Poistin viestin, sorry.
Psykologin käytös asiatonta?
Vaikea sanoa, mikä on asiatonta käyttäytymistä, koska en ole psykologi. Psykologin työtä voi arvioida muut tahot. Olet kuitenkin hakenut apua, koska olet tullut siihen päätökseen itse.
Kukaan ei voi tehdä päätöksiä sinun puolestasi. Ainoita päätöksiä, mitä voidaan tehdä on jatketaanko käyntejä, kuinka usein ja kenen kanssa, tarvitsetko laitosjaksoja jne.
Yksityiselämän päätökset ovat sinun tehtävä ja otettava vastuu niistä päätöksistä. Olethan jo yhden ratkaisun tehnyt: jäät miehesi luokse asumaan. Miksei voi tehdä niin, että muuttaa pois ja jättää lapset miehelle? Kokeilee minkälaista se sitten on. Voihan palata takaisin, jos niin sovitaan.
Aloita siitä voitko vaihtaa psykologia toiseen.
Kukaan ei voi tehdä päätöksiä sinun puolestasi. Ainoita päätöksiä, mitä voidaan tehdä on jatketaanko käyntejä, kuinka usein ja kenen kanssa, tarvitsetko laitosjaksoja jne.
Yksityiselämän päätökset ovat sinun tehtävä ja otettava vastuu niistä päätöksistä. Olethan jo yhden ratkaisun tehnyt: jäät miehesi luokse asumaan. Miksei voi tehdä niin, että muuttaa pois ja jättää lapset miehelle? Kokeilee minkälaista se sitten on. Voihan palata takaisin, jos niin sovitaan.
Aloita siitä voitko vaihtaa psykologia toiseen.
Esimiehet niillä julkisen sektorinkin toimijoilla on. Joku ylilääkäri tms. lienee oikea paikka reklamoida palvelusta. Erityisen ikäviä palvelutason notkahdukset on juuri tämänkaltaisissa palveluissa, joissa asiakkaan toimintakyky on jo alun perin heikentynyt.
Toinen juttu on sitten se kuinka innokkaasti terveydenhuollon toimijat suhtautuu siihen että palvelujen käyttäjällä on omiakin mielipiteitä. Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöksen mukaan "Joka viides lääkäri kokee tilanteen hoitosuhteen kannalta myönteisenä, mutta kaksi viidestä kielteisenä." ( http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1183828 )
Toinen juttu on sitten se kuinka innokkaasti terveydenhuollon toimijat suhtautuu siihen että palvelujen käyttäjällä on omiakin mielipiteitä. Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöksen mukaan "Joka viides lääkäri kokee tilanteen hoitosuhteen kannalta myönteisenä, mutta kaksi viidestä kielteisenä." ( http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1183828 )
Kurjaa, että ns. ammattilaistenkin kohdalla törmää moisiin ennakkoluuloihin, silloin kun eniten tarvitsisi apua.
Ei psykologin kuulu ottaa kantaa parisuhteesi luonteeseen, vaan auttaa sinua käsittelemään asioita, joiden myötä hoitoon hakeuduit.
Jos vain jaksat niin tee hänestä hoitovirhe klinikan potilasasiamiehelle. Sama psykologi voi "hoitaa" muitakin vastaavalla tavalla.
Ei psykologin kuulu ottaa kantaa parisuhteesi luonteeseen, vaan auttaa sinua käsittelemään asioita, joiden myötä hoitoon hakeuduit.
Jos vain jaksat niin tee hänestä hoitovirhe klinikan potilasasiamiehelle. Sama psykologi voi "hoitaa" muitakin vastaavalla tavalla.
Surullista, että vieläkin löytyy psykologeja, jotka suhtautuvat noin nuivasti homoihin ja lesboihin, vaikka homoseksuaalisuus on poistettu sairausluokituksesta jo neljännesvuosisata sitten. Kun juuri psykologeilla yms. pitäisi olla ymmärrystä elämän moninaisuudesta.
Olen itse psykologi (tosin en ole tehnyt terapiatyötä) ja lesbo. Tällaisista tapauksista lukeminen saa minut aina tuntemaan kiukkua ja myötähäpeää.
Kannattaa tosiaan valittaa. Ja vaihda ihmeessä psykologia, jos se on suinkin mahdollista. Eihän terapiasta mitään tule, jos lähtökohdat ovat tuollaiset.
Olen itse psykologi (tosin en ole tehnyt terapiatyötä) ja lesbo. Tällaisista tapauksista lukeminen saa minut aina tuntemaan kiukkua ja myötähäpeää.
Kannattaa tosiaan valittaa. Ja vaihda ihmeessä psykologia, jos se on suinkin mahdollista. Eihän terapiasta mitään tule, jos lähtökohdat ovat tuollaiset.
Niin mutta eihän psykoterapiaan mennä hyväksyttämään omat jo tehdyt valinnat. Jos menee psykoterapiaan tyyliin tästä ja tästä asiasta ei saa keskustella ja tämä ja tämä valintani on mun oikeus, niin miksi menee sinne. Psykoterapia on itsetuntemuksen väline. Psykoterapiassa tulee paljon asioita, joita on vaikea hyväksyä.
Ketään ei tarvitse tuomita, koska ne valinnat, mitä on tehnyt on tehty. Menneisyys on menneisyyttä. En oikein usko, että penkomalla lapsuutta voi edistyä. Lapsuuden voi vaan hyväksyä antamalla anteeksi niille henkilöille, joita kohtaan on vihaa ja kaunaa.
Elämä on tässä ja nyt ja voi vaan mennä eteenpäin niillä eväillä, joita on.
Ketään ei tarvitse tuomita, koska ne valinnat, mitä on tehnyt on tehty. Menneisyys on menneisyyttä. En oikein usko, että penkomalla lapsuutta voi edistyä. Lapsuuden voi vaan hyväksyä antamalla anteeksi niille henkilöille, joita kohtaan on vihaa ja kaunaa.
Elämä on tässä ja nyt ja voi vaan mennä eteenpäin niillä eväillä, joita on.
Suruvaippa, mä en tuomitse sua enkä syyllistä sua mistään. Olet äiti, jonka hyvinvointi on tärkeätä ennen kaikkea sun itsesi kannalta. Mieti ekaksi sun omaa hyvinvointiasi äläkä niinkään sun velvollisuuksia sun perhettäsi kohtaan. Ota aikaa ja käy tapaamassa asiantuntijaa ja anna itsellesi myös anteeksi. Teit sen, minkä siinä tilanteessa osasit ( menneisyydessäsi). Ole armollinen myös itsellesi. Ota rennosti, kyllä asiat selviää. Anna anteeksi myös sille psykologille, joka ei osannut kuunnella sua rakkaudellisesti. Hänkin teki sen, minkä osasi.
No mä nyt kirjoitan oman subjektiivisen mielipiteeni: jos vaihtoehtona on itsemurha ja lesbosuhde, niin onhan se nyt järkevää valita lesbosuhde, jos ei kykene muuten elämään. Tämä on mun mielipiteeni.
Tuollaiset patologiset asenteet ovat aika yleisiä psykologian/psykiatrian piirissä. Setalla on lista turvallisista ammatinharjoittajista, mutta tietääkseni niille pääsee vain kovalla rahalla.
Kiitos kaikille vastanneille. Potilasasiamies kuulostaa hyvältä!
Ja tiedoksi (lähinnä Enterille): En kirjoittanut viestiäni siksi, että haluaisin jonkun kertovan minulle, mitä minun pitäisi elämäntilanteessani tai elämässäni tehdä. En ole hakeutunut sen takia terapiaankaan. Tarkoitukseni oli herättää keskustelua terapeuttien asenteista, ottaa selvää, jos joku on jo tehnyt valituksia ja mitä sitten tapahtui, ja tietääkö joku minkälaiset lait säätelevät ammattiauttamista.
Niin, terapiasuhdetta kyseisen henkilön kanssa en tietenkään aloita. Olisi vain kiva antaa palautetta, jotta poliklinikalla joku ehkä havahtuisi siihen, millaista työtä kyseinen henkilö tekee. Hänen asenteensahan saattaa olla todella tuhoisa esim. jollekin itsemurhavaarassa olevalle potilaalle, joka on viimeisenä oljenkortenaan hakeutunut hoitoon.
Lapsuuden kaivelemisesta olen Enterin kanssa täysin eri mieltä. Myöskään anteeksiantoon en usko, paitsi siinä tapauksessa että saan aidon anteeksipyynnön. Tämä asenne on ollut itselleni todella tervehdyttävä kaiken anteeksianto-hyminän jälkeen. Mutta kukin tyylillään.
Ja tiedoksi (lähinnä Enterille): En kirjoittanut viestiäni siksi, että haluaisin jonkun kertovan minulle, mitä minun pitäisi elämäntilanteessani tai elämässäni tehdä. En ole hakeutunut sen takia terapiaankaan. Tarkoitukseni oli herättää keskustelua terapeuttien asenteista, ottaa selvää, jos joku on jo tehnyt valituksia ja mitä sitten tapahtui, ja tietääkö joku minkälaiset lait säätelevät ammattiauttamista.
Niin, terapiasuhdetta kyseisen henkilön kanssa en tietenkään aloita. Olisi vain kiva antaa palautetta, jotta poliklinikalla joku ehkä havahtuisi siihen, millaista työtä kyseinen henkilö tekee. Hänen asenteensahan saattaa olla todella tuhoisa esim. jollekin itsemurhavaarassa olevalle potilaalle, joka on viimeisenä oljenkortenaan hakeutunut hoitoon.
Lapsuuden kaivelemisesta olen Enterin kanssa täysin eri mieltä. Myöskään anteeksiantoon en usko, paitsi siinä tapauksessa että saan aidon anteeksipyynnön. Tämä asenne on ollut itselleni todella tervehdyttävä kaiken anteeksianto-hyminän jälkeen. Mutta kukin tyylillään.
On melko tyypillistä homoseksuaalille mennä psykoterapiaan tms ja kohdistaa vihansa ja tyytymättömyytensä ( alkuperäinen kohde oma minä ) terapeuttiin. Kaikki menee hyvin niin kauan kun ei sano poikkipuolista sanaa. Se siitä itsetuntemuksesta.
En minä ainakaan tulisi ulos kaapista heteroterpeutille, minkä jälkeen terapia onkin ollut täysin yhdentekevää. Pitäisi olla subjektiivinen oikeus Steamin terapeuttiin. Minusta nimittäin on hiukka liikaa vaadittu tavalliselta kaduntallaajaterapeutilta päästä eroon homofobiasta näennäissuvaitsevaisuutta pitemmälle. Ei siltainsinöörikään kännyköitä suunnittele eikä mobiili-insinööri siltoja.
- 13 / 74
- JuhaniV
- 16.6.2007 22:32
Pahoittelen ketjun aloittajalle, että tämä(kin) kommentti menee aivan sivuun otsikosta.
Enter kirjoitti: "On melko tyypillistä homoseksuaalille ...."
Enter, olen jo jonkin aikaa ihmetellyt sinun kirjoitteluasi täällä. Erityisen huolestuneena seuraan kannanottojasi mielenterveyden alueelta. Tekstiesi perusteella olen tullut siihen tulokseen, että et omaa minkään kaltaista asiantuntemusta juuri tuolta alueelta, mutta viljalti ennakkoluuloja, kielteisiä asenteita ja jopa omia ahdistuksia. Niitä sitten latelet totuuksina ihmisille, jotka toivovat täältä vertaistukea ja kannustustakin.
Kummastelin sen tiedon julkistamista, ETTET käy terapiassa. Miksi koko asia sinun piti ilmaista? Ajattelin heti, että josko sinun pitäisi käydä. Otit puheeksi Ranneliikkeen ylläpidon luotettavuuden ja vihjaat heidän lörpöttelevän humalassa DTM:ssä. Aika omituinen väite. Ethän edes tiedä, kännäävätkö he koskaan DTM:ssä. Ylläpitoon kohdistuvat epäilysi antavat aika kumman kuvan tavastasi ajatella kanssaihmisistäsi.
Sinulla on oikeus ilmaista täällä mielipiteesi ahdistuksineen kaikkineen. Minulla on tietenkin oikeus olla kanssasi eri mieltä.
Enter, lue muuten huolella nimimerkin Surusilmä sanoma nro 10. Se on oikeaa asiaa juuri asiaa sinulle.
Enter kirjoitti: "On melko tyypillistä homoseksuaalille ...."
Enter, olen jo jonkin aikaa ihmetellyt sinun kirjoitteluasi täällä. Erityisen huolestuneena seuraan kannanottojasi mielenterveyden alueelta. Tekstiesi perusteella olen tullut siihen tulokseen, että et omaa minkään kaltaista asiantuntemusta juuri tuolta alueelta, mutta viljalti ennakkoluuloja, kielteisiä asenteita ja jopa omia ahdistuksia. Niitä sitten latelet totuuksina ihmisille, jotka toivovat täältä vertaistukea ja kannustustakin.
Kummastelin sen tiedon julkistamista, ETTET käy terapiassa. Miksi koko asia sinun piti ilmaista? Ajattelin heti, että josko sinun pitäisi käydä. Otit puheeksi Ranneliikkeen ylläpidon luotettavuuden ja vihjaat heidän lörpöttelevän humalassa DTM:ssä. Aika omituinen väite. Ethän edes tiedä, kännäävätkö he koskaan DTM:ssä. Ylläpitoon kohdistuvat epäilysi antavat aika kumman kuvan tavastasi ajatella kanssaihmisistäsi.
Sinulla on oikeus ilmaista täällä mielipiteesi ahdistuksineen kaikkineen. Minulla on tietenkin oikeus olla kanssasi eri mieltä.
Enter, lue muuten huolella nimimerkin Surusilmä sanoma nro 10. Se on oikeaa asiaa juuri asiaa sinulle.
