Aloitteessa vaaditaan "vastakkainen sukupuoli" -käsitteen korvaamista "toisen sukupuolen" käsitteellä. Tätä perustellaan sillä, että lakiin voisi tulevaisuudessa lisätä vielä muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Miten tällainen sopii siihen, että lainsäädännön on oltava mahdollisimman neutraalia maailmankatsomusten suhteen?
Homo- ja lesboaktivismissahan ei ollut kyse kulttuurissa vallitsevan ihmiskäsityksen mullistamisesta, vaan tasa-arvoisesta kohtelusta lain edessä. Siinä ei puskettu lakiin täysin uusia käsitteitä ja oikeudellisia kategorioita, vaan vaadittiin homoseksuaalisille ihmisille sitä samaa, mitä on heteroseksuaaleillakin.
Sukupuolethan eivät ole teknisesti ottaen "vastakkaisia", edes tässä binäärisessä (kaksijakoisessa) tulkinnassa. Sukupuolia voi pitää paremminkin keskenään erinä ja/tai rinnakkaisina ominaisuuksina. Sukupuoli on suvullisesti lisääntyvän lajin ominaisuus, joka ilmenee luonnostaan tietyin tavoin.
On ihan fiksua kirjoittaa lakiteksti siten, että se on mahdollisimman käyttökelpoinen ja joustava, eikä luo tarpeettomia rajoja tai piirtele todellisuudesta irrallisia malleja - maailmankatsomuksesta riippumatta. Nykyinen lainsäädännöllä maalailtu kiveenhakatun kaksijakoinen malli on selvimmin sopusoinnussa lähinnä epäneutraalisti eräiden maailmankatsomusten suhteen, joissa kaikki kahden tyypillisen "ihannesukupuolen" lokeroihin sopimaton nähdään vaillinaisuutena, epänormaalina ja ties minä.
Käytännössä kai näillä aloitteessa mainituilla mahdollisilla muilla sukupuolilla viitataan kolmanteen juridiseen sukupuolikategoriaan ja/tai mahdollisuuteen, että jollakulla ei ole juridisesti mitään sukupuolta. Tässä varmaan merkittävin ryhmä ovat intersukupuoliset ja kyse lienee myös muunsukupuolisista.
Kansalaisaloitteen nopeasti saama suuri allekirjoittajien määrä voidaan tulkita niin, että trans-ihmisillä on mittavasti enemmän tukijoita, kuin kenties kukaan osasi ennakoida.
Rinnastan tämän tapahtuneen tasa-arvoisen avioliittolain saamaan tukeen ja kannatukseen.
Ehkä syynä suosioon on myös halu näyttää lakia vastustaville änkyröille keskisormea.
Ei tuki aloitteelle minulle ainakaan tullut isona yllätyksenä, vaikka nimenkeruun vauhti kumminkin vähän.
Uskon, että suurin osa cishomomiehistäkin tuntee sympatiaa sukupuolivähemmistöihin kuuluvia kohtaan - vaikka jonkin verran onkin kuulunut mielestäni asiatonta homomiesten syyllistämistä välinpitämättömyydestä aina välillä. Taannoin kirjoitin asiasta ( https://ranneliike.net/nakokulmat/14996/syyllistaminen-hlbti-aktivismin-toimintamuotona-saisiko-mieluummin-tietoa ). Tuossa runsaan parin vuoden takaisessa tekstissäni tulee myös esiin asia, joka minua eniten tällaisen aloitteen menestymisen suhteen huoletti: ettei olisi riittävästi tietoa ja ymmärrystä aihepiiristä, jolloin lakiuudistuksen tarvetta ei siksi ehkä riittävästi tajuttaisi.
Onneksi huolehdin turhaan. Lisäksi kansalaisaloitteen laatimisessa oli tehty hyvää työtä ja perustelut avattu selkeästi. Jotain tällaista tuossa tekstissäni peräänkuulutin.
Täällä me homomiehetkin pitkään odottelimme, että voidaan tehdä jotain konkreettista translakiuudistuksen edistämiseksi.
