Puhakan esiintulo oli paitsi kiekkoilijan uralla olevan tai sille haluavan homon, mutta myös muiden pelaajien ja koko suomalaisen jääkiekon kannalta hyvin merkittävä teko. Yhä vähemmän on jäljellä paikkoja, joissa "ei ole koskaan nähty homoa". Tuli todistetuksi, että homous ja (ammattilais)jääkiekko on (meilläkin) mahdollinen yhdistelmä.
Uskon kovasti, että tämä helpottaa esimerkiksi joukkueurheilua harrastavien ei-heteroiden (nuorten) itsehyväksyntää, sellaisten jotka eivät tähän asti ole oikein tahtoneet löytää julkisuudesta esikuvia ( palaan ns. homokuvastoon: https://ranneliike.net/nakokulmat/12803/maarittaako-tom-of-finland-jo-liikaa-homokuvaa ). Ja on tällä ulostulolla varmasti merkitystä muidenkin perinteisemmät homostereotypiat vieraaksi kokeville myös kaukaloiden ulkopuolella: tämä muokkasi meillä yhä vellovaa "homokuvaa" kerralla monimuotoisemmaksi ja täydensi samastumiskohteiden kirjoa.
Ei yksi pääsky tietenkään kesää tee, mutta vinkkaa kyllä edenneestä keväästä. Yksilölajeissa on tietysti vielä uimari Liukkonen.
Television Ylen aamu käsitteli tätä asiaa kiinnostavassa keskustelussa ( https://areena.yle.fi/1-50332332 ) otsikolla "Homous on yhä tabu miesten jääkiekossa". Puhakan ohella keskustelemassa oli jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen ja TPS:n Topi Nättinen arvioivat, joko äijäurheiluna pidetyn jääkiekon asenteet ovat muutoksessa.
Alpo Suhonen totesi keskutelussa, että tämä (tapaus) tulee luomaan valmennusmetodeihin uuden ulottuvuuden. Vanhanaikaiset jääkiekon fysiologiskeskeiset valmennusmetodit ovat keskittyneet tekniikkaan ja taktiikkaan. Nyt mietitään tapaa lähestyä ihmistä kokonaisvaltaisesti ja nähdä ihminen kokonaisuutena. Valmentajilta edellytetään uudistumista.
Twitterissä on vähän hypitty seinille siitä, miten Yle ennakkoon mainosti aamun keskustelua. Pidettiin suorastaan "etovana" kysyä "saako jääkiekkoilija olla homoseksuaali?" Seinille hyppineet eivät voittopuolisesti näytä itse olevan homoseksuaaleja, vaan lähinnä niitä, jotka pyrkivät määrittelemään siitä, miten mistäkin asiasta on hyväksyttävää keskustelella.
SMO: "Seinille hyppineet eivät voittopuolisesti näytä itse olevan homoseksuaaleja, vaan lähinnä niitä, jotka pyrkivät määrittelemään siitä, miten mistäkin asiasta on hyväksyttävää keskustella."
Tuo on hyvä pointti.
Näen tuon kaltaisten kommenttien taustalla huolen heteromiehen ja hänen viiteryhmänsä (esimerkiksi jääkiekkojoukkue) hauraasta makko-miehen imagosta. Ei ihan itsekään uskota itseä "tosimieheksi". Siksi sitä ei saa millään tavoin häiritä tai asettaa epäilyksen alaiseksi. "Uskaltaako katsomossa enää edes halata kaveria voittomaalin hetkellä. Jokuhan voi vaikka epäillä homoksi." :-)
Vilkaisin muutamaa moderoitua nettikeskustelua. Pääsääntöisesti erittäin myönteistä palautetta Puhakan ulostulosta. Joukossa on edelleenkin kitisijöitä siitä, miksi homoseksuaalisuudesta pitää keskustella julkisuudessa ja nostaa sitä tikun nokkaan. Heille tuli muutama huomautus siitä, että heterotpa ne vasta pitävätkin heterouttaan tikun nokassa. Julkisuuteen kuskataan niin tyttöystävät, vaimot, kuin muukin perhe.