Kirjoitin valituksen kyseisen sairaalan hallinnolle. Siellä oli oikein lomake tätä varten. Valitin siis syrjinnästä seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella ja esitin toiveen, että minulle nimettäisiin uusi psykologi JA että poliklinikka kiinnittäisi paremmin huomiota siihen, kuinka heidän työntekijänsä suhtautuvat seksuaalivähemmistöihin.
Olen myös ollut yhteydessä kyseisessä sairaalassa työskentelevään tuttuun psykiatriin, joka esitti pahoittelunsa, että olin joutunut kyseisen psykologin vastaanotolle. Tuttuni mielestä tämä psykologi on täysin soveltumaton hoitotyöhön.
Käsittääkseni meillä "seksuaalisesti poikkeavilla" on ihan samanlainen oikeus yhteiskunnan palveluihin kuin muillakin. Aion vaatia oikeuksiani tällä kertaa. Minulla on oikeus tulla ymmärretyksi terapiassa, ja rakkaussuhteeni ansaitsee ihan yhtä suuren kunnioituksen kuin kenen tahansa muun rakkaussuhde.
Jos jollakulla on hyviä tai huonoja kokemuksia terapiasta, niin lukisin mielelläni.
Olen myös ollut yhteydessä kyseisessä sairaalassa työskentelevään tuttuun psykiatriin, joka esitti pahoittelunsa, että olin joutunut kyseisen psykologin vastaanotolle. Tuttuni mielestä tämä psykologi on täysin soveltumaton hoitotyöhön.
Käsittääkseni meillä "seksuaalisesti poikkeavilla" on ihan samanlainen oikeus yhteiskunnan palveluihin kuin muillakin. Aion vaatia oikeuksiani tällä kertaa. Minulla on oikeus tulla ymmärretyksi terapiassa, ja rakkaussuhteeni ansaitsee ihan yhtä suuren kunnioituksen kuin kenen tahansa muun rakkaussuhde.
Jos jollakulla on hyviä tai huonoja kokemuksia terapiasta, niin lukisin mielelläni.
Hieno homma, Surusilmä!
Valitettavasti kuitenkin mt-puolella on asiakkaita, jotka eivät jaksa vaatia oikeuksiaan.
Minä en uskaltanut tulla terapeutille ulos kaapista. Sen sijaan menin ulos ovesta. Kaveri nimittäin kysyi minun mielipidettäni tuosta terapeutista ja sanoin "minulla ei ole hyvät vibat hänestä". Tällöin kävi ilmi, että kaveri oli paljastanut terapeutin asenteellisuuden muistaakseni sp-vähemmistöihin liittyvissä asioissa ja terapiakäynti oli päättynyt riitaan.
Minä en henkilökohtaisesti jaksa tätä terapiapelleilyä enää eikä ole rahaakaan, enkä tiedä miten vaatia Steamin terapeuttia. Steamin terapeutinkin kanssa voi olla niin, että vaikka perusasia eli asenne on kunnossa, niin ei synkkaa muuten.
Mitä luen omaa diagnoosiani [persoonallisuushäiriö], niin saisin helposti 7-10 vuotta istua terapiassa ja kuitenkin Kela korvaa kaksi vuotta. Jos minä ihmeparantumiseen uskoisin, niin tiedän kyllä mikä paikka niitä jakelee.
Oikeasti minusta tuntuu vähän siltä, että viedään ihmiseltä ensin työ ja sitten omaisuus, niin sitten voidaan todeta, että hullu se on. Raha parantaa monet vaivat.
Valitettavasti kuitenkin mt-puolella on asiakkaita, jotka eivät jaksa vaatia oikeuksiaan.
Minä en uskaltanut tulla terapeutille ulos kaapista. Sen sijaan menin ulos ovesta. Kaveri nimittäin kysyi minun mielipidettäni tuosta terapeutista ja sanoin "minulla ei ole hyvät vibat hänestä". Tällöin kävi ilmi, että kaveri oli paljastanut terapeutin asenteellisuuden muistaakseni sp-vähemmistöihin liittyvissä asioissa ja terapiakäynti oli päättynyt riitaan.
Minä en henkilökohtaisesti jaksa tätä terapiapelleilyä enää eikä ole rahaakaan, enkä tiedä miten vaatia Steamin terapeuttia. Steamin terapeutinkin kanssa voi olla niin, että vaikka perusasia eli asenne on kunnossa, niin ei synkkaa muuten.
Mitä luen omaa diagnoosiani [persoonallisuushäiriö], niin saisin helposti 7-10 vuotta istua terapiassa ja kuitenkin Kela korvaa kaksi vuotta. Jos minä ihmeparantumiseen uskoisin, niin tiedän kyllä mikä paikka niitä jakelee.
Oikeasti minusta tuntuu vähän siltä, että viedään ihmiseltä ensin työ ja sitten omaisuus, niin sitten voidaan todeta, että hullu se on. Raha parantaa monet vaivat.
Hyvä kuulla, että asia lähti vyörymään eteenpäin.
JuhaniV tiesin, ettei niin saa kirjoittaa, koska täällä on olemassa sinun kaltaisiasi pappoja. Se, että kirjoitin, etten käy terapiassa kirjoitin vain omasta puolestani. Olen edelleen sitä mieltä, etteivät kaikki hyödy psykoterapiasta.
Enter kirjoitti:
"On melko tyypillistä homoseksuaalille mennä psykoterapiaan tms ja kohdistaa vihansa ja tyytymättömyytensä ( alkuperäinen kohde oma minä ) terapeuttiin."
Kuulostaapa Freudilaiselta. Psykoanalyysi on siitä ovela, että se hylkii kaikenlaista kritiikkiä kuin teflon: jos olet tyytymätön terapiaan niin ongelma onkin vain oman pääsi sisällä ja tavassasi suhtautua auktoriteetteihin. Ei siis missään nimessä terapeutin persoonassa tai hänen ammattitaidossaan. Juuri tämä teflonmaisuus paljastaa psykoanalyysin uskonnonkaltaisen luonteen.
En tietenkään väitä etteikö psykoanalyysista voisi olla joillekin hyötyä. Onhan itsereflektio useimmiten hyödyllistä, ja voihan vaikka seinällekin jutella. Seinä voi olla jopa parempi terapeutti kuin psykoanalyytikko, koska seinäkin myöntää paremmin oman vastuunsa eikä yritä syyllistä sinua jos olet tyytymätön sen ammattitaidottomuuteen tai tahdittomuuteen hoitosuhteessa. ;)
"On melko tyypillistä homoseksuaalille mennä psykoterapiaan tms ja kohdistaa vihansa ja tyytymättömyytensä ( alkuperäinen kohde oma minä ) terapeuttiin."
Kuulostaapa Freudilaiselta. Psykoanalyysi on siitä ovela, että se hylkii kaikenlaista kritiikkiä kuin teflon: jos olet tyytymätön terapiaan niin ongelma onkin vain oman pääsi sisällä ja tavassasi suhtautua auktoriteetteihin. Ei siis missään nimessä terapeutin persoonassa tai hänen ammattitaidossaan. Juuri tämä teflonmaisuus paljastaa psykoanalyysin uskonnonkaltaisen luonteen.
En tietenkään väitä etteikö psykoanalyysista voisi olla joillekin hyötyä. Onhan itsereflektio useimmiten hyödyllistä, ja voihan vaikka seinällekin jutella. Seinä voi olla jopa parempi terapeutti kuin psykoanalyytikko, koska seinäkin myöntää paremmin oman vastuunsa eikä yritä syyllistä sinua jos olet tyytymätön sen ammattitaidottomuuteen tai tahdittomuuteen hoitosuhteessa. ;)
Psykoanaalista lisää: http://www.skepdic.com/psychoan.html
Ilopilleri, tuo ei ole totta. Terapeuttia voi vaihtaa ja vaihdetaan. Ei se nyt ole tavatonta. Sitten on käsittääkseni näitä "nimiä", joiden vastaanotolle odotetaan jopa vuosia. En vaan tiedä yhtään.
Muistaakseni monet menevät terapiaan, koska haluavat lisätä omia luovia voimavarojaan. Kautta aikain Yhdysvalloissa monet kuuluisuudet kävivät/käyvät terapiassa. Varmaan työstressinkin takia.
Muistaakseni monet menevät terapiaan, koska haluavat lisätä omia luovia voimavarojaan. Kautta aikain Yhdysvalloissa monet kuuluisuudet kävivät/käyvät terapiassa. Varmaan työstressinkin takia.
On tietenkin olemassa tieteellisesti tehokkaiksi osoitettuja terapiamuotoja (esim. kognitiivinen psykoterapia, joka on laajimmin tutkittu ja eniten masennuksen hoidossa käytetty, tehokas terapiamuoto), mutta psykoanalyysi ei ole yksi niistä. Psykoanalyytikot itse vastustavat kiivaasti kaikenlaisia hoidon tehokkuustutkimuksia, ja varmaankin aivan ymmärrettävästä syystä. Olisihan se psykoanalyysin papistolle murskaavaa jos yleisesti tunnustettaisiin, että kallis ja aikaavievä (joissain tapauksissa läpi koko ihmisen elämän kestävä) hoito onkin käytännössä katsoen yhtä tehokasta kuin sisäisen monologin läpikäyminen yksinään, ihan ilman kalliin psykoanalyytikon "avustusta".
Entäs ne tulkinnat ts. tiedollinen pohja? Jokainen käy päässään sisäistä monologia, puolustaa ja syyttää itseään. Me arvioimme usein omia tekemisiämme, mokiamme. Joskus puhuttiin morkkiksesta, moraalisesta krapulasta. Me monesti tiedostamme tekemisemme, mutta emme monestikaan tajua miksi me teemme niin kuin teemme ja miksi tunnemme niin kuin tunnemme.
En minä menisi terapeutille "kysymään lupaa" tekemisilleni, vaan ymmärtämään omia motiivejani, jotka ovat kätkettynä.
Vastuuta ei voi jakaa.
En minä menisi terapeutille "kysymään lupaa" tekemisilleni, vaan ymmärtämään omia motiivejani, jotka ovat kätkettynä.
Vastuuta ei voi jakaa.
Enter kirjoitti:
"Me monesti tiedostamme tekemisemme, mutta emme monestikaan tajua miksi me teemme niin kuin teemme"
Psykoanalyysi ei anna ihmiselle minkäänlaisia työkaluja omien tekojen tai tuntemusten muuttamiseen. Psykoanalyysin periaatteena on pelkkä tietoiseksi tuleminen. Ihmisen tulee tulla tietoiseksi "torjutuista" muistoistaan ja niiden aiheuttamista neurooseista ja fiksaatioista, joiden sitten pitäisi ikään kuin kadota itsestään tämän tiedostamisen kautta. Joopa joo. Ihmiset monesti ymmärtävät vallan mainiosti mistä heidän tekonsa ja tuntemuksensa johtuvat. He haluavat apua siihen miten voisivat muuttaa toimintaansa tai tuntemistapojaan, mutta siiihenpä ei psykoanalyysi apua tarjoa. Mitä hyötyy esimerkiksi masennuspotilas siitä, että hänelle vaikkapa sanotaan hänen masennuksensa olevan "itseen kohdistettua aggressiota", joka juontaa juurensa siitä ettei häntä rintaruokittu sylilapsena?
"Me monesti tiedostamme tekemisemme, mutta emme monestikaan tajua miksi me teemme niin kuin teemme"
Psykoanalyysi ei anna ihmiselle minkäänlaisia työkaluja omien tekojen tai tuntemusten muuttamiseen. Psykoanalyysin periaatteena on pelkkä tietoiseksi tuleminen. Ihmisen tulee tulla tietoiseksi "torjutuista" muistoistaan ja niiden aiheuttamista neurooseista ja fiksaatioista, joiden sitten pitäisi ikään kuin kadota itsestään tämän tiedostamisen kautta. Joopa joo. Ihmiset monesti ymmärtävät vallan mainiosti mistä heidän tekonsa ja tuntemuksensa johtuvat. He haluavat apua siihen miten voisivat muuttaa toimintaansa tai tuntemistapojaan, mutta siiihenpä ei psykoanalyysi apua tarjoa. Mitä hyötyy esimerkiksi masennuspotilas siitä, että hänelle vaikkapa sanotaan hänen masennuksensa olevan "itseen kohdistettua aggressiota", joka juontaa juurensa siitä ettei häntä rintaruokittu sylilapsena?
En tarkoittanut ainoastaan psykoanalyysia, vaan yleensä erilaisia terapioita. En ole kylläkään aivan samaa mieltä, että ymmärrettäisi omia motiiveja. Se on todistettu,että masennuspotilas hyötyy lääkityksestä melkein yhtä paljon kuin keskusteluterapiasta. Se oli KELA-lehdessä.
Hieman ristiriitaista on asenne erilaisiin terapiamuotoihin, kun ne taas käytännössä ovat suosittuja hlbt henkilöiden keskuudessa kuten voi kirjoituksista havaita. Voimavarat eivät riitä arkielämän haasteisiin ilman ulkopuolista tukea. En tiedä sitten, mitä sieltä haetaan, jos asenteet ovat kumminkin Ilopillerin tapaan negatiivisia niiden vaikuttavuuteen. Erikoista!
Tyypillistä on tehdä oma määrittely huonosta olostaan ja siihen johtaneista syistä, miksi menee hakemaan apua sen sijaan, että luotetaan ammattilaisten tekemiin arvioihin. Miksi sinne mennään? Mitä sieltä haetaan?
Jos kunnalliset palvelut ovat huonoja ja ammattitaidottomien käsissä eikä ole rahaa mennä niille " turvallisille terapeuteille", niin eikö kannattaisi jättää menemättä?
Hieman ristiriitaista on asenne erilaisiin terapiamuotoihin, kun ne taas käytännössä ovat suosittuja hlbt henkilöiden keskuudessa kuten voi kirjoituksista havaita. Voimavarat eivät riitä arkielämän haasteisiin ilman ulkopuolista tukea. En tiedä sitten, mitä sieltä haetaan, jos asenteet ovat kumminkin Ilopillerin tapaan negatiivisia niiden vaikuttavuuteen. Erikoista!