Aloitteeseen kaiketi kerätään kannatusilmoituksia lokakuun alkuun asti. Joskus sen jälkeen se luovutetaan eduskunnalle. Voisi kuvitella, että käsittelyyn se päätyy rinnakkain hallituksen esityksen kanssa. Lieneekö tämän aloitteen ajoitus sitten mietitty sen suhteen?
Aito avioliitto ry:n piiristä on odotetusti hyökätty Oikeus olla -kansalaisaloitteen kimppuun ( https://aitoavioliitto.fi/artikkelit/kansalaisaloite-oikeus-olla-on-vaarallinen-nuorille/ ). Yhdistyksen verkkosivuilla lauantaina 17.4. julkaistussa kirjoituksessa esimerkiksi vähätellään yleistä tukea aloitteelle, kyseenalaistetaan translakiuudistusta jo perinteisin syytöksin "genderideologian" edistämisestä - ja jopa maalaillaan suoranaisia salaliittoteorioita: "aloitteen takana on organisoidut toimijat ja mahdollisesti automatisoitu tekninen järjestelmä".
Organisoituja toimijoita eittämättä on taustalla, mutta tämä sivulauseessa heittona mainittu "mahdollinen automatisoitu tekninen järjestelmä" jää tarkemmin kuvailematta. Tiettävästi kansalaisaloite.fi -palvelu vaatii ns. vahvan tunnistautumisen jokaiselta kannatusilmoituksen antajalta, ja niin kansalaisaloite-palvelun kuin tunnistautumisesta vastaavien toimijoiden (yleensä pankit) järjestelmät on toteutettu siten, ettei millään automaatiojärjestelmillä pitäisi prosessin onnistua.
- kysymyksissä käytettiin termiä "sukupuolenvaihto"
- vireillä olevaan lakimuutoshankkeeseen viitattiin mainitsematta, että kyse on nimenomaan juridisen sukupuolimerkinnän vahvistamisesta itsemäärittelyyn perustuen, joka irrotettaisiin lääketieteellistä sukupuolenkorjausprosessia toisistaan
- alaikäisten osalta juridisen sukupuolen vahvistaminen ja lääketieteelliset hoidot niputettiin kysymyksessä suoraan toisiinsa
Kummassakaan kysymyksessä juridisen sukupuolen vahvistamista ei ollut (selvästi) erotettu lääketieteellisistä hoidoista, vaikka juuri niiden erottaminen toisistaan on koko translakiuudistuksen ydinkysymys.
Pyydän jo etukäteen anteeksi, että heterona osallistun keskusteluun. Motiivina on aito huoli homoseksuaalien, naisten sekä transseksuaalien oikeuksista.
Translaki-aloitteessa on melko vähän sisältöä, lähinnä kaksi pääkohtaa joista toinen positiivinen ja toinen negatiivinen.
Vaatimus sterilisaatiosta sukupuolenvaihdoksen virallistamiseksi on vanhoillinen ja syrjivä. Kannatan tämän vaatimuksen poistamista.
Sen sijaan sukupuolenvaihdoksen virallistaminen pelkästään omalla ilmoituksella, ilman minkäänlaista diagnoosia, on kaikkien kannalta huono idea ja tästä haluaisin avata keskustelua.
Miksi huono?
- Dysforia on vakava sairaus, jonka kanssa eläminen ja sen hoito on monesti elinikäinen taistelu jonka viimeisenä sekä radikaaleimpana hoitomuotona on sukupuolenvaihdos. Juridisen sukupuolenvaihdoksen tarjoaminen itsehoitomahdollisuutena ohjaa sairastuneita kuitenkin heti alkumetreillä hyvin kyseenalaiseen suuntaan, jossa terapian mahdollisuus itsensä kanssa elämiseen hylätään mahdollisuutena täysin, vaikka tutkimustieto sekä viimeisin käypä hoito-suositus pitää tätä ensisijaisena vaihtoehtona.
- Altistaa väärinkäytöksille. Lakialoite ei ota mitenkään kantaa siihen, että sukupuoltaan vaihtavalla olisi ns. puhtaat jauhot pussissaan, tai hänellä olisi mitään tekemistä dysforian kanssa.
