Onko tämä totta?

https://www.qx.fi/debatti/246668/debatti-seta-ja-helsinki-pride-ovat-hylanneet-seksuaalivahemmistot/

Että SETA syrjii homoja muiden seksuaalivähemmistöjen kustannuksella?

Kysyn koska olen homo Pohjois-Suomesta enkä ole ikinä ollut sisällä suuriin kaupunkeihin keskittyvässä "homokulttuurissa" tai homokulttuurissa yleensä Suomessa?

Joten antakaa myös anteeksi mahdollisesti typeräkin kysymys.

Onhan se totta ainakin sen verran, että tällainen linkattu näkemys ja mielipide näyttää olevan olemassa. Toinen juttu on sitten, että ovatko asiat aivan oikeasti esitetyllä tavalla. Ehkä ovat, ehkä eivät tai jotain siltä väliltä.

Kirjoituksen mukaan siis Helsinki Priden ja Setan ovat vallanneet muunsukupuoliset ja aseksuaaliset. Aihepiirihän on vähän tällainen kuuma peruna ja asioita koetaan niin kovin monella tavalla. Näihin juttuihin liittyy asioita, joita identiteettipolitiikaksikin kutsutaan.

Pari tähän maailmanaikaan liittyvää tosiasiaa:

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien juridinen asema on Suomessa saatu jokseenkin kuntoon: Vuonna 1971 samaa sukupuolta olevien väliset intiimit suhteet dekriminalisoitiin ( https://ranneliike.net/teemat/4542/homoseksuaalinen-kanssakayminen-lakkasi-olemasta-suomessa-rikos-vuonna-1971 ) ja maaliskuusta 2017 lähtien samaa sukupuolta olevat ovat voineet solmia avioliiton ( https://ranneliike.net/uutiset/12798/viimeinkin-totta-samaa-sukupuolta-olevat-parit-voivat-solmia-suomessa-avioliiton ). Näiden merkkipaalujen välillä tuli hoidetuksi homoseksuaalisuuden sairausluokituksen poisto ( https://ranneliike.net/teemat/5536/suomessa-homoseksuaalisuuden-sairausluokitus-poistettiin-kesalla-1981 ), seksuaalisten suhteiden suojaikärajan yhtenäistäminen ja kehotuskiellon kumoaminen. Niin, ja syrjintäsuojakin saatiin vietyä lainsäädäntöön.

Pitkälti on niin, että Setan piirissä ollut aktivismi on vienyt tätä yhdenvertaisuuskehitystä eteenpäin.

On niin, että tämänhetkiset lainsäädäntöön liittyvät ongelmat koskettavat erityisesti sukupuolivähemmistöjä. Intersukupuolisilla ei ole mahdollista olla kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolella siihen asti, kunnes ovat kykeneviä ilmaisemaan, miten kykenevät samastumaan sukupuolittuneesti. Transsukupuoliset eivät voi vahvistaa sukupuoltaan samastumisensa perusteella ilman lääketieteen väliintuloa. Muutkaan kaksijakoiseen (binääriseen) sukupuolijakoon mahtumattomatkaan eivät juridisesti tule reilusti tunnustetuiksi tai nämä pakotetaan johonkin juridiseen lokeroon.

Sitten tulevat nämä asenne- ja syrjintäkysymykset. Ne koskettavat yhtäläisesti niin seksuaalivähemmistöihin kuin sukupuolivähemmistöihinkin kuuluvia. Oikeastaan kaikkia, jotka jostain syystä eivät mahdu vallitseviin normeihin. Linkatussa näkökulmakirjoituksessa mainitut työsyrjinnän vastainen toiminta, seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisy, itsetuhoisuusriskin vähentäminen ja päihderiippuvuuteen puuttuminen ovat asioita, jotka koskevat koko hlbti-vähemmistöjen kenttää - ja niihin asioihin puuttumisen keinot ovat jokseenkin yhteisiä.

Noh...