Myös Ylen maanantai-aamun jälkihiki-osiossa keskusteltiin ansiokkaasti tästä aiheesta, keskustelijoina Sini Forsblom, Juha Kanerva ja Reetta Meriläinen. https://areena.yle.fi/1-50332340
Tarkennuksena ilmeisen huonosti taustoittamaani asiaan: nämä "seinille hyppineet" eivät näytä (suurelta enemmistöltään) edustavan viiteryhmältään sen paremmin jääkiekkoympyröitä, makko-miehiä, heteromiehiä kuin muutenkaan miehiksi olettamiani. Paremminkin kyse on siitä viiteryhmästä, jonka mielestä (seksuaalisia) vähemmistöjä ei saa käsitellä muuten kuin heidän määrittelemällään tavalla, ja että nämä vähemmistöt tulisi nähdä yksinomaan kaikelta suojelua vaativana sorrettuna ryhmänä.
Yksi asia minua vähän ihmetyttää: Seta näyttää vaikenevan tästä aiheesta tyystin. Setan omilla verkkosivuilla, Twitterissä ja Facebookissa en ainakaan olettamillani hauilla löytänyt mitään. Toivottavasti olen väärässä ja olen vain missannut osallistumisen keskusteluun. Jos kyse olisi homomiesten pudottamisesta agendalta ( https://ranneliike.net/nakokulmat/15579/unohtiko-seta-homot-enta-miksi-identiteetteja-pidetaan-biologian-edella ), en ilahtuisi.
EDIT: Kommentoihan se Setakin asiaa nyt iltapäivällä.
Nyt parin päivän kuplinnan jälkeen voinee todeta, että aika on kypsä tällaiselle ulostulolle. Voittopuolisesti Puhakan asia on otettu myönteisesti vastaan ja aihepiiristä keskustellaan varsin tervehenkisesti. Odotetusti politiikassa vähän poimitaan irtopisteitä. Syntynyt keskustelu toivottavasti jatkuu, nykyaikaistaa valmennuskäytäntöjä ja muokkaa käsitystä siitä, mitä mahdollisuuksien tasa-arvon ilmapiirin luominen urheilussa tarkoittaa.
Sosiaalisessa mediassa on jonkin verran kuraakin: siltä osin suurin huomio näkyy kohdistuvan Puhakan ja tämän kumppain ikäeroon. Vuorosanoissa on kaikenlaista tunkkaista kyökkipsykologisointia, esimerkiksi isähahmojen etsimisestä. Tuota sitten siellä-täällä laajennellaan homoseksuaalisuuteen yleisemminkin. Kuran määrä on kuitenkin kohtuullisen vähäinen.
Itsellä särähti negatiivisena korvaan tuo "valmennukseen tarvittava muutos". Mielestäni ei tässäkään asiassa ei tarvita mitään muuta muutosta kuin joidenkin suunnalla olettamien pudottaminen pois. Ei TÄMÄN asian tarkia tarvita sen kummempaa kokonaisvaltaisuutta (kokonaisvaltaisuutta voidaan tarvita yleisen viihtyvyyden vuoksi, muttei juuri tämän asian takia). TÄMÄN asian takia tarvitaan ainoastaan sisäistys siitä, että ryhmässä voi olla homo- tai biseksuaaliseja ja kun tämä sisäistys on tapahtunut, pudonnevat automaattisesti pois epäterveet kommentit esim. homoseksuaaleista, koska tajutaan, että sellainen voi olla jostakin olla porukasta etäännyttävää.
Tuossa varmaan onkin ydin: olettamisen unohtaminen taustallaan moninaisuuden tiedostaminen. Näkisin kyllä, että yleisestikin valmennuksessa voitaisiin päästä parempiin tuloksiin, kun asioita tehdään kokonaisvaltaisemmin kuin keskittymällä tekniikkaan/taktiikkaan - vaikka ei tietenkään itsetarkoituksellisesti ole tarpeen sohia varsinkaan sokkona sinne mentaalipuolelle.
