Miksi kansainvälinen homofobian vastainen päivä vesitettiin?

Ensimmäinen kansainvälinen homofobian vastainen päivä järjestettiin 17. toukokuuta 2005. Suomessa ensimmäinen isompi tapahtuma oli vuonna 2006, jolloin Sateenkaariyhteisöt ry (aiemmalta nimeltään Ranneliike ry) nimitti ensimmäistä kertaa homofobian vastaisen työn Hyväntahdon lähettilään, homofobian esille julkisuudessa nostavan puhehenkilön.

Päivämäärän 17.5. taustalla on Maailman terveysjärjestön (World Health Organization / WHO) yleiskokouksen päätös poistaa homoseksuaalisuus psykologisten häiriöiden luettelosta 17.5.1990.

Teemapäivän konsepti oli suorastaan kristallinkirkas ja nimi selkeä. Otsikon alla oli mahdollista ottaa esiin seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kokema syrjintä. Sen yhteydessä saattoi tuoda esiin muidenkin hlbti-vähemmistöjen tilannetta, vaikka otsikkona oli "homofobia".

Koko homma selkeässä paketissa.

Kunnes joku jossain ja jostain syystä keksi, että eräiden muuidenkin hlbti-vähemmistöjen pitää näkyä teemapäivän nimessä. Näennäisen tasa-arvon lisäämisen nimissä saatiin aikaan nimihirviö ja fokuksen karkaaminen. Hankalasti lukijalle hahmottuva pitkä litania (kansainvälinen homofobian, transfobian ja bifobian vastainen päivä) ei mahdu kirjoitettuna siististi oikein mihinkään. Puhuttuna kuuluu ryöpsäys monille outoja termejä.

Miksi?

En ole millään lailla katkera siitä, että omimmalle hlbti-viiteryhmälleni (homot) ei ole omaa teemapäivää. Siitä ei ole kysymys. Olen vain hyvin hämmästynyt selkeän konseptin tuhoamisesta ja kommunikaatiomahdollisuuden heikentämisestä.

Transsukupuolisuudelle on omistettu kaksi (2) vuotuista teemapäivää. Transsukupuolisuuden näkyvyyden päivän (31.3.) teemoihin kuuluu myös transsukupuolisten kohtaamaan syrjintään puuttuminen. Transsukupuolisuutensa vuoksi murhattujen muistopäivänä (20.11.) esillä on samoin transvähemmistön asema. Intersukupuolisuus-ilmiön teemapäivät (26.10. ja 8.11.) nostavat esille tätä vähemmistöä. Kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään sopimattomille on teemapäivänsä (14.7). Myös biseksuaalisuudelle on teemapäivä (23.9.), ja silloin on esillä itse vähemmistön olemassaolon ohella myös tämän vähemmistön kohtaama syrjintä. Panseksuaalisuudelle on lisäksi omat teemapäivät (24.5. ja 8.12.). Homoseksuaalisuus-ilmiön alle kuuluvalle lesbisyydelle ja sen näkyvyydelle on myös teemapäivä (26.4.).

Miksi siis 17.5. vietettävän teemapäivän alkuaan selkeä viesti piti epämääräistää?

Olen kuullut perusteluja siitä, että homoilla (homomiehillä ja ehkä lesboillakin) on hlbti-vähemmistöistä asiat parhaiten, ja siksi muiden hlbti-vähemmistöjen on oltava etusijalla. Minusta tällainen perustelu vähintäänkin ontuu, jo siksikin, että ahtaammalla olevilla hlbti-vähemmistöillä on omat teemapäivänsä, joiden agendalla on syrjinnän esiintuominen.

Samalla herää kysymys siitä, että minkä takia esimerkiksi intersukupuolisuutta ei ole nostettu 17.5. vietettävän teemapäivän asioihin, ainakaan otsikon arvoisesti? Lisäksi hlbti-vähemmistöjen sisäinen bifobia on aiheena myös päätetty lisätä sotkemaan 17.5. vietettävän teemapäivän agendaa.

Ketä tällainen viestinnällinen omille kengille kuseminen lopulta palvelee. Vielä kerran kysyn, että "miksi". Välillä tuntuu, että yhdenvertaisuus etenee näistä (näennäisistä) tasa-arvotoimista huolimatta, ei niiden ansiosta.

Pitää palata taas tähän. Joissain yhteyksissä on nyt nostettu myös esimerkiksi intersukupuolisuus nimeämisessä mukaan - mikä nyt varmaan toki on oikein, kun kerran muitakin on. Viestinnällistä sekavuutta tosin hämmentää vielä entisestään esimerkiksi se, että sosiaalisen median tunnisteissa siitä on nyt liikkeellä ainakin hashtagit #IDAHO, #IDAHOT, #IDAHOTB, #IDAHOBT, #IDAHOBIT ja #IDAHOBITA. Nimeäminen on kirjavaa: eri vähemmistöt on ilmastu teemapäivän nimessä järjestyksessä jos toisessakin.

Teemapäivän alkuperäisen (suppean) fokuksen perusteen puolustukseksi voi todeta, että nimenomaan homoseksuaaliset suhteet ovat selkein konkreettinen esimerkki valtiollistetusta vähemmistöön kohdistetusta vainosta. Samaa sukupuolta olevien seksuaalisesta kanssakäymisestä voidaan rangaista kuolemalla useissa maissa - ja vielä useammissa maissa uhkana on pitkät vankeusrangaistukset äärimmäisen epäinhimillisissä oloissa. Edellinen ei luonnollisestikaan poista tosiasiaa, että muutkin sateenkaarivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat epäasiallista kohtelua, syrjintää ja väkivaltaa - ja kuten jo aiemmin todettu, sekä transsukupuolisuudelle että intersukupuolisuudelle on molemmille kaksi teemapäivää, selkeään tarpeeseen. Biseksuaalisuudelle, panseksuaalisuudelle, lesbisyydelle, aseksuaalisuudelle ja ei-binäärisyydelle on omat teemapäivät ( Kaikki tiedossa olevat teemapäivät löytyvät täältä: https://ranneliike.net/teemat/pride-ja-hlbti-vapautusliike ).

Mutta ei, en kuitenkaan kaipaa yksinomaan homoseksuaalisuuteen liittyvää uutta teemapäivää.

Minä sitä vastoin kaipaan homomiehenä sellaista, että homoilla on omia juttuja, jotka ovat vain homoille, eivätkä kenellekään muulle. Sosiaalinen tilaus tälle tulee ei pelkästään valtakulttuurin homofobiasta, vaan aina vain kummallisemmaksi menevästä hlbt-kulttuurista, missä varsinkin nuorempien homomiesten identiteetti on alkanut muodostua muille ryhmille pokkuroimisen ja oman olemassaolon anteeksi pyytelyn kautta. Homomiehet nöyristelevät ja pahoittelevat omaa "etuoikeutettua" asemaansa jopa sellaisten ihmisten edessä, jotka ovat käytännössä heteroseksuaalisia, mutta määrittelevät itsensä niin eksoottisesti, että ovat "queer".