Minusta on aika paksua esittää, etteivätkö Seta tai muut sen piirin hlbti-organisaatiot tekisi vaikkapa homomiesten eteen mitään.

Toki hlbti-järjestökentässä on fokusoitumiseen liittyviä ongelmia, jotka näkyvät esimerkiksi siinä, että erinäisiä pinnalla olevia virtauksia pyritään liittämään ideologisesti hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseen, tavallaan ottamalla hlbti-teema vetojuhdaksi joillekin muille yleispoliittisille aatteellisille ihanteille. Tiettyjä värejä edustavat aatteelliset suunnat ovat aika vahvasti vallankahvassa.

Minusta Seta ja sen ympärillä olevat toimijat tekevät paljonkin (myös) seksuaalivähemmistöjen ja tarkemmin homomiestenkin hyväksi. Toisaalta koko modernin hlbti-aktivismin historia vähän maistuu siltä, että vähemmistöön tunnustetusti kuuluakseen pitäisi olla jollain tavalla sukset ristissä vallitsevien normien kanssa ja vähintäänkin ylläpitää jonkinlaista värikästä kapinaa. Muuten saa ainakin heteronormatiivisuuden tai homonormatiivisuuden toisintajan leiman - joutuu viitekehyksen suhteen eräänlaiseksi väliinputoajaksi.

Harald Olausen peräänkuuluttaa kirjoituksessaan uusia tuulia:

- Nyt tarvittaisiin STEAn [Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus] tukemana seksuaalisten vähemmistöjen sektorille sellainen turvallinen ja tasapainoisten ihmisten kansoittama avoin yhdistys, joka keskittyisi oikeisiin seksuaalisten vähemmistöjen arjen elämää parantaviin ja myönteistä yhteisöllisyyttä kehittäviin hankkkeisiin. Tulevaisuutta aletaan rakentaa tämän jälkeen turvalliseksi ja toiveikkaaksi koko seksuaalisten vähemmistöjen laajalle kirjolle eikä kuten nyt. Yksi tällainen järjestö voisi olla juuri jokin aika sitten muutaman lesbon perustama HLB-liitto.

Minä hahmotan kuitenkin mainitun LHB-liiton ( huom, oikeinkirjoitus https://ranneliike.net/keskustelu/23002/lhb-liitto-suhtautuu-kriittisesti-kasitykseen-sukupuolen-moninaisuudesta ) muuksi kuin seksuaalivähemmistöjen etua ajavaksi toimijaksi. Sitä vastoin se tuntuu keskittyvän lähinnä eräiden muiden vähemmistöjen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Puheenvuorot ovat toistaiseksi olleet aika tavalla laajemmin torjuvia sen suhteen kuin (perustellusta) oikeudesta omista seksuaalisista mieltymyksistä ja rajoista sekä niiden ilmaisemisesta kiinnipitämisessä.

Minulla ei ole luonnollisestikaan sinänsä mitään henkilökohtaista ongelmaa jostain toimijasta, jonka toiminnan polttopiste olisi nimenomaan seksuaalivähemmistöjen, homomiesten tai vieläpä tietynlaisten homomiesten elämänmahdollisuuksien kohentamisessa. Olkoon se sitten poliittinen toimija, puuhakerho tai jonkinlainen yhdistelmä. Yksi asia on vielä se, että eri ryhmittymien kohdalla vaihtelee se, mitä pystytään kaupallisin perustein toteuttamaan ja mitä ei.

Yksi asia minua on kyllä hieman korvennut viime vuosina: toukokuun 17. päivän teemapäivä, joka alkuaan tunnettiin nimellä "kansainvälinen homofobian vastainen päivä" ja jonka (historiallinen) tarttumapinta todellisuuteen oli nimenomaan homoseksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Erinäisten vaiheiden myötä sen toimintakentäksi nimi mukaanluettuna tuli käytännössä koko hlbti-kenttä - vaikka vastaavansisältöisiä vuosittaisia teemapäiviä on muillakin viiteryhmillä, joillakin useitakin kappaleita. Jostain syystä erityisesti homoseksuaalisuuteen liittyen ei sallittu tätä yhtäkään ( https://ranneliike.net/keskustelu/15133/miksi-kansainvalinen-homofobian-vastainen-paiva-vesitettiin ). Lopputuloksena siitä tuli hahmoton ja kasvoton termien litania.