Tyypillistä on tehdä oma määrittely huonosta olostaan ja siihen johtaneista syistä, miksi menee hakemaan apua sen sijaan, että luotetaan ammattilaisten tekemiin arvioihin. Miksi sinne mennään? Mitä sieltä haetaan?
Jos kunnalliset palvelut ovat huonoja ja ammattitaidottomien käsissä eikä ole rahaa mennä niille " turvallisille terapeuteille", niin eikö kannattaisi jättää menemättä?
Minulla ei ole "negatiivisia asenteita" sellaisia terapiamuotoja kohtaan, jotka oikeasti toimivat ja joista on olemassa tieteellistä näyttöä. Juuri vaikkapa kognitiivinen psykoterapia on tällainen dokumentoitu, tieteellisesti tehokkaaksi osoitettu terapiamuoto. Kuten sanoit, kognitiivinen psykoterapia on yksinään todellakin yhtä tehokas kuin lääkehoito (sillä erotuksella, että terapian kautta saadaan tietenkin aikaan pysyvämpiä tuloksia). Parhaat hoitotulokset tosin useimmiten saavutetaan yhdistämällä lääkehoito terapiaan. Ja onhan tietenkin myös muistettava, että aivan kuten eri ihmisille sopii erilaiset lääkkeet niin samalla tavalla myös terapia sopii joillekin, mutta ei tietenkään kaikille.
Kielteinen mielipiteeni psykoanalyysia kohtaan johtuu sen teoreettisen taustan kestämättömyydestä ja näytön puutteesta. Psykoanalyysi on kokonaan oma uskomusjärjestelmänsä, eikä sitä pitäisi sekoittaa moderneihin psykologia- tai neurotieteisiin ja niiden tarjoamiin hoitokeinoihin.
Kielteinen mielipiteeni psykoanalyysia kohtaan johtuu sen teoreettisen taustan kestämättömyydestä ja näytön puutteesta. Psykoanalyysi on kokonaan oma uskomusjärjestelmänsä, eikä sitä pitäisi sekoittaa moderneihin psykologia- tai neurotieteisiin ja niiden tarjoamiin hoitokeinoihin.
Hei! Olen Ilopillerin kanssa aikamoisen samaa mieltä perinteisestä psykoterapiasta. Asioita voi älyllisellä tasolla veivata ja tiedostaa vaikka kuinka, eikä silti mikään oikeasti liikahda. Älylliset defenssit kenties vaan kasvavat.
Itse uskon ennemminkin omien tunteiden löytämiseen ja kokemiseen, vähän sellaiseen alicemilleriläiseen linjaan. En pidä terapiaa sinänsä minään autuaaksi tekevänä asiana, vaan ennemminkin tukena luonnolliselle paranemisprosessille. Asiana, joka pitää väylät auki aitoihin tunteisiin ja muistoihin, estää pakenemasta ulkokohtaiseen suorittamiseen. Itse kaipaan tukea, että uskaltaisin elää mahdollisimman vähillä puolustusmekanismeilla, en sitä, että näitä mekanismeja vahvistetaan.
Ja se, että joku ihminen on suorittanut tarvittavat opinnot tullakseen psykologiksi ja saanut työpaikan jostakin, ei tee minun mielestäni hänestä minkäänlaista auktoriteettia, jonka lausuntoon minun pitäisi luottaa oman elämäni suhteen. Auktoriteetti, kunnoitus ja luottamus ansaitaan vähän muilla tavoilla minun maailmassani.
Itse uskon ennemminkin omien tunteiden löytämiseen ja kokemiseen, vähän sellaiseen alicemilleriläiseen linjaan. En pidä terapiaa sinänsä minään autuaaksi tekevänä asiana, vaan ennemminkin tukena luonnolliselle paranemisprosessille. Asiana, joka pitää väylät auki aitoihin tunteisiin ja muistoihin, estää pakenemasta ulkokohtaiseen suorittamiseen. Itse kaipaan tukea, että uskaltaisin elää mahdollisimman vähillä puolustusmekanismeilla, en sitä, että näitä mekanismeja vahvistetaan.
Ja se, että joku ihminen on suorittanut tarvittavat opinnot tullakseen psykologiksi ja saanut työpaikan jostakin, ei tee minun mielestäni hänestä minkäänlaista auktoriteettia, jonka lausuntoon minun pitäisi luottaa oman elämäni suhteen. Auktoriteetti, kunnoitus ja luottamus ansaitaan vähän muilla tavoilla minun maailmassani.
Oletko Ilopilleri itse kokeillut parjaamaasi psykoanalyysiä?
Miten minusta vaikuttaa, että kirjastot ovat pullollaan onnistuneista tapausselostuksista nimenomaan psykoanalyysin parista, mutta noista muista ei tule mitään tapausselostuksia julkisuuteen( tavalliselle ihmiselle ). En ole ainakaan nähnyt.
Itse en ole käynyt psykoanalyysissa, joten en tiedä siitä.
En itse usko niiden henkilöiden mielipiteisiin, jotka käyvät terapiassa vuositolkulla ja suhtautuvat negatiivisesti saamaansa hoitokokemukseen. Ovatko he rehellisiä? Tarkoitan itselleen. Pitääkö terapiaa antavan olla samaa mieltä asiakkaansa kanssa joka asiasta? Minusta terapeutti voi olla hyvä, vaikka ei ole samaa mieltä homoseksuaalin kanssa homoseksuaalisuudesta, koska eihän terapeutin tarvitse moralisoida asiakkaansa elämää. Minusta kysymys on syvimmiltään elämän kokemisesta mielekkäänä. En tiedä sitten.
Miten minusta vaikuttaa, että kirjastot ovat pullollaan onnistuneista tapausselostuksista nimenomaan psykoanalyysin parista, mutta noista muista ei tule mitään tapausselostuksia julkisuuteen( tavalliselle ihmiselle ). En ole ainakaan nähnyt.
Itse en ole käynyt psykoanalyysissa, joten en tiedä siitä.
En itse usko niiden henkilöiden mielipiteisiin, jotka käyvät terapiassa vuositolkulla ja suhtautuvat negatiivisesti saamaansa hoitokokemukseen. Ovatko he rehellisiä? Tarkoitan itselleen. Pitääkö terapiaa antavan olla samaa mieltä asiakkaansa kanssa joka asiasta? Minusta terapeutti voi olla hyvä, vaikka ei ole samaa mieltä homoseksuaalin kanssa homoseksuaalisuudesta, koska eihän terapeutin tarvitse moralisoida asiakkaansa elämää. Minusta kysymys on syvimmiltään elämän kokemisesta mielekkäänä. En tiedä sitten.
Enter kirjoitti: "Minusta terapeutti voi olla hyvä, vaikka ei ole samaa mieltä homoseksuaalin kanssa homoseksuaalisuudesta, koska eihän terapeutin tarvitse moralisoida asiakkaansa elämää."
Olen täysin eri mieltä kanssasi, enter. Onhan se jo todettu, että homoseksuaalisuus ei ole mikään psyyken sairaus tai kehityshäiriö. Miksi siis psykologi olisi eri mieltä kanssani? Psykologi ei saa olla tässä asiassa eri mieltä hoidettavan kanssa, koska se voi aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia. Se, että tällaisessa työssä annetaan omien ennakkoluulojen vaikuttaa hoitoon, on hyvin, hyvin vastuutonta. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos joku neurologi kieltäytyisi leikkaamasta potilaan aivoista kasvaimen sen takia, kun hän ei vain satu pitämään potilaasta?
Olen täysin eri mieltä kanssasi, enter. Onhan se jo todettu, että homoseksuaalisuus ei ole mikään psyyken sairaus tai kehityshäiriö. Miksi siis psykologi olisi eri mieltä kanssani? Psykologi ei saa olla tässä asiassa eri mieltä hoidettavan kanssa, koska se voi aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia. Se, että tällaisessa työssä annetaan omien ennakkoluulojen vaikuttaa hoitoon, on hyvin, hyvin vastuutonta. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos joku neurologi kieltäytyisi leikkaamasta potilaan aivoista kasvaimen sen takia, kun hän ei vain satu pitämään potilaasta?
Ja sinä, Surusilmä, tee ihmeessä jotain tämän asian eteen! Ei töihin saa tuoda ennakkoluulojaan! Psykologi voi potilaalleen sanoa suoraan, että nykytiedon mukaan homoseksuaalisuus ei ole mikään sairaus. Ei tarvii ruveta p*skaa jauhamaan.
Juu, teen asian eteen jotain. Valitus sairaalan hallinnolle lähti tämän päivän postissa. Jos hallinnossakaan ei asiaa ymmärretä, pitää miettiä uusia keinoja. Masentuneena ei tätä välttämättä jaksaisi, mutta eipä ole mitään menetettävääkään.
"Oletko Ilopilleri itse kokeillut parjaamaasi psykoanalyysiä?"
En ole kokeillut, mutta olen kyllä opiskellut aihetta enemmän kuin tarpeeksi. Lue sinäkin vaikka alkajaisiksi Freudin "Johdatus psykoanalyysiin". Se kirja tarjosi kyllä makeat naurut.
"..kirjastot ovat pullollaan onnistuneista tapausselostuksista nimenomaan psykoanalyysin parista.."
Nimenomaan! Mitään muuta psykoanalyytikot eivät todisteeksi kykenekään tarjoamaan kuin ns. "onnistuneita tapausselosteita". Freud muodosti teoriansa muutaman yksittäistapauksen perusteella. Homoja koskevat päätelmänsä hän teki muutamista psykiatrisissa laitoksissa säilössä olevista henkilöistä. Koko psykoanalyysi perustuu katteettomiin yleistyksiin, jotka on tehty muutaman, vinoutuneen ja valikoidun otannan kautta havaitun yksittäistapauksen perusteella. Freudin "metodilla" voidaan kehitellä mitä teorioita tahansa, sillä käsinpoimituista yksittäistapauksista voi halutessaan yleistää vaikka minkälaisia päättömiä "lainalaisuuksia". Se ei kuitenkaan ole tiedettä.
En ole kokeillut, mutta olen kyllä opiskellut aihetta enemmän kuin tarpeeksi. Lue sinäkin vaikka alkajaisiksi Freudin "Johdatus psykoanalyysiin". Se kirja tarjosi kyllä makeat naurut.
"..kirjastot ovat pullollaan onnistuneista tapausselostuksista nimenomaan psykoanalyysin parista.."
Nimenomaan! Mitään muuta psykoanalyytikot eivät todisteeksi kykenekään tarjoamaan kuin ns. "onnistuneita tapausselosteita". Freud muodosti teoriansa muutaman yksittäistapauksen perusteella. Homoja koskevat päätelmänsä hän teki muutamista psykiatrisissa laitoksissa säilössä olevista henkilöistä. Koko psykoanalyysi perustuu katteettomiin yleistyksiin, jotka on tehty muutaman, vinoutuneen ja valikoidun otannan kautta havaitun yksittäistapauksen perusteella. Freudin "metodilla" voidaan kehitellä mitä teorioita tahansa, sillä käsinpoimituista yksittäistapauksista voi halutessaan yleistää vaikka minkälaisia päättömiä "lainalaisuuksia". Se ei kuitenkaan ole tiedettä.
Ilopilleri, varmaan suosittelet kogn.psyk.terapiaa surusilmälle.
Enter kirjoitti: "Ilopilleri, varmaan suosittelet kogn.psyk.terapiaa surusilmälle."
Miksi joku suosittelisi tällaisessa tapauksessa oppimiseen, muistiin yms. liittyää terapiaa? Sitä paitsi, kognitiivipsykologit kai antavat enemmän vinkkejä/neuvoja esimerkiksi oppimisen helpottamiseen (jollekin oppimishäiriöiselle), kuin auttavat esimerkiksi masentuneita.
Miksi joku suosittelisi tällaisessa tapauksessa oppimiseen, muistiin yms. liittyää terapiaa? Sitä paitsi, kognitiivipsykologit kai antavat enemmän vinkkejä/neuvoja esimerkiksi oppimisen helpottamiseen (jollekin oppimishäiriöiselle), kuin auttavat esimerkiksi masentuneita.
Jos terapeutti, psykologi tai psykiatri pitää ei-heteroseksuaalisuutta hoidettavana ongelmana, on oikea ongelma tämä terapeutti. Seksuaalista suuntautumista on todennäköisesti lähes mahdotonta muuttaa, eikä ole olemassa mitään syytä, miksi näin pitäisi tehdä.
Kognitiivinen psykologia tutkii tiedonkäsittelyn prosesseja kuten havaitsemista, kieltä, muistia, ajattelua jne. Kognitiivinen psykoterapia puolestaan on terapiasuuntaus, jonka teoreettinen pohja on kognitiivisessa psykologiassa. Perustietoa kognitiivisesta psykoterapiasta löytyy vaikka netistä googlettamalla. Aiheesta kiinnostuneet voivat vilkaista esimerkiksi seuraavia sivuja:
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.org/
http://www.promente.fi/Kogn.htm
http://www.introspekt.fi/ps_kogn.html
Mainittakoon vielä, että itselläni ei ole mitään erityistä syytä puffata kognitiivista psykoterapiaa. Se nyt vain sattuu olemaan laajimmin tutkittu, ja esimerkiksi masennuksen hoidossa tilastollisesti tehokkain, terapiamuoto.
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.org/
http://www.promente.fi/Kogn.htm
http://www.introspekt.fi/ps_kogn.html
Mainittakoon vielä, että itselläni ei ole mitään erityistä syytä puffata kognitiivista psykoterapiaa. Se nyt vain sattuu olemaan laajimmin tutkittu, ja esimerkiksi masennuksen hoidossa tilastollisesti tehokkain, terapiamuoto.
