missä sen kuuluikin olla.

Eräs vaihtoehto olisi perustaa uusi osasto "Huumorintajuttomille", jossa on vain ehdottoman huumorittomuuden kriteerin täyttäville uutisille varattu osio. En viitsisi tästä asiasta edes kirjoittaa, mutta kun mokoma juttu herättää näin paljon tunteita, niin miksen minäkin.

Itse asiassa - uutinen on enemmän kuin täyttänyt tehtävänsä: palstalla on käyty rikas, monipuolinen arvokeskustelu, jota ei olisi syntynyt jos uutisen referoija olisi tuumannut "Ei, on tämä liian raflaava juttu niin arvokkaaseen mediaan kuin Ranneliike, en laita sinne". Voisin jopa kuvitella että uutinen on tarkoin suunniteltu provo, joka on täyttänyt tarkoituksensa lostavasti.

Helsingin Sanomien Reetta Meriläinen kirjoittaa tänään 8.5. verkosta otsikolla "Verkosta ei tullut tynnyri, vaan mielipiteiden molski".

Meriläinen ottaa esiin kirjoituksessaan Juhaninkin aiemmin tässä ketjussa käsittelemän ajatuksen tunnyrissä kasvamisesta ja oksanreiästä. Tällainen kapeakatseisuuden tilahan voisi syntyä, jos ihminen seuraisi nettiä vain oman maailmankatsomuksensa, viiteryhmänsä ja kiinnostuksensa mukaisesti - valiten vain omia käsityksiä tukevia kanavia.

Näin ei kumminkaan onneksi ole, kuten itsekin aktiivisesti nettiviestinnän ja sosiaalisen median ilmiöitä seuraavan olen huomannut. Tässä verkkomaailmassa juuri se on minusta niin antoisaa, että eri (uutis)saiteilla on oma tietynlaiseksi muotoutunut aihepiirinsä ja näkökulmansa, eikä lukemansa kanssa tarvitse olla aina samaa mieltä. Voi kyseenalaistaa omat käsityksensä, mutta myös väärässä olevien muiden ihmisten käsitykset! :)

Chicagon yliopiston Booth School of Business tutki hiljattain ihmisten käyttäytymistä verkossa ideologispoliittisesta näkökulmasta. Meriläisen siteeraamassa tutkimuksessa todetaan, että ´verkkosivuilla törmää todennäköisemmin "poliittiseen vastustajaan" kuin kadulla. Tämän "vastustajan" kanssa käydään mielipidepainia verkkomolskilla´ ja myös, että ´ihmiset haluavat tietää, mitä tapahtuu poliittisen aidan toisella puolella, eikä heitä pelota perehtyä omilleen vastakkaisiin näkemyksiin´.

Meriläisen kolumni on luettavissa osoitteessa http://www.hs.fi/juttusarja/reettamerilainen/artikkeli/Verkosta+ei+tullut+tynnyri+vaan+mielipiteiden+molski/1135256691036

En ole aina Meriläisen ajatusten kanssa ihan samoilla raiteilla, mutta tällä kertaa näen asiat aika samalla tavoin kuin hän ilmeisesti on nyt huomannut.

Meriläisen kommentaattori sanoo:

"Ei pelota perehtyä vastakkaisiin mielipiteisiin, mutta sitäkin enemmän selvästikin perustelemattomiin tai tietämättömyyteen, näkökulmien, tosiasioiden puutteeseen, tahalliseen vääristelyyn (poliittinen tai virallinen valtiopropaganda) ja eturyhmien manipulointiin. Kaikkea löytyy. Auktoriteettiuskoisuus on suomalaisten kompastuskivi.

Keskivertolukija ei ole sormellaankaan koskenut opintojensa jälkeen mihinkään yhteiskunta- ja sosiaalipoliitiikan tutkimusaineistoon, jotka parhaiten haukutaan nopeasti alas, jos asiat eivät ole todistettavissa.
Opiskelua pitäisi jatkaa niin kauan kuin kirja pysyy kädessä.
Siinä on kilpailukykymme perusta ja kansalaisten mukaan ottamisessa - ei heitteillejätössä ja eriarvoistavan sääty-yhteiskunnan palauttamisessa(=valtauttaminen, voimaannuttaminen, loputon, tulokseton arvokeskusteluttaminen yms. kaunopuheella verhottu valtion lamaannuttaminen ja yksityistämiseetos).
Silloin mikä tahansa viralliselta kuulostava väite uppoaa tajuntaan tosiasiana, vaikka kyseessä on aina ideologinen valinta ja politikointi, omien ryhmäetujen ajaminen kaikkien muiden kustantamana.

Pahinta aivopesua ja tahatonta komiikkaa saattaa löytyä valtion virastojen virallisista tiedotteista. "

Erityisesti minua ihmetyttää useimpien uskovaisten halu hyökätä Raamatulla, jota siis ei olla luettu. Uskovaiset ja natsit tulevat joka paikkaan kertomaan mielipiteitään, mutta kuka meikäläisistä keskustelee vastaavasti hommafoorumilla tai netmissionissa.