Homokulttuuri?

Jaa-a... Kai kaikki mitä leimallisesti inhimillisessä toiminnassa homoseksuaalisuuteen liittyy vaan ei ole läsnä heterokulttuurissa on sitten jonkinlaista erityistä homokulttuuria. Mutta ei mikään kulttuuri synny järjestöissä tai jostain saatavalla rahoituksella, ainakaan kestäväksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisen aseman edistäminen on toinen juttu, vaikkakin voivat paremmin ammentaessaan toisilta.

En ole kovin tarkasti seurannut qx-julkaisua enkä viime vuosien SETAnkaan toimia, mutta minulle on muodostunut käsitys, että qx:llä on paljon hampaankolossa SETAn yhteiskunnallista toimintaa (ja ilmeisesti myös sen toimijoita) vastaan.
Se ei tietenkään estä kriittistä suhtautumista ja kriittisten puheenvuorojen julkaisemista, kunhan ne eivät vaikuta kovin yksipuolisilta ja asenteellislta.

Kiitos että jaksoitte selittää pitkästi!

Seta ja muut vastaavat järjestöt länsimaissa eivät ole pelkästään dropanneet homoja ja lesboja asialistaltaan, vaan ovat ryhtyneet kannattamaan radikaalia queer-teoriaa, joka käytännössä mitätöi homoseksuaalisuuden käsitteenä. Näiden järjestöjen ajama käsitys seksuaalisuudesta on nykyään se, että sanat "homo" ja "lesbo" ovat pelkkiä vapaavalinnaisia identiteettileimoja, joiden ei tarvitse tarkoittaa mitään erityistä yksilön tosiasiallisen seksuaalisen suuntautumisen kannalta. Homo tai lesbo on niiden virallisissa määritelmissä henkilö, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa samaa sukupuolta kohtaan, tai sekä samaa että vastakkaista sukupuolta kohtaan, mikä hävittää homoseksuaalisten ihmisten kokemuksen mitätöimällä eron homo- ja biseksuaalisuuden välillä.

Esimerkkejä. Seta kirjoittaa sivuillaan, että lesbot harrastavat joskus seksiä myös miesten kanssa. Keitä ovat nämä "lesbot" joille kelpaa kumppaniksi naisen lisäksi myös mies? Brittien "Seta", Stonewall UK, twiittaa homomiesten verenluovutuskiellon kumoavasta lakialoitteesta, että lakimuutos mahdollistaisi verenluovuttamisen "myös naisille, jotka harrastavat seksiä homomiesten kanssa". Millainen "homomies" pyrkii seksisuhteisiin naisten kanssa? Tämä käsitteellinen sekasorto on tulosta queer-teoriasta, joka hävittää homojen ja lesbojen seksuaalisuuden fyysisen todellisuuden ja muuttaa homoseksuaalisuuden pelkäksi "identiteetiksi", jonka kuka tahansa voi omaksua sosiaalisesti, täysin seksuaalisuutensa todellisesta luonteesta riippumatta.

Anekdootteja (niitä juttuja, joilla ei ole mitään merkitystä, vaikka niitä olisi tuhansittain). Lesbonainen potkaistiin ulos syöpää sairastaneiden lesbojen tukiryhmästä, koska hänen kohdunkaulansyöpänsä hermostutti toista osallistujaa, jolla ei eräästä biologiseen sukupuoleen liittyvästä syystä johtuen ole kohdunkaulaa. Retkeilyseuran perustaneet homomiehet leimattiin sosiaalisessa mediassa "genitaalikeskeisiksi" sortajiksi, koska heidän toimintansa on tarkoitettu vain homomiehille. Miten elää ja toimia sosiaalisesti homomiehenä tai lesbona kulttuurissa, jossa on yhtäkkiä päätetty, ettei seksuaalisuudella tai sukupuolella saa olla minkäänlaisia yleisesti tunnustettuja rajoja, vaan kaiken on oltava kaikkea ja samalla ei mitään? Tämä on tilanne, johon moderni "LGBTQ"-liike ja sen taustalla oleva queer-ideologia on meidät ajanut.