- Ylläolevaan liittyen, vetää mattoa alta feminismiltä. Kuka tahansa mies niin halutessaan voisi olla nainen. Ja näin ollen kuka tahansa mies voisi olla myös lesbo nainen.
Muista länsimaista (esim. USA, Kanada, Britannia, Australia) löytyy jo valtavasti käytännön esimerkkejä, mikä kaikki ja miten pahasti voi mennä pieleen, jos asiaan ei kiinnitetä ajoissa huomiota.
En suoraan sanottuna jaksa uskoa, että meillä Suomessa lähdettäisiin esimerkiksi laittamaan tuomittuja raiskaajia naisten vankilaan (kuten Britanniassa on jo tehty), tai että homoseksuaalisuutta lähdettäisiin parantamaan sukupuolenvaihdoksilla (esimerkkinä Iran), tai muutakaan ääripään hölmöilyä. Ollaan kuitenkin aika rauhallista ja hitaasti muutoksia tekevää kansaa.
Toivottavasti aiheesta voisi kuitenkin keskustella. Vaikka tätä muutosta myydään pienen ja syrjityn vähemmistöryhmän etujen ajamisella, se ei sitä tosiasiallisesti ole, vaan loppukädessä ajaa sukupuolenvaihdokseen liittyviä elinikäisiä hormonihoitoja uutena bisneksenä näkevän lääketeollisuuden agendaa (ennustettu talouskasvu seuraavan kuuden vuoden ajalle n. 6.1 miljardia dollaria).
Joo, steriliteettivaatimus on aivan yksiselitteisesti vanhentuneeseen ajatteluun perustuva. Ja se onkin nähty suurimpana ongelmana nykyisessä lainsäädännössä.
Olisi Vaikeatapaus muuten asiallisempaa puhua 1) juridisen sukupuolen vahvistamisesta, 2) sukupuolen korjaamisesta ja 3) transsukupuolisuudesta.
- juridisen sukupuolen vahvistaminen tietysti tietoteknisestä näkökulmasta on merkinnän muuttaminen, mutta lakiteknisesti tarkempi termi on vahvistaminen.
- lääketieteellisessä sukupuolen korjausprosessissa kehoa korjataan vastaamaan sukupuolen neurologista ulottuvuutta (jota ei tahdonalaisesti tai lääketieteen keinoin ole mahdollista muokata).
- suomen kielessä termillä [jokin]seksuaalisuus viitataan vakintuneesti seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumiseen, kun taas [jokin]sukupuolisuus viittaa henkilön omaan sukupuoleen.
Juridisen sukupuolen vahvistamisen lähtökohtainen pohjautuminen itsemäärittelyyn on minusta kyllä ihan perusteltu asia. En oikein hahmota, kuka ulkopuolinen lopulta olisi kykeneväinen tekemään tässä jotain diagnoosia - ja mihin diagnoosia juridisessa kysymyksessä ylipäänsä tarvittaisiin. Tällaiset diagnoosit ovat pohjaksi lääketieteellisille hoidoille, josta juridisessa sukupuolessa nimenomaan ei ole kyse. Ja lääketiteellisiin hoitoihin on jatkossakin kyllä tarvittavat diagnoosit.
Eduskunnassa varmaan loppuvuodesta puidaan, tarvitaanko juridisen sukupuolen vahvistamisessa esimerkiksi jotain harkinta-aikoja. On puhuttu myös jonkinlaisen perustellun syyn esittämisestä juridiselle vahvistamiselle. Sen ei kuitenkaan minun mielestäni pitäisi olla ainakaan minkään diagnoosin esittäminen, vaan korkeintaan vapaamuotoinen kuvaus tällaisen tarpeen olemassaolosta.
Feminismin tai jonkin muun ismin varjeleminen maton alta vetämiseltä kuulostaa aika erikoiselta perustelulta. Minusta millään ismillä ei pitäisi olla mitään erityistä suojelun alaista asemaa.
