Homo vai bi (vai hetero)
Joissakin keskusteluissa ja kommenteissa putkahtaa esiin toisinaan halu luokitella selkeämmin toisistaan erilleen ilmiöt homoseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ja sitä kautta toive olla tarkempi jonkin jostain syystä käsitellyn henkilön suuntautumisesta. Viittaan tällä erityisesti nimimerkin human tekemiin huomioihin.
Minulle tiukka raja-aitojen vetäminen suuntautumisen suhteen on kuitenkin vieras asia, vaikka koenkin itseni 100% homoksi.
Minä miellän seksuaalisen suuntautumisen kirjoksi. Toisessa päässä on homoseksuaalisuus ja toisessa heteroseksuaalisuus. Ollaan lähempänä jompaa-kumpaa päätä. Suurin osa on siltä väliltä.
Tämän suuntautumisen kirjon päällä ovat sitten homo-, bi- ja heteroidentiteetti - siis se, miten suuntautumisensa mieltää ja lopulta miten suuntautumistaan toteuttaa. Suuntautuminen on myötäsyntyinen asia, kun taas identiteetti enemmänkin kulttuurinen kerros.
Evoluutio on suosinut heteroseksuaalista suuntautumista, koska se johtaa varmemmin jälkeläisiin, mutta ilmeisesti homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus eivät ole evoluution näkökulmasta mitenkään toisilleen vastakkaisia ilmiöitä, koska homoseksuaalista suuntautumista (tai vastaaviksi luettavia ilmiöitä) esiintyy paitsi ihmiskunnassa myös muissakin eläinlajeissa.
Ihmisten kohdalla kulttuurisista syistä johtuen suuri osa suuntautumiseltaan "jakolinjan" homopuolella olevistakin voi tukahduttaa kiinnostuksen omaa sukupuolta olevia kohtaan ja valita/omaksua heteroidentiteetin. Toisaalta osa molempiin suuntiin katsovista on voinut valita homoidentiteetin (vaikkakin uskoakseni se on suhteellisestikin paljon harvinaisempaa). Jotkut kokevat omakseen ja hyväksyvät itselleen bi-identiteetin.
Joskus oma ei-heteroseksuaalinen identiteetti löytyy vasta myöhään ja/tai tuskien kautta (heteroidentiteetinkin myöhäinen löytäminen lienee mahdollista, mutta uskoakseni hyvin paljon harvemmin, koska kulttuuri on niin heteronormatiivinen). Useimmiten myöhäiselle ei-heterouteen heräämiselle (tai jopa ikuiselle unelle) syynä ovat homokielteiset kulttuuriset syyt: ilmiötä kohtaan osoitettu suora torjunta, tai se, ettei omaa identiteettiään edes hahmota, koska ilmiö on oman käsittelykyvyn ulottumattomissa. Kulttuuritaustasta puolestaan tulevat normit ja ohjeet siitä, kuinka tulee toimia.
Meillä ja muualla länsimaissa on nykyään paremmin tilaa havaita ja hyväksyä ei-hetero seksuaali-identiteetti. Ja on luonnonkulttuureja, jossa ei-heterot identiteetitkin ovat kuuluneet normistoon.
Tätä kautta tullaankin sen kysymyksen äärelle, että koska joku lakkaa olemasta homo ja onkin bi. Jos siis halutaan ylläpitää tarkkaa raja-aitaa homo- ja biseksuaalisuuden välille tai jos haluaa nähdä biseksuaalisuuden vain yhdellä tavoin.
Määritelmän mukaan homoseksuaalisen yksilön seksuaalinen kiinnostus ja/tai romanttiset tunteet kohdistuvat pelkästään tai ensisijaisesti hänen omaan sukupuoleensa. Biseksuaalin kiinnostus/tunteet voivat kohdistua yhtä hyvin naiseen tai mieheen (tai kohteen sukupuoli ei ole merkitsevä).
On selvää, että mies on seksuaaliselta suuntautumiseltaan homo, jos tämä kiinnostuu romanttisesti ja/tai eroottisesti toisesta miehestä ja tällä ei koskaan ole ollut mitään eroottisia tai romanttisia tuntemuksia naista kohtaan, eikä ole naisen kanssa kuunaan harrastanut minkäänlaista lihallista kanssakäymistä. Jos tämä myös toteuttaa suuntautumistaan yksinomaan miehen/miesten kanssa, niin voi melko selvästi todeta, että tämä on seksuaali-identiteetiltään homo.