Kognitiivinen psykoterapia kuulostaa järkevältä ja myös Setassa sitä on suositeltu.
Minua vaivaa nimenomaan älyllinen kriisi, jolle olen antanut nimen "Stalingrad" eli pelkään näännyttäväni itseni, huolto ei pelaa, jähmetyn paikalleni puolustusasemiin kykenemättä vetäytyämään tai etenemään ratkaisuihin. Sitten iskee kimppuun pitkä talvi.
Aika monella ihmisellä on oma Stalingradinsa, lopullinen umpikuja, mutta se tulee yleensä elämässä varsin myöhään.
Minua vaivaa nimenomaan älyllinen kriisi, jolle olen antanut nimen "Stalingrad" eli pelkään näännyttäväni itseni, huolto ei pelaa, jähmetyn paikalleni puolustusasemiin kykenemättä vetäytyämään tai etenemään ratkaisuihin. Sitten iskee kimppuun pitkä talvi.
Aika monella ihmisellä on oma Stalingradinsa, lopullinen umpikuja, mutta se tulee yleensä elämässä varsin myöhään.
Luin juuri Brisbane Times lehden( Australia) nettisivuja ja siellä oli sellainen mitattu tulos, että 25%:lla yleislääkärin asiakkaista on mielenterveysongelmia ja tärkeätä olisi tavoittaa mielenterveysongelmaiset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Ei tarvitse mennä Australiaan asti. Suomessa lasten pahoinvointi rupeaa olemaan siinä mitassa, että sitä on vaikea ratkaista enää tavanomaisesti eli unohtamalla, laiminlyömällä ja syyllistämällä uhrit.
Jopa media on herännyt puhumaan aiheesta kun kaikki julkkikset eivät aina jaksa sekoilla rakkausasioissaan.
Jopa media on herännyt puhumaan aiheesta kun kaikki julkkikset eivät aina jaksa sekoilla rakkausasioissaan.
Itse käyn kognitiivisessa psykoterapiassa ja se on auttanut. Sikäli olen onnekas, ettei terapeuttini suhtaudu seksuaalisuuteeni kuin se olisi mihinkään suuntaan "erityinen" tekijä. Näin olemme päässeet todellisten asioiden juureen.
Pora-liike, on heterofobista ajatella heteroterapeutin olevan automaattisesti kykenemätön ymmärtämään tai käsittelemään muunlaista seksuaalisuutta kuin omaansa. Ammateissa, joiden eroja käytät vertailuesimerkkinä, on isoja käytännön eroja, mutta seksuaalisuudessa ja rakkaudessa on kyse samoista asioista suuntautumisesta riippumatta.
Tämä pätee myös sukupuolivähemmistöihin. Ihminen on ihminen, oli hän (tai oli olematta) mitä sukupuolta vain. Kyllä tämän asian voivat muutkin kuin saman identiteetin jakavat ymmärtää.
Pora-liike, on heterofobista ajatella heteroterapeutin olevan automaattisesti kykenemätön ymmärtämään tai käsittelemään muunlaista seksuaalisuutta kuin omaansa. Ammateissa, joiden eroja käytät vertailuesimerkkinä, on isoja käytännön eroja, mutta seksuaalisuudessa ja rakkaudessa on kyse samoista asioista suuntautumisesta riippumatta.
Tämä pätee myös sukupuolivähemmistöihin. Ihminen on ihminen, oli hän (tai oli olematta) mitä sukupuolta vain. Kyllä tämän asian voivat muutkin kuin saman identiteetin jakavat ymmärtää.
Japa, yksinkertaistat asioita liikaa. Myös psykologit ovat eläneet homofobisessa kulttuurissa, saaneet sen saman kasvatuksen kuin kaikki muutkin. Ja kun minä katselen vaikka teerten soidinta, niin kovin vaikea on minun kuvitella, että kukot sen jälkeen rupeisivat kaulailemaan toistensa kanssa. Enhän minä toisaalta tiedä, mitä metsän siimeksessä tapahtuu. Meni siis suolle tahi kulki kaupungissa, kaikkialla julistetaan heteroutta. Aika vastarannan kiiski pitää heteron olla, että rupeaa sen mielekkyyttä kyseenalaistamaan järjen ja etenkin tunteen tasolla kun pakkoa siihen ei ole.
- 41 / 74
- JuhaniV
- 22.6.2007 8:30
Surusilmä, hyvä että otit tämän terapeuttiasian täällä esille. Ajattelen paljolti samalla tavoin kuin sinä. Surusilmä: "En pidä terapiaa sinänsä minään autuaaksi tekevänä asiana, vaan ennemminkin tukena luonnolliselle paranemisprosessille."
Kyselit muiden kokemuksista vastaavista asioista. Muutama ajatus omista valinnoistani ja kokemuksistani terapioiden maailmasta.
Olen hakeutunut terapeuttien pakeille elämäni aikana monta kertaa tavoitteena oman henkilökohtaisen kasvun tukeminen, kriiseistä selviäminen, että myös koulutukseeni kuuluvana asiana. Olen aikaisemminkin todennut, että on hyvä etsiä apua sen alan asiantuntijoilta, joilla oletettavasti on paras tietämys. Jos sielua kivistää, psykologi voisi olla hyvä valinta. Sieltä löytyy ammattinsa hyvin osaaviaa ja ei-niin-hyvin osaavia, kuten minkä ammattialueen kohdalla tahansa.
Meissä suomalaisissa on joillakin edelleen tiukasti käsitys, että jos joutuu menemään psykiatrille, on pakko olla hullu. Tästä hyvänä huonona esimerkkinä nimimerkin Enter lausumat tässä ja muissakin mielenterveyttä sivunneissa keskusteluissa vaikkapa sanoma nro 11 tässä keskustelussa. Argh!
Kauan sitten, jolloin homoseksuaalisuus oli määritelty sairaudeksi, tilasin ajan kuuluisalta psykiatrilta. Kun kerroin asian, hän oitis kehotti minua etsimään toisen psykiatrin, joka on tähän asiaan "perehtyneempi" taikka parempi. Hän toimi ammatillisesti oikein, ei ottanut asiakkaakseen, koska edusti hyvin vanhoillista ja tiukkaa linjaa homoseksuaalisuudesta. Sen olen hänen kirjallisesta tuotannostaan myöhemmin lukenut. Löysin psykiatrin (siihen aikaan muita terapiatapoja ei tainnut olla julkisen terveydenhoiden piirissä tarjolla, diapamia toki), jolla oli psykoanalyyttinen tausta. Hän ei lähtenyt minua mitenkään parantamaan, vaan kuunteli. Se oli siinä vaiheessa elämänlaatuani huomattavasti tukenut kokemus. Hän oli joku jolle uskalsi puhua, pelkäämättä tulevansa torjutuksi tai jotain vielä pahempaa.
Olen sitä mieltä, että ihmismieli on niin monipuolinen ja monimutkainen, ettei se mitenkään voi mahtua yhteen terapiamalliin. Terapioita on sen jälkeen kehitettykin varsinainen leegio. Osa niistä unohtunut, osa osoittautunut toimiviksi jollakin mielenterveyden alueella.
Kerran sukeltaessani syvällä olleen laivan hylyssä, sain siellä ahtaassa paikassa täysin yllättävän ja niin vakavan klaustrofobiakohtauksen, että se oli viedä henkeni. Selvisin kuitenkin ulos hylystä ja pinnalle. Sukeltaminen loppui siihen. Klaustrofobia ei mihinkään kadonnut, vaan alkoi vakavasti häiritä arkielämää. Juttelin tuttavalleni psykologille ja kerroin aikovani analyyttiseen psykoterapiaan. Hän kertoi kantanaan, ettei se tehoa klaustrofobiaan ja rahani menisivät hukkaan. Hän ehdotti gestalt-terapiaa, joka olikin sitten se terapiamuoto, josta sain avun tähän nimenomaiseen vaivaan.
Työelämässä koin aikoinaan vakavan työuupumuksen eli burnoutin. Siihen auttoi työpsykologin vetämä erityisryhmä. Sen seurauksena tein huomattavan tärkeän päätöksen. Rohkenin ottaa lopputilin tuosta firmasta ja ryhdyin yrittäjäksi.
Nämä erilaiset terapiat synnyttävät ammattipiireissäkin suuria tunteita. Julkisuuteenkin mittavasti näkynyt keskustelu on koskenut perinteisten terapioiden ja lyhytterapioiden merkitystä ja arvostusta. Taas kerran minun mielestäni taustalla kummittelee raha. Jos psykoanalyytikko hoitaa jotain ihmismielen kuhmua toistakymmentä vuotta kestävässä terapiassa ja potilas kantaa terapeutilleen rahaa omakotitalon hinnan verran (näin minulle on kerrottu) ja lyhytterapia lupaa hoitaa saman asian muutamalla käynnillä, aikamoinen mittelöhän siitä syntyy. Apua tarvitseva ihminen jää sellaisessa keskustelussa helposti sivustakatsojaksi.
Terapioissa ja sairauksissakin on muoti-ilmiöitä. Terapioita nousee suosituiksi ja unohtuu, samoin mielen sairauksia. Kuka puhuu enään nykyään hysteriasta? Esimerkiksi Oliver Hawk pilasi aikanaan hypnoosin maineen lavaesityksillään. Kukaan ihmismielen ammattilainen Suomessa ei halunnut koskea siihen menetelmään pitkällä tikullakaan. Nyt hypnoosi alkaa palata takaisin arvoon myös julkisissa keskusteluissa. Luin juuri maininnan, että joillekin astmaatikoille on ollut hypnoosista apua, niin että he ovat voineet vähentää lääkitystä. Urheilussa hypnoosia käytetään kilpailujännityksen poistamiseen ja mielikuvaharjoittelun tukena. Hypnoosin hankaluus terapiamenetelmänä on mm. siinä, että joillakin se toimii, toisilla ei lainkaan.
Olen siis sitä mieltä, että terapiaan pitää hakeutua, jos mielenterveyden puolella kokee jotakin, joka elämää liiaksi häiritsee. Ihmismieli kestää yllättävän paljon. Jossakin tulee raja, jolloin on syytä hakea asiantuntijan apua. Sopivaa menetelmää voi joutua etsiskelemään asiantuntijoiden avulla ja lopulta omaan arviointiin luottaen.
Kyselit muiden kokemuksista vastaavista asioista. Muutama ajatus omista valinnoistani ja kokemuksistani terapioiden maailmasta.
Olen hakeutunut terapeuttien pakeille elämäni aikana monta kertaa tavoitteena oman henkilökohtaisen kasvun tukeminen, kriiseistä selviäminen, että myös koulutukseeni kuuluvana asiana. Olen aikaisemminkin todennut, että on hyvä etsiä apua sen alan asiantuntijoilta, joilla oletettavasti on paras tietämys. Jos sielua kivistää, psykologi voisi olla hyvä valinta. Sieltä löytyy ammattinsa hyvin osaaviaa ja ei-niin-hyvin osaavia, kuten minkä ammattialueen kohdalla tahansa.
Meissä suomalaisissa on joillakin edelleen tiukasti käsitys, että jos joutuu menemään psykiatrille, on pakko olla hullu. Tästä hyvänä huonona esimerkkinä nimimerkin Enter lausumat tässä ja muissakin mielenterveyttä sivunneissa keskusteluissa vaikkapa sanoma nro 11 tässä keskustelussa. Argh!
Kauan sitten, jolloin homoseksuaalisuus oli määritelty sairaudeksi, tilasin ajan kuuluisalta psykiatrilta. Kun kerroin asian, hän oitis kehotti minua etsimään toisen psykiatrin, joka on tähän asiaan "perehtyneempi" taikka parempi. Hän toimi ammatillisesti oikein, ei ottanut asiakkaakseen, koska edusti hyvin vanhoillista ja tiukkaa linjaa homoseksuaalisuudesta. Sen olen hänen kirjallisesta tuotannostaan myöhemmin lukenut. Löysin psykiatrin (siihen aikaan muita terapiatapoja ei tainnut olla julkisen terveydenhoiden piirissä tarjolla, diapamia toki), jolla oli psykoanalyyttinen tausta. Hän ei lähtenyt minua mitenkään parantamaan, vaan kuunteli. Se oli siinä vaiheessa elämänlaatuani huomattavasti tukenut kokemus. Hän oli joku jolle uskalsi puhua, pelkäämättä tulevansa torjutuksi tai jotain vielä pahempaa.
Olen sitä mieltä, että ihmismieli on niin monipuolinen ja monimutkainen, ettei se mitenkään voi mahtua yhteen terapiamalliin. Terapioita on sen jälkeen kehitettykin varsinainen leegio. Osa niistä unohtunut, osa osoittautunut toimiviksi jollakin mielenterveyden alueella.
Kerran sukeltaessani syvällä olleen laivan hylyssä, sain siellä ahtaassa paikassa täysin yllättävän ja niin vakavan klaustrofobiakohtauksen, että se oli viedä henkeni. Selvisin kuitenkin ulos hylystä ja pinnalle. Sukeltaminen loppui siihen. Klaustrofobia ei mihinkään kadonnut, vaan alkoi vakavasti häiritä arkielämää. Juttelin tuttavalleni psykologille ja kerroin aikovani analyyttiseen psykoterapiaan. Hän kertoi kantanaan, ettei se tehoa klaustrofobiaan ja rahani menisivät hukkaan. Hän ehdotti gestalt-terapiaa, joka olikin sitten se terapiamuoto, josta sain avun tähän nimenomaiseen vaivaan.
Työelämässä koin aikoinaan vakavan työuupumuksen eli burnoutin. Siihen auttoi työpsykologin vetämä erityisryhmä. Sen seurauksena tein huomattavan tärkeän päätöksen. Rohkenin ottaa lopputilin tuosta firmasta ja ryhdyin yrittäjäksi.