Minä en ole kuullut, että olisi (maailmallakaan) mitenkään ilmiöksi asti mitään esimerkkejä, että juridisen sukupuolen vahvistamisen mahdollistaminen itsemäärittelyperustaisesti olisi aiheuttanut pieleenmenoa. Viittaukset vaikkapa vankiloihin ovat aika kiertoradalta. Pitää muistaa, että vankila (meillä) on melkoinen poikkeustapaus kaikesta normaalista elämänmenosta, ja sen toiminnan on mukauduttava turvallisuuskysymyksissään ja muussakin toiminnassa kaikkeen siihen, millä taataan yhteiskunnassa ihmisten maksimaalinen hyvinvointi ja yksilöiden riittävät oikeudet. Muutenkin meillä on olemassa kaikenlaista häirinnältä suojaavaa lainsäädäntöä, joka nimenomaan ei ota kantaa sukupuoleen.
Minä siis edelleenkin ajattelen, että steriliteettivaatimus pitäisi poistaa vaikka välittömästi erillislailla ja lähtökohtaiseen itsemäärittelyyn perustuva sukupuolen vahvistaminenkin kiireesti. Samoin sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret tarvitsevat mahdollisimman varhain mahdollisuuden voida elää (juridisesti) tunnustettuna sukupuolessaan, heti kun ovat asian kohdallaan tiedostaneet.
Nimim. Vähän turhautunut ei-niin-vasemmistolainen homomies
JA VIELÄ EDIT: Mikä neurologinen ulottuvuus? Se on se "pään sisäinen", joka saa esimerkiksi jotkut olemaan vasen- tai oikeakätisiä, kiinnostumaan seksuaalisesti tietyin reunaehdoin tai mahdollistaa samastumisen muihin tietyllä tapaa sukupuolittuneesti. Biologista ja synnynnäistä, taustalla evoluutio ja seksuaalisuuden/sukupuolen osalta suvullinen lisääntyminen.
Olen ihan kylmästi lukien käynyt mainitun hoitosuosituksen kyllä läpi. Tiedän sen aiheuttaneen kritiikkiä joiltain osin. Hoitosuositus ei käsittele transsukupuolisuus-ilmiön taustoja, eikä sen paremmin ole ristiriidassa esimerkiksi "neurologiseen ulottuvuuteen" liittyvien käsitysten kanssa.
On siis hahmotettavissa ihan synnynnäisiä mekanismeja, jotka mahdollistavat samastumisen/samastumattomuuden määrätyllä tavalla sukupuolittuneesti. Yleensä virittäytyminen mahdollistuu samansuuntaisesti muun sukupuolittumisen kanssa, mutta aina ja ehdottomasti näin ei tapahdu.
Olen homomiehenä ihan samoilla linjoilla "vasemmistolaisen heteromiehen" kanssa tässä asiassa, ja erityisesti lasten asema, jolla lakialoitetta juuri ajetaan, huolestuttaa minua aina vain enemmän. Viime vuosina aihepiiriä seuratessani on tullut koko ajan vastaan esimerkiksi nuorten homoseksuaalien ajattelun ja identiteetin sekoittuminen tästä uudesta gender-retoriikasta.
Isossa-Britanniassa laitettiin jäähylle hormooniblokkereiden antaminen lapsille sen jälkeen, kun lääkärien tavassa käsitellä alaikäisten epätyypillistä sukupuolikokemusta tuli ilmi huolestuttavia piirteitä. Kymmenet lontoolaisen Tavistock-keskuksen lääkärit ovat irtisanoutuneet työstään viime vuosien aikana ja jotkut heistä mainitsevat syyksi "institutionaalisen homofobian" kulttuurin, joka vallitsee heidän mukaansa lasten transhoitojen piirissä.
Äärimmillään kyse on kuulemma siitä, että vanhemmat tulevat lapsensa kanssa vastaanotolle ja ilmoittavat, että me ei haluta mitään homopoikaa, tehkää tästä heterotyttö. Keskuksen lääkäreissä on ihmisiä, jotka suhtautuvat huolestuttavan passiivisesti tällaiseen homo- ja lesbovastaisuuteen, ja koska käytössä on niin sanottu sukupuoli-identiteettiä vahvistava hoitomalli, gender-affirmative model, he ovat joka tapauksessa melko voimattomia sanomaan mitään vastaan.