Mutta entäs jos tällä miehellä onkin jossain elämänsä vaiheessa ollut vaikkapa seksuaalinen kanssakäyminen naisen kanssa? Jopa siten, että on syntynyt jälkikasvuakin? Entä jos tämä on jossain vaiheessa hankkinut vaimon ja lapsen vain siksi, että suku tai muu viiteryhmä on siihen painostanut. Jos yhteisö ei ole antanut muuta vaihtoehtoa kuin toimia niin. Tai ratkaisu on silloin täyttänyt unelmaa täydellisestä elämästä, vaikka varsinaisia tunteita ja seksuaalisia haluja ei olekaan ollut mukana. Myöhemmällä tämä mies kuitenkin jonkin pitkällisen kypsymisen ja/tai vaikkapa jonkin yllättävän ihastumisensa vuoksi ymmärtääkin kiinnostuvansa miehistä paljon enemmän kuin naisista, tai jopa yksinomaan miehistä.
Onko hän sen jälkeen homo vai bi?
Minä esimerkiksi en näe homoseksuaalisuutta siten, että se aiheuttaisi vastenmielisyyttä vastakkaista sukupuolta (tai tämän sukuelimiäkään) kohtaan, vaan paremminkin välinpitämättömyyttä. Samoin heteroseksuaalisuus aiheuttaa välinpitämättömyyttä samaa sukupuolta olevaa kohtaan, mutta ei vastenmielisyyttä lähtökohtaisesti. Varmaan joillain esiintyy vastenmielisyyttäkin, mutta minä en usko, että se olisi mitenkään välittömästi sidoksissa suuntautumiseen.
Edellä kirjoittamani vuoksi uskon, että 100% homoseksuaalisesti suuntautuneella ihmisellä(kin) voi olla joissain tapauksissa ihan omasta halusta muotoutunut heteroidentiteetti (tai mahdollisesti joskus, mutta harvemmin myös toisin päin). Kun ymmärtää oman suuntautumisensa, voi sen päällä oleva identiteetti muuttua, ja esimerkiksi entiset suhteet ja teot eivät välttämättä määrittele mitenkään henkilön suuntautumista tai nykyidentiteettiäkään.
Ei minulle ollut parikymppisenä vielä mitenkään itsestään selvää se, että olisin hyväksynyt itselleni kokonaisvaltaisen homoidentiteetin - siis suomeksi: lähtenyt rakentamaan keskiluokkaista idylliäni siten, että eläisin yhdessä toisen miehen kanssa. Kyllä kaikenlaisia muitakin ajatuksia oli, vaikkapa vaimosta ja ehkä lapsistakin. Siihen yhtälöön koetin sitten sovitella mahdollisuutta toteuttaa varsinaisia romanttisia ja eroottisia unelmiani, koska tiedostin kyllä, että vain toisen miehen kanssa voin toteuttaa kokonaisvaltaisesti romanttisia ja eroottisia tarpeitani. Onneksi lopultakin aika ajoissa löytyi tie hämmennyksestä selkeyteen ja tajusin, että homoidentiteetti on ihan mahdollinen. Mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet ratkaisuja heteroelämän puoleen siksi, koska ne nyt vaan on kuulunut tehdä niin. Aviopuolisona ja kahden lapsen isänä voi yhä ymmärtää olevansa umpihomo.
Minusta seksuaali-identiteettiä ei pidä suoraan kytkeä seksuaaliseen suuntautumiseen. Sitä vastoin seksuaali-identiteetille pitää antaa tilaa löytää oma todellinen seksuaalinen suuntautuminen.
Tätä sivuavana kysymyksenä mietin, että pitäisikö halkoa biseksuaalisuus-ilmiötäkin enemmän:
on biseksuaaleja,
- jotka kiinnostuvat kokonaisvaltaisesti jokseenkin tasapuolisesti naisista ja miehistä
- jotka kiinnostuvat kokonaisvaltaisesti ihmisestä sukupuolesta riippumatta
- haluavat seksiä miehen kanssa, mutta romanttisen suhteen naisen kanssa (erilaisin painotuksin)
- haluavat seksiä naisen kanssa, mutta romanttisen suhteen miehen kanssa (erilaisin painotuksin)
""uskon, että 100% homoseksuaalisesti suuntautuneella ihmisellä(kin) voi olla joissain tapauksissa ihan omasta halusta muotoutunut heteroidentiteetti""
Mitenkä tällainen identiteetti ilmenee? Ihminen rakastelee vain toisen sukupuolen kanssa, vaikkei se tyydytäkkään; elää selibaatissa ja pitää seksuaalisuutta huonona asiana; harrastaa seksiä oman sukupuolensa ihmisten kanssa, mutta salaa asian kaikilta koska "seksuaalisuus on vain yksityistä"; kuvittelee, että "homoidentitteetti" kuluu vain viherpiipertäjille, kukkahattutädeille ja Setan aktivisteille; ...