Nämä erilaiset terapiat synnyttävät ammattipiireissäkin suuria tunteita. Julkisuuteenkin mittavasti näkynyt keskustelu on koskenut perinteisten terapioiden ja lyhytterapioiden merkitystä ja arvostusta. Taas kerran minun mielestäni taustalla kummittelee raha. Jos psykoanalyytikko hoitaa jotain ihmismielen kuhmua toistakymmentä vuotta kestävässä terapiassa ja potilas kantaa terapeutilleen rahaa omakotitalon hinnan verran (näin minulle on kerrottu) ja lyhytterapia lupaa hoitaa saman asian muutamalla käynnillä, aikamoinen mittelöhän siitä syntyy. Apua tarvitseva ihminen jää sellaisessa keskustelussa helposti sivustakatsojaksi.
Terapioissa ja sairauksissakin on muoti-ilmiöitä. Terapioita nousee suosituiksi ja unohtuu, samoin mielen sairauksia. Kuka puhuu enään nykyään hysteriasta? Esimerkiksi Oliver Hawk pilasi aikanaan hypnoosin maineen lavaesityksillään. Kukaan ihmismielen ammattilainen Suomessa ei halunnut koskea siihen menetelmään pitkällä tikullakaan. Nyt hypnoosi alkaa palata takaisin arvoon myös julkisissa keskusteluissa. Luin juuri maininnan, että joillekin astmaatikoille on ollut hypnoosista apua, niin että he ovat voineet vähentää lääkitystä. Urheilussa hypnoosia käytetään kilpailujännityksen poistamiseen ja mielikuvaharjoittelun tukena. Hypnoosin hankaluus terapiamenetelmänä on mm. siinä, että joillakin se toimii, toisilla ei lainkaan.
Olen siis sitä mieltä, että terapiaan pitää hakeutua, jos mielenterveyden puolella kokee jotakin, joka elämää liiaksi häiritsee. Ihmismieli kestää yllättävän paljon. Jossakin tulee raja, jolloin on syytä hakea asiantuntijan apua. Sopivaa menetelmää voi joutua etsiskelemään asiantuntijoiden avulla ja lopulta omaan arviointiin luottaen.
Pora-liike: "Aika vastarannan kiiski pitää heteron olla, että rupeaa sen mielekkyyttä kyseenalaistamaan järjen ja etenkin tunteen tasolla kun pakkoa siihen ei ole."
No olipas ajattelun yksinkertaistamista. Tietysti homofoobisia ihmisiä on, mutta eihän se nyt sitä tarkoita, että hyväksyäkseen ja ymmärtääkseen homoutta, heteron pitäisi kyseenalaistaa oman seksuaalisuutensa mielekkyys. Eihän itsensä hyväksyvät homot/lesbotkaan heteroita paheksu (tai minä en ainakaan ole tavannut sellaisia).
Olen käynyt kolmella eri psykologilla elämäni eri vaiheissa (yhteensä n. 20 kertaa). Yhden kanssa ihmettelin nimenomaan seksuaalisuuttani, kun olin silloin juuri havahtumassa tajuamaan, etten taida hetero olla. Kahden muun kanssa kävin läpi lähinnä muita asioita, mutta luonnollisesti myös lesbouteni sivusi näitä. Heteroita nuo kaikki psykologit olivat (ainakin minun tietääkseni), mutta asiallisesti suhtautuivat lesbouteeni ja koin tulleeni tarpeeksi ymmärretyksi.
No olipas ajattelun yksinkertaistamista. Tietysti homofoobisia ihmisiä on, mutta eihän se nyt sitä tarkoita, että hyväksyäkseen ja ymmärtääkseen homoutta, heteron pitäisi kyseenalaistaa oman seksuaalisuutensa mielekkyys. Eihän itsensä hyväksyvät homot/lesbotkaan heteroita paheksu (tai minä en ainakaan ole tavannut sellaisia).
Olen käynyt kolmella eri psykologilla elämäni eri vaiheissa (yhteensä n. 20 kertaa). Yhden kanssa ihmettelin nimenomaan seksuaalisuuttani, kun olin silloin juuri havahtumassa tajuamaan, etten taida hetero olla. Kahden muun kanssa kävin läpi lähinnä muita asioita, mutta luonnollisesti myös lesbouteni sivusi näitä. Heteroita nuo kaikki psykologit olivat (ainakin minun tietääkseni), mutta asiallisesti suhtautuivat lesbouteeni ja koin tulleeni tarpeeksi ymmärretyksi.
"marianna kirjoitti: "Pora-liike: "Aika vastarannan kiiski pitää heteron olla, että rupeaa sen mielekkyyttä kyseenalaistamaan järjen ja etenkin tunteen tasolla kun pakkoa siihen ei ole."
No olipas ajattelun yksinkertaistamista. Tietysti homofoobisia ihmisiä on, mutta eihän se nyt sitä tarkoita, että hyväksyäkseen ja ymmärtääkseen homoutta, heteron pitäisi kyseenalaistaa oman seksuaalisuutensa mielekkyys. Eihän itsensä hyväksyvät homot/lesbotkaan heteroita paheksu (tai minä en ainakaan ole tavannut sellaisia). "
Määritelläänpäs sanoja: hetero = heteronormatiivinen, heteroseksuaalinen, heteroseksistinen. Usein kaikkea näitä kolmea yhdessä. Tarkoitin heteronormatiivisuuden tai heteroseksismin mielekkyyden kyseenalaistamista.
Kaikkein karmivimpia kokemuksia on se, ettei psykologi ymmärrä, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat eri asioita. Tämä on heteronormatiivisuutta.
Mitään muuta en saanut kuin pitkän liuskan tekemieni palikkatestien tuloksista tehtyjä päätelmiä ja diagnoosinumerot loppuun. Aika sairas taidan olla. Mutta minä koin, että se oli yhtä hukkaanheitettyä kuin uskovaisten kielilläpuhumiset, taikavarvut, teenlehtien lukemiset ja vastaavat. Traagista, että moiseen höpötykseen saattaa huveta omakotitalon hinta. Ainakin kun yksi meedio huijasi sadat tuhannet sukukirouksen poistamiskesi niin oikeus tuomitsi sen petokseksi. Milloin epäonnistunutta terapiaa puidaan tuomioistuimessa?
No olipas ajattelun yksinkertaistamista. Tietysti homofoobisia ihmisiä on, mutta eihän se nyt sitä tarkoita, että hyväksyäkseen ja ymmärtääkseen homoutta, heteron pitäisi kyseenalaistaa oman seksuaalisuutensa mielekkyys. Eihän itsensä hyväksyvät homot/lesbotkaan heteroita paheksu (tai minä en ainakaan ole tavannut sellaisia). "
Määritelläänpäs sanoja: hetero = heteronormatiivinen, heteroseksuaalinen, heteroseksistinen. Usein kaikkea näitä kolmea yhdessä. Tarkoitin heteronormatiivisuuden tai heteroseksismin mielekkyyden kyseenalaistamista.
Kaikkein karmivimpia kokemuksia on se, ettei psykologi ymmärrä, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat eri asioita. Tämä on heteronormatiivisuutta.
Mitään muuta en saanut kuin pitkän liuskan tekemieni palikkatestien tuloksista tehtyjä päätelmiä ja diagnoosinumerot loppuun. Aika sairas taidan olla. Mutta minä koin, että se oli yhtä hukkaanheitettyä kuin uskovaisten kielilläpuhumiset, taikavarvut, teenlehtien lukemiset ja vastaavat. Traagista, että moiseen höpötykseen saattaa huveta omakotitalon hinta. Ainakin kun yksi meedio huijasi sadat tuhannet sukukirouksen poistamiskesi niin oikeus tuomitsi sen petokseksi. Milloin epäonnistunutta terapiaa puidaan tuomioistuimessa?
"Kaikkein karmivimpia kokemuksia on se, ettei psykologi ymmärrä, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat eri asioita. Tämä on heteronormatiivisuutta."
Tähän voi kyllä syyllistyä myös seksuaali- tai jopa sukupuolivähemmistöön kuuluva psykologi.
Tähän voi kyllä syyllistyä myös seksuaali- tai jopa sukupuolivähemmistöön kuuluva psykologi.
Pora-liike: "Määritelläänpäs sanoja: hetero = heteronormatiivinen, heteroseksuaalinen, heteroseksistinen. Usein kaikkea näitä kolmea yhdessä. Tarkoitin heteronormatiivisuuden tai heteroseksismin mielekkyyden kyseenalaistamista."
Väitän silti, että fiksu ihminen (olipa hän seksuaalisuudeltaan mitä tahansa) pystyy sulattamaan, että maailmassa on monia rinnakkaisia tapoja olla ja elää, ilman että oman maailmankuvan mielekkyyttä tarvitsee varsinaisesti kyseenalaistaa. Ymmärtää siis, että vaikka oma elämäntapa olisikin itselle se ainoa oikea, se ei ole sitä kaikille, eikä tee kaikkia onnellisiksi.
Eivät kaikki tietenkään tähän pysty. Mutta ainakin psykologien yms. PITÄISI pystyä.
Väitän silti, että fiksu ihminen (olipa hän seksuaalisuudeltaan mitä tahansa) pystyy sulattamaan, että maailmassa on monia rinnakkaisia tapoja olla ja elää, ilman että oman maailmankuvan mielekkyyttä tarvitsee varsinaisesti kyseenalaistaa. Ymmärtää siis, että vaikka oma elämäntapa olisikin itselle se ainoa oikea, se ei ole sitä kaikille, eikä tee kaikkia onnellisiksi.
Eivät kaikki tietenkään tähän pysty. Mutta ainakin psykologien yms. PITÄISI pystyä.
Kannattaa muistaa, että psykologikin on vain ihminen, joka tekee työtään. Ei psykologi ole mikään selvännäkijä tai muunlainen ihmeparantaja. Jos itse hakeudut tällaisen vastaanotolle tarkoituksenasi saada tiedostamaton ongelmasi ratkaistua, pakko tämän on luultavasti jonkinlaisilla vaihtoehdoilla tai kysymyksillä sinua pommitta, vaikka moinen tuntuisi kuinka ikävältä hyvänsä.
Huumeiden ja viinan käyttö teini-iässä ei ole todellakaan mikään normatiivinen tila, jonka mukaan jokaisen nuoren tulisi elää, joten ei ihme, että psykologi sellaiseen viittasi myöhempiäkin ongelmia aiheuttavana tai päätä sekoittavana. Ja jos olet masentuneena kovin vaihtelevissa tilanteissa elämäsi varrella kerennyt poukkoilla, psykologi on varmasti nähnyt tarpeellisena, että saavutat jonkinlaisen tasapainon. Sellaiseen pääsyä tuskin auttaa loikkiminen mielihalujen vaihtelun ja tunnekuohujen vallassa olemassa olevan avioliiton ja kaksimielisen irtosuhteen välillä. Ethän kuitenkaan voi juuri nyt tietää, tahdotko tulevaisuudessa edelleen sitä samaa lesbo-onnea, koska et ole tähänkään mennessä kovin vakuuttavasti onnistunut päättämään rationaalisesti omista asioistasi. Psykologi on saattanut varsin hyvin ja hyvää hyvyyttään tarkoittaa asiaa siitä näkökulmasta.
Mahdollisesti psykologi on myös saattanut haluta viestittää tervehenkisiä arvoja siitä, että sinun on huomioitava myös perheesi ja lapsesi, jotka voivat pahoittaa mielensä sinun haihatellessa mihin sattuu ja taatusti kaikilta salassa. Jo pelkkä miehesi pettäminen on varsin rumaa ja ei-toivottavaa.
Ei taida olla mitenkään sillä lailla, että psykologisi haluaisi kanssasi asioidessa tuoda esiin suhtautumistapaansa seksuaalisiin vähemmistöihin. Saatat masennuksen tai muun sairautesi vuoksi kuvitella ainoastaan niin. Luulen, että ketään sivullista ei kiinnosta millään tavalla lesbo- tai heterosuuntautumisesi ja jos itseäsi "väärä" suuntautumisesi häiritsee, tulee sinun itse päättää, haetko joltain uskonnollisesti lehahtavalta instituutiolta apua sellaiseen. Sinun tulee myös itse päättää siitä, haluatko elää nykyisen perheesi vai jonkun epämääräisen "mätästä töyssyttelevän" nahkatukkanaisen kanssa, koska vastuu päätöksestä on sinun. Se vastuu ei ole vieritettävissä psykologille tai muullekaan julkiselle terveydenhuollolle.
itse työskentelen julkisen terveydenhuollon palveluksessa tällä hetkellä taloussuunnittelijana, joten minulla on tuntuma psykologienkin - varmasti ammattitaitoiseen - työhön.
Huumeiden ja viinan käyttö teini-iässä ei ole todellakaan mikään normatiivinen tila, jonka mukaan jokaisen nuoren tulisi elää, joten ei ihme, että psykologi sellaiseen viittasi myöhempiäkin ongelmia aiheuttavana tai päätä sekoittavana. Ja jos olet masentuneena kovin vaihtelevissa tilanteissa elämäsi varrella kerennyt poukkoilla, psykologi on varmasti nähnyt tarpeellisena, että saavutat jonkinlaisen tasapainon. Sellaiseen pääsyä tuskin auttaa loikkiminen mielihalujen vaihtelun ja tunnekuohujen vallassa olemassa olevan avioliiton ja kaksimielisen irtosuhteen välillä. Ethän kuitenkaan voi juuri nyt tietää, tahdotko tulevaisuudessa edelleen sitä samaa lesbo-onnea, koska et ole tähänkään mennessä kovin vakuuttavasti onnistunut päättämään rationaalisesti omista asioistasi. Psykologi on saattanut varsin hyvin ja hyvää hyvyyttään tarkoittaa asiaa siitä näkökulmasta.