Suomessa Yle uutisoi suomalaisesta, ulkomailla asuvasta perheestä, jonka tyttö otettiin huostaan, koska vanhemmat eivät olleet heti tukemassa tämän väitettyä transidentiteettiä. Lapsi "otettiin huostaan ja transhoidot aloitettiin", uutisessa sanottiin. Tällaista kulttuuria, jossa alaikäisen, aikuisten sukupuolikäsitteistä mitään ymmärtämättömän ihmisen mielipidettä kuunnellaan totuutena ja virallisena diagnoosina, en toivo Suomeen.
Translakiuudistuksella (niin hallituksen esityksellä kuin tällä eduskuntaan päätyvällä kansalaisaloitteella) pyritään nimenomaan erottamaan juridinen sukupuolen vahvistaminen lääketieteellisistä hoidoista. Tällä lakialoitteella ei puututa lääketieteellisiin hoitoihin liittyviin diagnooseihin tai prosesseihin.
Jos lapsuuden transkokemus on vielä murrosiän aikana olemassa, sen pysyvä luonne on hyvin todennäköinen. On ihan perusteltua mahdollistaa tarvittaessa 15-kesäiselle nuorelle juridisen sukupuopuolimerkinnän vahvistaminen. Tämä helpottaa elämää esimerkiksi mahdollistamalla sukupuolen ilmaisun itselleen luontevalla tavalla, ilman että tarvitsee pelätä tilannetta, jossa edellytetään henkilöpaperien esittämistä.
***
Minäkin voin kritisoida eräitä toimintatapoja (nykyajan) aktivismissa, myös sateenkaariaktivismin piirissä. Ja olen kritisoinutkin. Yksi on kaikenlainen aggressiivisuus ja henkilöön menevä hyökkäily eri tavoin asioita näkeviä kohtaan. Toinen on pride-toiminnan kaappaaminen muiden kuin sateenkaariasioiden edistämisen välineeksi. On yhtä ja toista muutakin. Mutta sellaista se on. Minun "aktivismiani" on pyrkiä kuitenkin ymmärtämään ilmiöitä ja meneillään olevaa sen verran, että kykenen hahmottamaan yleistettävästi ilmituotuja ongelmia ja jotenkin kristallisoimaan perusteita korjata epäkohtia, ja vielä koettaa tuoda tätä asiaa julki.
Yksi asioista on koettaa hahmottaa transsukupuolisuus-ilmiön biologista taustaa ja sen aiheuttamaa kokemusta, toki yksinomaan ulkopuolisena. Palapelin palaset alkavat loksahdella paikalleen, kun hahmottaa olennaisen asian olevan siinä, millaiset synnynnäiset mahdollisuudet on samastua jollain tavalla sukupuolittuneesti ja mistä on kyse, jos samastuminen tapahtuu toisin kuin tyypillisesti.
Kysymys siitä, voiko ihminen olla neurologisesti vastakkaista sukupuolta on pohjimmiltaan filosofinen, ei lääketieteellinen. Voiko yksilö olla biologisesti vastakkaista sukupuolta, jos hänen aivorakenteessaan on vastakkaisen sukupuolen aivorakenteelle ominaisia piirteitä? Autististen naisten aivoissa on todettu olevan "miestyypillisiä" piirteitä, mutta tutkijat eivät vedä tästä sellaista johtopäätöstä, että autistiset naiset olisivat miehiä. Sen sijaan on todettu, että autismikirjoon kuuluvilla naisilla on suurempi todennäköisyys identifioitua mieheksi.
"Länsimaissa kasvaa sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien nuorten määrä. Etenkin nuoruusiässä suhteellisen äkillisesti alkanut sukupuoleen liittyvä ahdistus näyttää lisääntyvän, kuten myös tytöstä pojaksi ‑sukupuolikokemus. Syytä tähän ei vielä tunneta – toisaalta myös transsukupuolisuuden etiologia on tuntematon. Suomessa nuorten hakeutuminen sukupuoli-identiteetin vuoksi tutkimuksiin on viisikertaistunut vuosina 2011-2017. Aikuisten puolella määrä on 20-kertaistunut vuosien 2007-2018 aikana."