Kokeile järjestää tänä päivänä mitään pelkästään homomiehille ja lesboille tarkoitettua toimintaa ja sinulle valkenee hetkessä, mikä on homoseksuaalisten ihmisten asema järjestöissä, jotka perustettiin aikoinaan heitä varten, ja mikä on heidän asemansa laajemmin liberaalissa kulttuurissa, jossa homojen ja lesbojen oikeutta järjestäytyä pidettiin vielä jokin aika sitten itsestäänselvyytenä. Meillä ei ole enää oikeutta pyörittää omia baareja tai muita tiloja, koska kaikkien perinteisesti homoille ja/tai lesboille tarkoitettujen tilojen on oltava nyt täysin "inklusiivisia". Meillä ei ole edes oikeutta määritellä avoimesti omaa seksuaalisuuttamme, sen luontaisia, biologiseen sukupuolieroon perustuvia rajoja, koska aina löytyy joku LGBTQ-liikkeen sortohierarkiassa ylemmälle tasolle kavunnut, joka ei kuulu määritelmän piiriin ja kokee sen "poissulkevaksi" ja "mitätöiväksi".

Jos kaikki tämä simputus tulisi poliittisen jatkumon oikealta puolelta, ihmiset tunnistaisivat sen välittömästi samaksi homofobiaksi, josta me homoseksuaalit olemme kärsineet ajasta aikaan, mutta kun se tuleekin nyt vasemmalta, ihmiset vain pällistelevät sitä hämmentyneinä ja ajattelevat, että kaipa siihen sisältyy jotain salattua oikeamielisyyttä, joka vielä jonain päivänä paljastuu. Siihen asti on parempi olla hiljaa ja vain hyväksyä asiain laita, ettei joudu itse simputuksen kohteeksi.

"Yksi asia minua on kyllä hieman korvennut viime vuosina: toukokuun 17. päivän teemapäivä, joka alkuaan tunnettiin nimellä "kansainvälinen homofobian vastainen päivä" ja jonka (historiallinen) tarttumapinta todellisuuteen oli nimenomaan homoseksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Erinäisten vaiheiden myötä sen toimintakentäksi nimi mukaanluettuna tuli käytännössä koko hlbti-kenttä - vaikka vastaavansisältöisiä vuosittaisia teemapäiviä on muillakin viiteryhmillä, joillakin useitakin kappaleita. Jostain syystä erityisesti homoseksuaalisuuteen liittyen ei sallittu tätä yhtäkään ( https://ranneliike.net/keskustelu/15133/miksi-kansainvalinen-homofobian-vastainen-paiva-vesitettiin ). Lopputuloksena siitä tuli hahmoton ja kasvoton termien litania."

Homoseksuaaleilla ei ole oikeutta edes omaan sortoonsa. Amnesty International uutisoi äskettäin Iranissa ns. kunniamurhan uhriksi joutuneesta homomiehestä, että hänet murhattiin "sukupuoli-ilmaisunsa", gender expression, takia. Tosiasiassa mies murhattiin hänen homoseksuaalisuutensa takia. Iranin armeija oli lähettänyt miehelle kirjeen, jossa kerrottiin, ettei hän sovi asepalvelukseen homoseksuaalisuutensa takia ja joku hänen perheenjäsenistään oli saanut kirjeen käsiinsä. Tästä huolimatta Amnesty rakensi ajan muodin mukaisen narratiivin, jossa homomies olisikin murhattu syistä, jotka liittyvät hänen "sukupuoli-ilmaisuunsa". Ikään kuin miehen henki olisi säästynyt, jos hän olisi älynnyt olla perinteinen "cissuhomo".