Mahdollisesti psykologi on myös saattanut haluta viestittää tervehenkisiä arvoja siitä, että sinun on huomioitava myös perheesi ja lapsesi, jotka voivat pahoittaa mielensä sinun haihatellessa mihin sattuu ja taatusti kaikilta salassa. Jo pelkkä miehesi pettäminen on varsin rumaa ja ei-toivottavaa.
Ei taida olla mitenkään sillä lailla, että psykologisi haluaisi kanssasi asioidessa tuoda esiin suhtautumistapaansa seksuaalisiin vähemmistöihin. Saatat masennuksen tai muun sairautesi vuoksi kuvitella ainoastaan niin. Luulen, että ketään sivullista ei kiinnosta millään tavalla lesbo- tai heterosuuntautumisesi ja jos itseäsi "väärä" suuntautumisesi häiritsee, tulee sinun itse päättää, haetko joltain uskonnollisesti lehahtavalta instituutiolta apua sellaiseen. Sinun tulee myös itse päättää siitä, haluatko elää nykyisen perheesi vai jonkun epämääräisen "mätästä töyssyttelevän" nahkatukkanaisen kanssa, koska vastuu päätöksestä on sinun. Se vastuu ei ole vieritettävissä psykologille tai muullekaan julkiselle terveydenhuollolle.
itse työskentelen julkisen terveydenhuollon palveluksessa tällä hetkellä taloussuunnittelijana, joten minulla on tuntuma psykologienkin - varmasti ammattitaitoiseen - työhön.
Huokaus. Ei huvittaisi edes kommentoida viestiäsi, hyvä terveydenhuollon taloussuunnittelija, joka ilmeisesti tunnet kaikki Suomen psykologit, kun luotat heidän ammattitaitoonsa niin täysin sydämin.
Muutama oikaisu virheellisiin käsityksiisi: En petä miestäni enkä tee asioita hänen selkänsä takana. Naissuhteeni ei ole mikään irtosuhde.
Onkohan sinulla nyt joku henkilökohtainen trauma tai ongelma, jota purat ensimmäiseen sopivaan vastaantulijaan?
Muutama oikaisu virheellisiin käsityksiisi: En petä miestäni enkä tee asioita hänen selkänsä takana. Naissuhteeni ei ole mikään irtosuhde.
Onkohan sinulla nyt joku henkilökohtainen trauma tai ongelma, jota purat ensimmäiseen sopivaan vastaantulijaan?
- 48 / 74
- JuhaniV
- 28.6.2007 21:41
Salanimi, sinun vastauksesi Surusilmälle on mielestäni varsin julma.
Sanomasi viimeinen lause on hyvin paljastava ja se periaatteessa nollaa koko viestisi. Ellet tee itse terapeuttista työtä, sinulla ei voi olla kunnollista käsitystä millaisia vuorovaikutuksia psykologin ja hänen asiakkaansa välillä tapahtuu. Jos sinulla kuitenkin sattuisi olemaan tietoa, käymättä itse terapiassa, silloin mielestäni työyhteisössänne joku vuotaa luottamuksellisia tietoja asiakkaista taholle, jolle ne eivät kuulu.
Sanomasi viimeinen lause on hyvin paljastava ja se periaatteessa nollaa koko viestisi. Ellet tee itse terapeuttista työtä, sinulla ei voi olla kunnollista käsitystä millaisia vuorovaikutuksia psykologin ja hänen asiakkaansa välillä tapahtuu. Jos sinulla kuitenkin sattuisi olemaan tietoa, käymättä itse terapiassa, silloin mielestäni työyhteisössänne joku vuotaa luottamuksellisia tietoja asiakkaista taholle, jolle ne eivät kuulu.
No niin, tarina jatkuu. Sain vastauksen valitukseeni sairaalasta. Ihan asiallinen vastaus muuten paitsi psykologin osalta. Hän kieltää minun väitteeni. Hän ei kuulemma ole kommentoinut elämääni mainitsemallani ennakkoluuloisella tavalla. Justiinsa. Minä kai sitten kärsin hallusinaatioista tai valehtelen. Ei kun hei, kärsin tietenkin siitä kuuluisasta valitteluvainoharhasta, meidän naisten ja homojen yleisestä sairaudesta, jossa kuvittelemme että meitä jotenkin syrjitään.
Hm, olisi pitänyt nauhoittaa se sessio...
No, toisaalta ei kai psykologi voi muuta tehdäkään kuin kieltää juttunsa, jos aikoo säilyttää kasvonsa ja turvata työnsä.
Hm, olisi pitänyt nauhoittaa se sessio...
No, toisaalta ei kai psykologi voi muuta tehdäkään kuin kieltää juttunsa, jos aikoo säilyttää kasvonsa ja turvata työnsä.
Hienoa, että kuitenkin teit valituksen asiasta. Psykologi sai huomata, että väärinkäytöksiin puututaan, vaikka tilanne ei johtanutkaan toimenpiteisiin.
Oliko siitä nyt kenellekään hyötyä?
Ei ole enää niin paha mieli?
Mitä jos seuraavan kerran otat vaikkapa tennismailan ja hakkaat tyynyä ja huudat: " miksi, miksi, miksi psykologi sanoit niin!"
Ei ole enää niin paha mieli?
Mitä jos seuraavan kerran otat vaikkapa tennismailan ja hakkaat tyynyä ja huudat: " miksi, miksi, miksi psykologi sanoit niin!"
- 52 / 74
- smo
- 2.7.2007 21:09
Toivottavasti siitä on hyötyä ainakin silloin, kun seuraava suunnilleen vastaavassa tilanteessa oleva hänen pakeilleen päätyy.
Terapeutithan eivät ole supporttihenkilöitä, paitsi jos kyseessä on nimenomaisesti supportoiva terapia. Tämän huomioon ottaen se terapeutin 'välinpitämättömyys' on todennäköisimmin neutraaliutta, joka on pitkällä juoksulla hyväksi.
Nimittäin jos terapeutti on supportoiva niin opit vain olemaan riippuvainen terapeutin ohjeista. Kun idea on että otat ihan itse vastuun elämästäsi.
Tunteet ovat todella tärkeitä terapiassa, ja sinulla oli voimakas tunnereaktio terapeuttiin jo ensimmäisellä kerralla. Siitä olisi hyvä lähteä liikkeelle, keskustelemaan miten se nyt niin voimakkaasti tökki. Ja miten se terapeutti nyt niin vihamieliseltä tuntui. Ottaen huomioon ettei terapeutti omasta mielestään ollut arvosteleva, niin jotainhan tässä nyt on.
Paitsi tietenkin jos satuit osumaan ihan psykopaattipsykologin luokse, joka ei ymmärrä mitä on tekemässä ja kieltää kaiken syytettäessä, vain säilyttääkseen työnsä. Näitähän 2000-luvun Suomessa suorastaan vilisee. (not...)
Mutta ottaen huomioon että sinulla on ilmeisesti oikeasti rankka elämä takana, ja että apu tulisi sinulle tarpeen, niin kannattaisi Surusilmä ottaa pieni aikalisä, ja pohtia tätä tapahtunutta ihan rauhassa.
Oikein hyvää kesänjatkoa,
Niko
Nimittäin jos terapeutti on supportoiva niin opit vain olemaan riippuvainen terapeutin ohjeista. Kun idea on että otat ihan itse vastuun elämästäsi.
Tunteet ovat todella tärkeitä terapiassa, ja sinulla oli voimakas tunnereaktio terapeuttiin jo ensimmäisellä kerralla. Siitä olisi hyvä lähteä liikkeelle, keskustelemaan miten se nyt niin voimakkaasti tökki. Ja miten se terapeutti nyt niin vihamieliseltä tuntui. Ottaen huomioon ettei terapeutti omasta mielestään ollut arvosteleva, niin jotainhan tässä nyt on.
Paitsi tietenkin jos satuit osumaan ihan psykopaattipsykologin luokse, joka ei ymmärrä mitä on tekemässä ja kieltää kaiken syytettäessä, vain säilyttääkseen työnsä. Näitähän 2000-luvun Suomessa suorastaan vilisee. (not...)
Mutta ottaen huomioon että sinulla on ilmeisesti oikeasti rankka elämä takana, ja että apu tulisi sinulle tarpeen, niin kannattaisi Surusilmä ottaa pieni aikalisä, ja pohtia tätä tapahtunutta ihan rauhassa.
Oikein hyvää kesänjatkoa,
Niko
Nikolle: kyseessä ei ollut terapeutti, vaan psykologi. Eikä hän ollut neutraali vaan nimenomaan pyrki ohjailemaan elämääni.
Ja tennismailalla tyynyn hakkaaminen on varmaankin ihan hyvä idea, mutta minusta valitus kannatti (ja kannattaa myös tulevaisuudessa) silti tehdä. Siksi, että saan nyt uuden ajan toiselle psykologille, joka on toivottavasti vähän fiksumpi. Siksi, että minusta tämän psykologin on ihan terveellistä saada palautetta työstään. En ole ainoa, jonka mielestä hän on ammattitaidoton. Jos valituksia tulee enemmän, psykologin toimia aletaan ehkä aktiivisemmin kyseenalaistaa. Sairaalankin on ihan hyvä tietää, miten asiakkaat heidän palvelunsa kokevat. Minusta on myös tärkeää tuoda esiin syrjintään liittyviä asioita. Se tekee maailmasta ehkä hiukkasen verran paremman paikan.
Ja tennismailalla tyynyn hakkaaminen on varmaankin ihan hyvä idea, mutta minusta valitus kannatti (ja kannattaa myös tulevaisuudessa) silti tehdä. Siksi, että saan nyt uuden ajan toiselle psykologille, joka on toivottavasti vähän fiksumpi. Siksi, että minusta tämän psykologin on ihan terveellistä saada palautetta työstään. En ole ainoa, jonka mielestä hän on ammattitaidoton. Jos valituksia tulee enemmän, psykologin toimia aletaan ehkä aktiivisemmin kyseenalaistaa. Sairaalankin on ihan hyvä tietää, miten asiakkaat heidän palvelunsa kokevat. Minusta on myös tärkeää tuoda esiin syrjintään liittyviä asioita. Se tekee maailmasta ehkä hiukkasen verran paremman paikan.
- 55 / 74
- JuhaniV
- 11.7.2007 21:29
Hyvä psykologiystäväni luki Surusilmän kirjoituksen ja siihen tulleita kommentteja.
Olen keskustellut hänen kanssaan ammattiauttajan ja asiakkaan välisestä kemiasta. Hänen tuorein viestinsä oli niin kiinnostava, että siitä voisi olla luettavaa myös muille. Hänen luvallaan sen tänne kopioin.
***********
Psykologit ovat erilaisia, kuten Surusilmän kokemus osoitti. Jokaisella on oma teoriatausta, teoriasuunta ja ihmiskuva, joka sitten heijastuu työhön. Jotkut antaa neuvoja ja ottaa asioita puheeksi, toiset ei. Toisilla on selkeä käsitys siitä, miten asioiden täytyy olla, toiset tuumivat, että onnelliseksi voi tulla monella eri tavalla.
Pointsi, jota todella haluan korostaa on se, että auttajia on tosi moneen junaan ja jos auttaja ei ole avuksi, hänen luokseen ei kannata mennä vaan etsiä joku toinen, josta tuntuu olevan apua. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Hyvä terapiasuhde perustuu molemminpuoliseen tykkäämiseen.
Ongelma on tietysti se, että kaikilla ei ole varaa / mahdollisuutta päästä haluamalleen terapeutille. Jos haluaa julkisrahoitteista palvelua, on pakko ottaa se, mitä on saatavilla.
Minusta on hyvä, että Surusilmän tapaama psykologi oli oma itsensä, koska Surusilmä ei tuhlaa aikaansa tämän kanssa enempää. Niinpä psykologilla on nyt aikaa hoitaa niitä, joiden hoitamiseen hän sopii. Niitä, joita hän voi todella auttaa. Niitäkin voi olla. On ihan hyvä shoppailla eri terapeutteja ja kokeilla, kenen kanssa pelittää. Myös erilaisia terapiasuuntia kannattaa yrittää.
Olen keskustellut hänen kanssaan ammattiauttajan ja asiakkaan välisestä kemiasta. Hänen tuorein viestinsä oli niin kiinnostava, että siitä voisi olla luettavaa myös muille. Hänen luvallaan sen tänne kopioin.
***********
Psykologit ovat erilaisia, kuten Surusilmän kokemus osoitti. Jokaisella on oma teoriatausta, teoriasuunta ja ihmiskuva, joka sitten heijastuu työhön. Jotkut antaa neuvoja ja ottaa asioita puheeksi, toiset ei. Toisilla on selkeä käsitys siitä, miten asioiden täytyy olla, toiset tuumivat, että onnelliseksi voi tulla monella eri tavalla.
Pointsi, jota todella haluan korostaa on se, että auttajia on tosi moneen junaan ja jos auttaja ei ole avuksi, hänen luokseen ei kannata mennä vaan etsiä joku toinen, josta tuntuu olevan apua. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Hyvä terapiasuhde perustuu molemminpuoliseen tykkäämiseen.
Ongelma on tietysti se, että kaikilla ei ole varaa / mahdollisuutta päästä haluamalleen terapeutille. Jos haluaa julkisrahoitteista palvelua, on pakko ottaa se, mitä on saatavilla.
Minusta on hyvä, että Surusilmän tapaama psykologi oli oma itsensä, koska Surusilmä ei tuhlaa aikaansa tämän kanssa enempää. Niinpä psykologilla on nyt aikaa hoitaa niitä, joiden hoitamiseen hän sopii. Niitä, joita hän voi todella auttaa. Niitäkin voi olla. On ihan hyvä shoppailla eri terapeutteja ja kokeilla, kenen kanssa pelittää. Myös erilaisia terapiasuuntia kannattaa yrittää.