Niin no, kykyyn samastua tai olla samastumatta tietyllä tavoin sukupuolittuneesti voi kyllä suhtautua ihan käytännön kautta, eikä asiaa tarvitse lähestyä filosofisen pyörittelyn kautta (siis miettiä onko yksilön aivotoiminta jotenkin erillistettävissä yksilöstä). Voi ihan yksinkertaisesti pohtia käytäntöä: onko yksilössä jokin sukupuoliseen samastumiskykyyn vaikuttava ominaisuus. Ja tuollainen ominaisuus on aivan kätisyyteen tai seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumiseen vertautuva ominaisuus.
"Länsimaissa kasvaa sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien nuorten määrä. Etenkin nuoruusiässä suhteellisen äkillisesti alkanut sukupuoleen liittyvä ahdistus näyttää lisääntyvän, kuten myös tytöstä pojaksi ‑sukupuolikokemus. Syytä tähän ei vielä tunneta – toisaalta myös transsukupuolisuuden etiologia on tuntematon. Suomessa nuorten hakeutuminen sukupuoli-identiteetin vuoksi tutkimuksiin on viisikertaistunut vuosina 2011-2017."
Nimim. smo on siinä oikeassa, että jo lapsuusiässä esiin tullut ja murrosiässä yhä jatkuva dysforia harvoin paranee itsestään. Tämä onkin vuosikymmeniä ollut ainoa tunnettu dysforian muoto, jossa ristiriita fyysisen sukupuolen ja koetun sukupuolen välillä voidaan jäljittää melko pitkälle lapsuuteen.
Vasta viimeisen kuluneen reilun vuosikymmenen aikana on alkanut ilmetä murrosiässä sekä varhaisessa teini-iässä äkillisesti puhkeavaa dysforiaa. Syytä äkilliseen dysforian puhkeamiseen ei tunneta, mutta Lisa Littmanin v. 2018 julkaistu ROGD-teoria (Rapid-Onset Gender Dysphoria) on aihetta pitkään tutkineiden keskuudessa yleisesti hyväksytty ainakin pääpiirteittäin paikkaansa pitävänä, joskin lisätutkimusta aiheesta kaivataan kipeästi.
Äkillisesti vasta murros/teini-iässä puhkeava dysforia poikkeaa monilta piirteiltään oleellisesti perinteisemmästä dysforian muodosta, mm. valtaosalla paranee itsestään aikuisikään mennessä. Valtaosa nyt hoitoon hakeutuvista edustaakin juuri äkillisesti puhjenneen dysforian muotoa.
En lähtökohtaisesti vastusta alaikäisten mahdollisuutta sukupuolenvaihdoksen virallistamiseen, mutta sen tulisi olla mahdollista vain lääkärin suosituksesta - aivan kuten aikuisillekin.
Minusta taas juridinen sukupuoli ei ole lääketieteen tai terveydenhuollon alaan kuuluva kysymys. Lääketieteelliset hoidot taas tietysti ovat. Translakiuudistuksessahan nämä asiat on tarkoitus irrottaa toisistaan.
Edellä viitataan transsukupuolisuuden "etiologiaan" (voisi perustellusti puhua myös sukupuolisuuden etiologiasta yleisemmin, eikä XX/XY kromosomien olemassaolo ole alkuunkaan tyhjentävä selitys aihepiirille). Vastaavasti myöskään vaikkapa oikea/vasenkätisyyden tai seksuaalisen suuntautuneisuuden "etiologiaa" ei mitenkään kokonaisvaltaisesti tunneta.
Juridisen sukupuolen historiahan liittyy henkilöyden todistamiseen aikana, jolloin biotunnisteiden suurempaa käyttökelpoisuutta ei vielä ymmärretty eikä niitä kyetty hyödyntämään. Matkustusasiakirjoissa tai lainvalvojien kortistossa henkilön tuntomerkkinä olivat ainakin hiusten ja silmien väri, mahdollisten arpien kuvaus - ja sukupuoli. Sitten keksittiin valokuvaus ja sormenjälkienkin käyttökelpoisuus aikanaan. Jostain syystä sukupuolimerkintä on jäänyt, ja sitä aika perusteetta pidetään jotenkin yleisesti merkityksellisenä tietona edelleen.