Onko sinulla smo jotain bi-ihmisiä vastaan, kun noin leimaavasti julistit.
Tuntuu hämmästyttävän usein vielä nykyäänkin tuo biseksuaalisen suuntautumisen mainitseminen olevan joillekin ns. kuuma peruna.
Vaikka sitten muissa uutisissa useinkin ihan otsikoita myöten oletus-homotellaan.
Eikös heterosta homoksi muuttuminen ole vain uskovaisten hourailua, mutta bi-juttu voi ihan olla vaimosta poikaystävään vaihtoa kyllä ja niinhän se useimmiten juuri bi-suuntautuneilla onkin ja aniharvemmin homomiehillä.
Luonnollisestikaan minulla ei ole mitään yhtäkään kansanryhmää vastaan. En vain löytänyt mitään viitettä siitä, että puheena oleva henkilö olisi liimannut itsensä bi-etiketin. Muiden ei pitäisi sitä tehdä.
Toisinaan kuulemme, että homoseksuaalisuudestaan (ja toki joskus biseksuaalisuudestaan) kertonut henkilö on seurustellut tai avioitunut eri sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kenties suhde on jatkunut pitkäänkin. Ehkä on saatu lapsia. Joskus on pidetty yhtä tämän puolison kanssa niin, että lapset on kasvatettu aikuisiksi. Ja pidempäänkin.
Ja toisinaan tähän tarinaan liittymätön henkilö sitten päättelee, että kyseinen henkilö kuuluu seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan johonkin tiettyyn lokeroon, vaikkei henkilö itse ole sanoittanut lokeroa - tai on sanoittanut sen eri tavoin.
Heteroseksuaalisen henkilön seksuaalinen mielenkiinto voi kohdistua eri sukupuolta olevaan henkilöön, homoseksuaalisen henkilön seksuaalinen mielenkiinto voi kohdistua samaa sukupuolta olevaan henkilöön ja biseksuaalisen henkilön seksuaalinen mielenkiinto voi kohdistua kumpaan hyvänsä (ja panseksuaalisen henkilön sukupuolesta riippumatta - ja onhan niitä muitakin).
On aivan mahdollista, että elämän heitellessä joku on päätynyt suhteeseen, joka ei ole "linjassa" oman seksuaalisen suuntautuneisuuden kanssa. Taustalla voi olla mitä moninaisempia asioita - vaihtoehtojen puutteesta siihen, ettei ole syystä tai toisesta onnistunut (varhain) jäsentämään seksuaalista suuntautuneisuuttaan. Ehkä suhde on "järkiliitto" tai ehkä syvä ystävyys on korvannut seksuaalisen mielenkiinnon puutetta.
Voi olla itsesyrjintää ja/tai sopeutumista johonkin vaillinaiseen. Silti yksilöllinen seksuaalinen suuntautuneisuus on jonkinlaisena siellä taustalla.
Ihmisen näkökulmasta monilla eläinlajeilla parinmuodostus ja/tai parittelu vaikuttavat aika suoraviivaiselta. Itse paritteluakti on usein nopea ja monasti väkivaltainenkin. Vaistot tekevät tehtävänsä. Muista eläinlajeista poiketen ihmisellä näyttää olevan erityisen suuri kyky esimerkiksi käsitteelliseen ajatteluun, harkintaan ja mielikuvitukseen. Tällaisen kerroksen läsnäolo tuo aivan oman ulottuvuutensa siihen, mitä kutsumme seksuaalisuudeksi ja sen toteuttamiseksi.
Siksi olennaista on se, kuinka yksilö itse kullakin hetkellä asian näkee ja kokee. Historiaa on ihan turha pitää painolastina, jos ylipäänsä on tarpeen lokeroida itseään. Etenkin muiden on pääsääntöisesti ihan turha liimailla etikettejä muihin ihmisiin, tai ainakaan pyöritellä epäilyjä julkisesti. Itsekseen voi tietysti pitää huojuvaa korttitaloaan kasassa lokeroimalla muita ihmisiä.