Apua saa myös pastoreilta ja muilta sielunhoitajilta. Voi tulla yllättävä valaistuminen ja rikkoutunut elämä löytää uuden suunnan kun otamme vastaan Jeesuksen. Jeesus ei ole kaukana vaan hän on kärsivänä Vapahtajana rinnallasi tuskassa.
- 57 / 74
- JuhaniV
- 4.8.2007 9:05
Voihan V!
Irmeli K: "rikkoutunut elämä ". Tässä jälleen yksi eheyttäjä vauhdissa!
Se pitäisi ensin määritellä mikä on rikkoutunut elämä. Meillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä mikä on rikkoutunut elämä ja kenellä todellisuudessa sellainen on.
Kuten psykologien ja terapeuttien valinnassa, myös nk. sielunhoitajien valinnassa on syytä olla kriittinen. Väärä sielunhoitaja/terapeutti voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin antaa apua. Hän voi vielä rahastaa tuosta kaikesta.
Ne ihmiset, jotka pohtivat oman uskonkäsityksensä ja seksuaalisuutensa suhdetta, voivat löytää vastuullisia sielunhoitajia Malkuksen ja Yhteys-liikeen kautta.
Malkuksen verkkosivut osoitteessa:
http://www.heseta.fi/malkus/
Yhteys-liike
http://www.yhteys.org/
Mukava paikka tavata monenlaisia ihmisiä on Sateenkaarikahvila. Se on avoinna parittomien viikkojen torstaina kello 18-22.
http://www.heseta.fi/sateenkaarikahvila/
Jos haluaa tietää lisää näistä nk. eheyttäjistä ja heidän tarkoitusperistään, hyödyllistä luettavaa löytyy Ranneliikkeen linkin kautta
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=5069
Sen luettuaan "voi tulla yllättävä valaistuminen". ;-)
Irmeli K: "rikkoutunut elämä ". Tässä jälleen yksi eheyttäjä vauhdissa!
Se pitäisi ensin määritellä mikä on rikkoutunut elämä. Meillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä mikä on rikkoutunut elämä ja kenellä todellisuudessa sellainen on.
Kuten psykologien ja terapeuttien valinnassa, myös nk. sielunhoitajien valinnassa on syytä olla kriittinen. Väärä sielunhoitaja/terapeutti voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin antaa apua. Hän voi vielä rahastaa tuosta kaikesta.
Ne ihmiset, jotka pohtivat oman uskonkäsityksensä ja seksuaalisuutensa suhdetta, voivat löytää vastuullisia sielunhoitajia Malkuksen ja Yhteys-liikeen kautta.
Malkuksen verkkosivut osoitteessa:
http://www.heseta.fi/malkus/
Yhteys-liike
http://www.yhteys.org/
Mukava paikka tavata monenlaisia ihmisiä on Sateenkaarikahvila. Se on avoinna parittomien viikkojen torstaina kello 18-22.
http://www.heseta.fi/sateenkaarikahvila/
Jos haluaa tietää lisää näistä nk. eheyttäjistä ja heidän tarkoitusperistään, hyödyllistä luettavaa löytyy Ranneliikkeen linkin kautta
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=5069
Sen luettuaan "voi tulla yllättävä valaistuminen". ;-)
Kuinka ihmeessä minusta mikään eheyttäjä tuli? Elämä voi rikkoutua esimerkiksi jollei saa elää omana itsenään seksuaalisesta suuntautumisesta ja uskonkäsityksestä riippumatta. Tai esimerkiksi ympäristön, perheen, suvun tai vaikka kirkon suhtautumisesta omaan seksuaalisuuteen. Turha tulla minulle niuhottamaan ja tunkemaan minulle Aslania kurkkuun kun on vallan väärä osoite.
- 59 / 74
- JuhaniV
- 5.8.2007 10:31
Irmeli hyvä, saat aivan vapaasti kimpaantua. Sinunkin on hyvä miettiä mitä sanoja valitset mihinkin ympäristöön. Käytät täällä juuri samaa sanastoa, jota aslanilaiset ja muut aateveljet ja -sisaret siellä käyttävät. Jeesusta he käyttävät välillä kuin kärpäslätkää muiden eri tavalla ajattelevien huitomiseen.
Koen syvää vastenmielisyyttä sellaisia ajatuksia kohtaan, joissa väitetään suoraan taikka epäsuoraan "rikkinäisen" homon "eheytyvän" kunhan päättää ottaa kertojan ideologian omakseen. Ehdotus pitää sisällään erittäin loukkaavan ajatuksen siitä, että muka homot ja lesbot olisivat jotenkin erityisesti rikkinäisiä. Minun kokemukseni mukaan se ei pidä paikkaansa. Olen kohdannut elämäni aikana suuren määrän lesboja ja homoja, jotka elävät onnellisina ja tyytyväisinä omaa elämäänsä omalla ominaisella tavallaan. He joutuvat joskus hätistelemään ympäriltään sitkeitä perskärpäsiä, jollaisiksi luokittelen virheellisiä uskomuksiaan muiden kurkusta alas tunkevia ihmisiä.
Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka ovat löytäneet itselleen uskonnollisen vakaumuksen suunnaksi omalle elämälleen, ja jotka elävät sen periaatteiden mukaan, sisältäen aidon lähimmäisenrakkauden. Kenenkään noista ihmisistä en ole havainnut leimaavan muita rikkinäisiksi tai muulla tavalla vajavaisiksi. Irmeli, ota sellaisesta mallia itsellesi.
Koen syvää vastenmielisyyttä sellaisia ajatuksia kohtaan, joissa väitetään suoraan taikka epäsuoraan "rikkinäisen" homon "eheytyvän" kunhan päättää ottaa kertojan ideologian omakseen. Ehdotus pitää sisällään erittäin loukkaavan ajatuksen siitä, että muka homot ja lesbot olisivat jotenkin erityisesti rikkinäisiä. Minun kokemukseni mukaan se ei pidä paikkaansa. Olen kohdannut elämäni aikana suuren määrän lesboja ja homoja, jotka elävät onnellisina ja tyytyväisinä omaa elämäänsä omalla ominaisella tavallaan. He joutuvat joskus hätistelemään ympäriltään sitkeitä perskärpäsiä, jollaisiksi luokittelen virheellisiä uskomuksiaan muiden kurkusta alas tunkevia ihmisiä.
Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka ovat löytäneet itselleen uskonnollisen vakaumuksen suunnaksi omalle elämälleen, ja jotka elävät sen periaatteiden mukaan, sisältäen aidon lähimmäisenrakkauden. Kenenkään noista ihmisistä en ole havainnut leimaavan muita rikkinäisiksi tai muulla tavalla vajavaisiksi. Irmeli, ota sellaisesta mallia itsellesi.
Suosittelen kaikille Olli Stålströmin väitöskirjaa 'Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu'. Se oli itselleni aika silmiä avaava teos, paljon tietoa psykoanalyyttiseen teoriaan sisältyvästä/sisältyneestä homofobiasta.
Voi sentään. Tuli tästä sellainen murhe että ihan itkuksi pistän, niin käy harmittamaan tuollainen suvaitsevaisuuden puute.
- 62 / 74
- JuhaniV
- 7.8.2007 7:41
Voi voi sentään. Sinä tulet homoille ja lesboille kertomaan rikkinäisyydestä. Kun minä en ajatusmalliasi siedä ja mielipiteeni ilmaisen, siitä sinä sitten otat siipeesi. Ehkä itkeskelysi lomassa voisit miettiä miltä lesbosta tai homosta tuntuu, kun häntä ja hänen elämäänsä tulkitaan hyvin kielteisillä määreillä. Se voisi olla sinulle kasvun paikka. Et voi enää tänä päivänä odottaa, että uskonnonvapauden puitteissa voit sanoa kenestä tahansa mitä tahansa. Sananvapauteen ja uskonnonvapauteen liittyy myös vastuu.
- 63 / 74
- JuhaniV
- 7.8.2007 7:54
Takaisin keskustelun varsinaiseen aiheeseen.
Uunituore kirja Avaa tunnelukkosi (Jeffrey E. Young ja Janet S. Klosko, Kansanvalistusseura) neuvoo terapeutin valinnassa seuraavasti.
"On tärkeää löytää sellainen psykoterapeutti, jonka kanssa kemiat toimivat. Lämmin, empaattinen ja ymmärtävä terapeutti luo turvallisen ilmapiirin, ja silloin terapia yleensä käynnistyy hyvin. Terapeuttiin on voitava luottaa. Hänen on pystyttävä asettamaan selkeitä rajoja ja ohjaamaan tarvittaessa takaisin oikeille raiteille. Suhtaudu epäillen sellaiseen terapeuttiin, joka on aina samaa mieltä kanssasi ja luo vain hyvää mieltä, tai sellaiseen, joka tekee kylmän ja etäisen vaikutelman, on liian kriittinen sinua kohtaan."
"Varo terapeutteja, jotka rohkaisevat riippuvuuteen terapiasta tai lupaavat liikaa tukea, sillä kumpikaan ei kuulu psykoterapiaan."
Kirjoittaja suosittaa terapeuttiseen työhön sopiviksi psykologit, sosiaalityöntekijät, psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat. Heillä on työhön riittävä koulutus ja ammattitaito.
Uunituore kirja Avaa tunnelukkosi (Jeffrey E. Young ja Janet S. Klosko, Kansanvalistusseura) neuvoo terapeutin valinnassa seuraavasti.
"On tärkeää löytää sellainen psykoterapeutti, jonka kanssa kemiat toimivat. Lämmin, empaattinen ja ymmärtävä terapeutti luo turvallisen ilmapiirin, ja silloin terapia yleensä käynnistyy hyvin. Terapeuttiin on voitava luottaa. Hänen on pystyttävä asettamaan selkeitä rajoja ja ohjaamaan tarvittaessa takaisin oikeille raiteille. Suhtaudu epäillen sellaiseen terapeuttiin, joka on aina samaa mieltä kanssasi ja luo vain hyvää mieltä, tai sellaiseen, joka tekee kylmän ja etäisen vaikutelman, on liian kriittinen sinua kohtaan."
"Varo terapeutteja, jotka rohkaisevat riippuvuuteen terapiasta tai lupaavat liikaa tukea, sillä kumpikaan ei kuulu psykoterapiaan."
Kirjoittaja suosittaa terapeuttiseen työhön sopiviksi psykologit, sosiaalityöntekijät, psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat. Heillä on työhön riittävä koulutus ja ammattitaito.
Juhani, luepa Irmelin viestit vielä kertaalleen ja mieti, olivatko kommenttisi aiheellisia.
Ei ole muuten todellakaan eka kerta, kun Irmeliä aletaan täällä aiheetta hutkia jonakin eheyttjänä tai käännyttäjänä - "psykoterapeutti" tai ei. Vai olenko sinisilmäinen?
Ei ole muuten todellakaan eka kerta, kun Irmeliä aletaan täällä aiheetta hutkia jonakin eheyttjänä tai käännyttäjänä - "psykoterapeutti" tai ei. Vai olenko sinisilmäinen?
Minusta Juhani on tässä oikeassa. Homoille ja lesboille ei kannata tulla tarjoamaan terapiaa tai muuta apua Aslanin ja muiden eheyttäjien terminologialla. Jos se on Irmeliltä kömmähdys, ottakoon opikseen; jos se on tahallista, sitä suuremmalla syyllä se pitää torjua. Tyytyväisen mielen, terveen itsetunnon ja täysipainoisen elämänhallinnan keskuisteluihin löytyy kyllä terminologiaa muualtakin kuin eksplisiittisen, alhaisia keinoja käyttävän, perusteettomasti homot ja lesbot tuomitsevan eheytysliikkeen sanastosta.
Jessus. Enpä tällaista fasistista asennetta odottanut. Jääköön sikseen, helvetin ranneliike.
No jopas. Sana "rikkoutunut" lienee pannassa näillä foorumeilla. Tuskin eheyttäjillä on ilmaisuun yksinoikeus?
Ok, kieltämättä syntyy ikävä mielikuva, kun kysestä sanaa käytetään ja samassa yhteydessä vielä kehotetaan ottaman Jeesus vastaan, mutta Irmeli kyllä kertoi melko selkeästi, mitä tarkoitti "rikkoutuneella elämällä" (jotain aivan muuta, kun mitä eheyttäjät tarkoittavat "rikkoutuneella ihmisellä), mutta silti hänet tyrmättiin suoralta kädeltä. Onko joillakin ranneliikkeen käyttäjäillä pakonomainen tarve nähdä asiat mahdollisimman negatiivisesta vinkkelistä? Sellaista täällä on nimittäin ollut havaittavissa, ja se on sietämätöntä.
Ok, kieltämättä syntyy ikävä mielikuva, kun kysestä sanaa käytetään ja samassa yhteydessä vielä kehotetaan ottaman Jeesus vastaan, mutta Irmeli kyllä kertoi melko selkeästi, mitä tarkoitti "rikkoutuneella elämällä" (jotain aivan muuta, kun mitä eheyttäjät tarkoittavat "rikkoutuneella ihmisellä), mutta silti hänet tyrmättiin suoralta kädeltä. Onko joillakin ranneliikkeen käyttäjäillä pakonomainen tarve nähdä asiat mahdollisimman negatiivisesta vinkkelistä? Sellaista täällä on nimittäin ollut havaittavissa, ja se on sietämätöntä.
Rikkoutumisesta....
Itse olen mennyt rikki lapsuudessani ja nuoruudessani, olen siis rikkoutunut ihminen. Myönnän sen ja yritän tulla ehjäksi. Jeesus-tyylistä ratkaisua kokeilin joskus nuoruudessani, mutta rikkouduin vain entistä pahemmin.