Janne Puhakan ulostulo vaikuttaa saaneen pääsääntöisesti asiallisen ja myönteisen vastaanoton — hyvä niin. Kuuluisaa sanontaa väännellen: iso harppaus yksilölle, jättiloikka suomalaiselle urheilulle. Varmasti iso päätös avautua henkilötasolla, koska vastaanotosta ei voi olla varma, samoin kiinnostus henkilöä kohtaan tulee olemaan pitkäkestoista laatua, joten ulostulon jälkeen ei ihan tuosta vaan voi kadota näkymättömiin.
Jääkiekolle ja suomalaiselle (mies)urheilulle tämä teki pitkässä juoksussa hyvää. Pelkästään 2000-luvulla SM-liigassa ja Mestiksessä on pelannut niin suuri määrä pelaajia, että olisi tilastollisesti loton päävoiton tasoa, jos kaikki olisivat sattumalta identifioineet itsensä täysin heteroiksi.
Toivottavasti tämä vaikuttaa myönteisesti erityisesti nuoriin pelaajiin. Silti myös vaikutus vanhoihin pelaajiin on tärkeä. Tietyillä asenteilla ja toimintatavoilla on taipumus "periytyä" vanhemmilta ikäryhmille nuoremmille ja joukkueiden ikähaarukka on sellainen, että ikänsä puolesta joukkueen nestorit voisivat olla nuorempien pelaajien isiä. Tämä toimintakulttuurin perinnöllisyys on usein unohtunut, kun on ajateltu, että kyllä nuoremmat sukupolvet sitten muuttavat asioita.
En usko, että suomalaisessa urheilussa olisi mitään akuuttia kriisiä menossa tai että sellaista olisi hiljattain ollutkaan. Suurempi ongelma on jonkinlainen hiipuminen: tapahtumat vetävät keskimäärin vähemmän väkeä, monissa lajeissa harrastajamäärät ovat pienentyneet jne. Siitä syntyy itseään ruokkiva supistumiskierre. Sen vuoksi on tärkeää, että minkään vuonna 2019 muussa yhteiskunnassa "turhan" syyn vuoksi ei menetetä harrastajia, tulevia ammattilaisia tai katsojia.
Jollain tavalla tämä menee siihen jatkumoon, jonka Harri Tikkasen haastattelu aloitti vuosia sitten. Toivottavasti tämä nyt madaltaa muiden ulostuloa harkitsevien, ehkä vielä aktiiviuralla olevien pelaajien kynnystä. Tuo kynnys olisi muuten ollut petollisella tavalla kasvava, jos virallinen näkemys on, että kaikki saavat olla omia itsejään, kaikki ovat tervetulleita jne. mutta samalla vuodesta toiseen suurin osa yksilöistä tai ainakin heistä ulospäin välittyvä/välitettävä kuva on kuin samalla formaatilla toteutettua. Ylipäätään pelaajien ulkoista kuvaa on monipuolistanut mm. Kevin Lankinen, joka on useissa yhteyksissä kertonut lukuharrastuksestaan. Voi olla, että jääkiekkoilijoissa on paljonkin kirjojen ystäviä, mutta koska sellaista tietoa ei ole ikinä missään ollut, on luonnollista olettaa toista.
Ilta-Sanomat kertoo jutussaan ( https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000007859456.html ) Janne Puhakan, 26, ja Rolf Nordmon, 62, nykyelämästä. Rakkauden todetaan kestäneen. Juussa kerrotaan, että seitsemän vuotta ensitapaamisen jälkeen pari asuu Helsingissä ja nauttii yhdessä aktiivisesta arjesta. Puhakka kehottaa elämään omaa elämäänsä ulkopuolisten reaktioista huolimatta. Lisäksi hän sanoo vain avoimen keskustelun kehittävän yhteiskuntaa ja yksilöiden asenteita.