Ulkonaisesti ehyt elämä (sopuisa heteroavioliitto, rakastetut, hyvin hoidetut lapset, järjestyksessä oleva koti ja elämä) voi kätkeä sisäänsä niin paljon mielen rikkinäisyyttä: riippuvuutta, turvattomuuden tunteita, pelkoa, masennusta, tunnetta että elää jonkun muun elämää. Itselleni on ollut tärkeä askel sisäiseen eheytymiseen tämän ulkoisesti eheän kuvion rikkominen. Vaikka elämäni on nykyään kenties ulkoisesti rikkinäistä, uskon olevani sisäisesti ehyempi ja matkalla vielä ehyemmäksi.
Helppoahan kasvu ei ole, monia epätoivon hetkiä on saanut viettää. Ei ole helppoa olla kummajainen, normista poikkeava. Silti karmaisee ajatus, että jonkun mielestä heteroidylli on tavallaan ainoa oikea elämisen malli, johon pitää yrittää vääntäytyä ja jos siinä onnistuu, niin hip hurraa, eheiksi ollaan tultu.
En menisi Irmelin suosittelemilta seurakunnan työntekijöiltä hakemaan apua, tietäen kirkon virallisen suhtautumisen seksuaalivähemmistöihin ja oikeuteen rakastaa. Olisi aikamoinen sattuma, jos sieltä saisi oikeasti ihmisenä eheyttävää tukea ilman tuijottelua heteronormin mukaiseen elämään ja vieroksuntaa samansukupuolisia rakkaussuhteita kohtaan.
Itse olen mennyt rikki lapsuudessani ja nuoruudessani, olen siis rikkoutunut ihminen. Myönnän sen ja yritän tulla ehjäksi. Jeesus-tyylistä ratkaisua kokeilin joskus nuoruudessani, mutta rikkouduin vain entistä pahemmin.
Ulkonaisesti ehyt elämä (sopuisa heteroavioliitto, rakastetut, hyvin hoidetut lapset, järjestyksessä oleva koti ja elämä) voi kätkeä sisäänsä niin paljon mielen rikkinäisyyttä: riippuvuutta, turvattomuuden tunteita, pelkoa, masennusta, tunnetta että elää jonkun muun elämää. Itselleni on ollut tärkeä askel sisäiseen eheytymiseen tämän ulkoisesti eheän kuvion rikkominen. Vaikka elämäni on nykyään kenties ulkoisesti rikkinäistä, uskon olevani sisäisesti ehyempi ja matkalla vielä ehyemmäksi.
Helppoahan kasvu ei ole, monia epätoivon hetkiä on saanut viettää. Ei ole helppoa olla kummajainen, normista poikkeava. Silti karmaisee ajatus, että jonkun mielestä heteroidylli on tavallaan ainoa oikea elämisen malli, johon pitää yrittää vääntäytyä ja jos siinä onnistuu, niin hip hurraa, eheiksi ollaan tultu.
En menisi Irmelin suosittelemilta seurakunnan työntekijöiltä hakemaan apua, tietäen kirkon virallisen suhtautumisen seksuaalivähemmistöihin ja oikeuteen rakastaa. Olisi aikamoinen sattuma, jos sieltä saisi oikeasti ihmisenä eheyttävää tukea ilman tuijottelua heteronormin mukaiseen elämään ja vieroksuntaa samansukupuolisia rakkaussuhteita kohtaan.
Surusilmä: nimenomaan!
Kirkon sisällähän ei oikeastaan ole yhtä tapaa suhatutua hlbt-väkeen, mutta en minäkään heti pastorin pakeille ryntäisi tässä asiassa. :)
Kirkon sisällähän ei oikeastaan ole yhtä tapaa suhatutua hlbt-väkeen, mutta en minäkään heti pastorin pakeille ryntäisi tässä asiassa. :)
Eikö ole mielenkiintoista, että yleensä yhteiskunnassa useimmat meistä tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että julkisissa esiintymisissä on hyvä käyttää ns. poliittisesti korrektia terminologiaa. Emme enää puhu neekereistä, mustalaisista, ryssistä jne. Kun sitten joku tulee meidän omalle tontillemme minun mielestäni täysin vastaavin termein - siis homojen ja lesbojen eksplisiittistä ja avointa integraatiota vastustavan eheytysliikkeen keskeisin määritelmin - ja me sitten huomautamme terminologian käytöstä, niin sitten me haukummekin toisiamme fasisteiksi, tiukkapipoiksi yms. Haloo? Missä on logiikka?
Tämä saitti on homojen ja lesbojen oma ja minusta on itsestään selvää että me suhtaudumme täällä toisiimme kunnioittavasti. Jos sitä ei hyväksy, on hyvä tutkia omat asenteet ensin ennen kuin tulette meitä fasisteiksi haukkumaan. Perkele!
Tämä saitti on homojen ja lesbojen oma ja minusta on itsestään selvää että me suhtaudumme täällä toisiimme kunnioittavasti. Jos sitä ei hyväksy, on hyvä tutkia omat asenteet ensin ennen kuin tulette meitä fasisteiksi haukkumaan. Perkele!
Surusilmälle kaikkea voimaa selvitä eteenpäin!
Haluan tässä kuitenkin huomioida ketjun sivujuonnetta.
Käsitteet.
Asialla on monta puolta. Tässä YKSI: Käsitteet eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta. Niitä käytetään (pidetään sanastossa) ja niille annetaan konkreettista sisältöä merkityksillä ja/tai omilla nyansseilla. On vaikea ymmärtää, miksi emme voisi puhua eheästä homosta ja lesbosta. En tarkoita sitä, että edellytetty vastakohta olisi rikkinäinen homo ja lesbo, vaan sitä että on mahdollista ja tosiasiallisesti on eheitä homoja ja lesboja. Tietenkään eheyttä ei tarvitse erikseen korostaa - ellei satu törmäämään "eheytys"-liikkeen edustajiin.
Jokaisella meistä on jossain vaiheessa jotain rikkoutunutta elämässämme. Keskustelu rikkoutumisesta ja sen paikasta on ihan hyvä - silloinkin kun m e i d ä n mielestä ja m e i d ä n tiedon mukaan se ei voi sijaita homoudessa/lesboudessa.
Tietenkään ihmisiä ei ole syytä käyttää koekaaniineina käsitteiden uudelleenmäärittelyssä. Onko eheydessä kuitenkaan loppujen lopuksi kyse uudelleenmäärittelystä tai edes siitä, että käsite olisi edes suurelta osin käytössä vain eheytysliikkeessä?
Hyvin nopeasti sokeudumme käsitteiden näkyvän käytön takia.
Tällöin käsitteet vinoutuvat ja saavat tarpeettomankin kielteisen sävyn - kuten tässä tapauksessa.
Käsitteet saavat uusia arvolatauksia. Ne elävät. Niinpä ei ole mitään syytä jämähtää yhteen vaiheeseen, joka toivon mukaan - tarkoitan eheytysliikkeen osalta - on kuivumassa kokoon.
Vieraantuneisuus uskonnollisesta kielestä ja sen käsitteistä laajassa merkityksessä leimaa ajoittain mielipiteitä tällä sivustolla.
Käsitteitä tulee voida käyttää ja samalla on tarkoitus tehdä itsensä ymmärrettäväksi. Jos teksti johtaa väärinymmärrykseen - on kirjoittajan se huomioitava ja tehtävä johtopäätöksensä. Tekstin osalta se koskee kuitenkin myös lukijoita, j o s he eivät ole perehtyneet käytettävään termistöön.
Haluan tässä kuitenkin huomioida ketjun sivujuonnetta.
Käsitteet.
Asialla on monta puolta. Tässä YKSI: Käsitteet eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta. Niitä käytetään (pidetään sanastossa) ja niille annetaan konkreettista sisältöä merkityksillä ja/tai omilla nyansseilla. On vaikea ymmärtää, miksi emme voisi puhua eheästä homosta ja lesbosta. En tarkoita sitä, että edellytetty vastakohta olisi rikkinäinen homo ja lesbo, vaan sitä että on mahdollista ja tosiasiallisesti on eheitä homoja ja lesboja. Tietenkään eheyttä ei tarvitse erikseen korostaa - ellei satu törmäämään "eheytys"-liikkeen edustajiin.
Jokaisella meistä on jossain vaiheessa jotain rikkoutunutta elämässämme. Keskustelu rikkoutumisesta ja sen paikasta on ihan hyvä - silloinkin kun m e i d ä n mielestä ja m e i d ä n tiedon mukaan se ei voi sijaita homoudessa/lesboudessa.
Tietenkään ihmisiä ei ole syytä käyttää koekaaniineina käsitteiden uudelleenmäärittelyssä. Onko eheydessä kuitenkaan loppujen lopuksi kyse uudelleenmäärittelystä tai edes siitä, että käsite olisi edes suurelta osin käytössä vain eheytysliikkeessä?
Hyvin nopeasti sokeudumme käsitteiden näkyvän käytön takia.
Tällöin käsitteet vinoutuvat ja saavat tarpeettomankin kielteisen sävyn - kuten tässä tapauksessa.
Käsitteet saavat uusia arvolatauksia. Ne elävät. Niinpä ei ole mitään syytä jämähtää yhteen vaiheeseen, joka toivon mukaan - tarkoitan eheytysliikkeen osalta - on kuivumassa kokoon.
Vieraantuneisuus uskonnollisesta kielestä ja sen käsitteistä laajassa merkityksessä leimaa ajoittain mielipiteitä tällä sivustolla.
Käsitteitä tulee voida käyttää ja samalla on tarkoitus tehdä itsensä ymmärrettäväksi. Jos teksti johtaa väärinymmärrykseen - on kirjoittajan se huomioitava ja tehtävä johtopäätöksensä. Tekstin osalta se koskee kuitenkin myös lukijoita, j o s he eivät ole perehtyneet käytettävään termistöön.
- 72 / 74
- JuhaniV
- 9.8.2007 8:25
Rautalankaa:
Martin, miltä sinusta tuntuisi, jos joku alkaisi puhua vaikkapa sellaista, että "Suomessa on vielä runsaasti vapaata elintilaa (Lebensraum), jossa me kaikki ylpeät suomalaiset (Übermensch) voimme vapaasti käyskennellä kuin muuttolinnut (Wanderfogel), mutta riittääkö aina tämä nykyinen elintila?"
Historiaa tuntien et takuulla vakavasti otettavaan tekstiin missään ympäristössä noita sanontoja mukaan ottaisi. Minä kokisin välittömästi kylmiä puistatuksia jotain tuollaiseen edes vihjattaessa. Aivan samanlaisia puistatuksia tunnen, kun joku alkaa tarjoilla vakavasti otettavaksi Jeesuksen ruumista ja verta tässä selkeästi homoteemaisessa sivustossa. Olin äskettäin kirkollisessa tilaisuudessa, jossa tarjottiin Pyhä Ehtoollinen. Noita käsitteitä tuossa tilaisuudessa pidän asiaan kuuluvina ja täysin sopivina. Ne siinä kontekstissa on tarkoitettu synnyttämään yleviä ja hartaita tuntoja niille ihmisille, jotka ovat tuohon ajatteluun sitoutuneet ja kokevat sen itselleen sopivaksi.
Kylmää joka kerran, kun puhutaan samaan aikaan homoista, rikkoutumisesta ja siitä eheytymisestä Jumalan sanan tms. avulla.
Martin, miltä sinusta tuntuisi, jos joku alkaisi puhua vaikkapa sellaista, että "Suomessa on vielä runsaasti vapaata elintilaa (Lebensraum), jossa me kaikki ylpeät suomalaiset (Übermensch) voimme vapaasti käyskennellä kuin muuttolinnut (Wanderfogel), mutta riittääkö aina tämä nykyinen elintila?"
Historiaa tuntien et takuulla vakavasti otettavaan tekstiin missään ympäristössä noita sanontoja mukaan ottaisi. Minä kokisin välittömästi kylmiä puistatuksia jotain tuollaiseen edes vihjattaessa. Aivan samanlaisia puistatuksia tunnen, kun joku alkaa tarjoilla vakavasti otettavaksi Jeesuksen ruumista ja verta tässä selkeästi homoteemaisessa sivustossa. Olin äskettäin kirkollisessa tilaisuudessa, jossa tarjottiin Pyhä Ehtoollinen. Noita käsitteitä tuossa tilaisuudessa pidän asiaan kuuluvina ja täysin sopivina. Ne siinä kontekstissa on tarkoitettu synnyttämään yleviä ja hartaita tuntoja niille ihmisille, jotka ovat tuohon ajatteluun sitoutuneet ja kokevat sen itselleen sopivaksi.
Kylmää joka kerran, kun puhutaan samaan aikaan homoista, rikkoutumisesta ja siitä eheytymisestä Jumalan sanan tms. avulla.
Sanon ensin selkeästi, että en missään olosuhteissa itse y h d i s t ä i s i homoutta ja rikkoutumista yhteen.
Mitä tulee, Juhani, ensimmäiseen esimerkkiisi, niin en myöskään koskaan kirjoittaisi koko aiheesta omana mielipiteenäni tuollaista tekstiä. Tausta-ajatus on siis tärkeä.
Mitä tulee Jeesuksen ruumiiseen ja vereen, niin ne ovat pelastuksemme, enkä KOSKAAN, koskaan luovu niiden julkisesta käytöstä.
Mitä tulee, Juhani, ensimmäiseen esimerkkiisi, niin en myöskään koskaan kirjoittaisi koko aiheesta omana mielipiteenäni tuollaista tekstiä. Tausta-ajatus on siis tärkeä.
Mitä tulee Jeesuksen ruumiiseen ja vereen, niin ne ovat pelastuksemme, enkä KOSKAAN, koskaan luovu niiden julkisesta käytöstä.
Juuri niin! Armossa on ratkaisu! Kunpa tämä käsitettäisiin, niin olisi vähemmän kärsimystä. Vaan niin kauan kuin Übermenschit rääkyvät hävyttömästi Lebensraumia ei ole toivoa. Ja viluiselle henkilölle ehdottaisin että hakee apua ja lohtua vaivaansa esimerkiksi täältä - http://www.exodus.co.uk/