SMO antoi aika paljon ajattelemisen aihetta.
Itsekin pidän itseäni 100-prosenttisesti homoseksuaalina, mutta silti nuoruudessani onnistuin jopa saattamaan silloisen tyttöystäväni raskaaksi. Niin paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa siitä ajasta, etten muista edes millä ilveellä. Todennäköisesti hillittömän ryhmäpaineen alla, liian monella Long Island Ice Tealla ja kuvittelemalla petikumppani Tom Cruiseksi...
Olin silloin köyhä opiskelija Santahaminan Tyttölyseossa, ja vanhempani maksoivat abortin.
Toisenlainen tapaus on naispuolinen ystäväni, jonka kanssa olemme olleet parhaat kamut kesämökillä kuusivuotiaista lähtien. Huom. Olemme nyt molemmat 46.
Leikimme kaikki kesät yhdessä herra ties kuinka monen vuoden ajan.
Rakastan häntä syvästi. Ihan oikeasti. Se rakkaus on vaan erilaista.
Meidän vanhempamme siellä jommankumman mökin kuistilla aina hymistelivät, että "Näistähän se kyllä pari tulee".
No tuli kyllä, mutta ei niinkuin suunniteltu.
Autan häntä aina tarvittaessa ja hän tekee samoin minulle. Hän joutui pulaan psykopaattipoikaystävänsä kanssa ja minä hänen pyynnöstään hieman fyysisesti selvitin k.o. herralle, Miksi Naisia Ei Saa Lyödä (on uskonut sen jälkeen, eivät enää yhteyksissä...) ja hän toisaalta auttaa aina, jos on joku lääketieteellinen pulma; erikoissairaanhoitaja kun on.
Olemme vieläkin mökkinaapureita ja tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti siellä (seuraavan kerran parin viikon päästä rapujuhlissa...), ja joskus myös täällä pääkaupunkiseudulla, missä hänkin asuu.
Kun palasin ulkomailta takaisin Suomeen erottuani silloisesta poikaystävästäni ja ollessani aika eksyksissä hän oli aikamoinen tukipilari. Suunnittelimme ihan vakavissamme "Will and Grace" -mallia, jossa olisimme ostaneet kivan yhteisen asunnon Kalliosta.
Sitten vaan kävi niin, että törmäsin nykyiseen mieheeni, joten suunnitelma ei toteutunut. (mutta tykkäävät kovasti toisistaan...)
En kyllä tiedä onko kumpikaan näistä esimerkeistä kovinkaan relevantti, mutta olkoot nyt täällä.
Ystävyyden ja rakkauden erottaminen on todennetusti hiton vaikeaa, puhumattakaan rakkaudesta, kiintymyksestä, kaipuusta, empatiasta, jne, mutta minun hetken huumassa kaksikymppisenä tekaisema (abortoitu) lapsi ei kyllä tee minusta sen enempää heteroa kuin naapurimökin tyttökään.
Oman halun asemesta minun olisi pitänyt käyttää ehkä jotain muuta ilmausta.
Minä tarkoitin tuolla omasta halusta muotoutuneella heteroidentiteetillä sitä, että että henkilö on sopeutunut heterorooliin ilman erityistä ulkoista painostusta tai muuta sellaista asiaa, että olisi pitänyt valita täyden elämän ja varjoelämän välillä. Asiat vain ovat lutviutuneet jotenkin, arjen välttämättömimmän täyttäen. Ehkä syvä sielunkumppanuus puolison kanssa täyttää sitä, mikä fyysisessä yhteydessä ja romanttisessa mielessä on vaillinaista. Ehkä lihan ilot ovat paremminkin voimistelusuorituksia ja mahdolliset lapset siitetty perinteisin konstein, (miehen tapauksessa) palkintona riittävästä yrittämisestä ja mielessä käyneen oudon ajatuksen siivittämänä. Niille oudoille ajatuksille ei ehkä ole nimeä tai ne ovat liian häilyviä antaakseen kunnollisen vinkin.
Aihe on mielenkiintoinen. Tosin taas ihmettelen tuota väitettä biseksuaalien kyvystä ikään kuin "valita" tykkäämistensä perusteella onko "hetero" vai "homo". Miksi
bi-seksuaalit muka pystyisivät säätelemään seksuaalisuuttaan ja rakastumisiaan, kun ei kukaan muukaan siihen pysty?? Kaiken lisäksi tuo väite kuuluu aina homon tai lesbon suusta,
ei ikinä bi-seksuaalien itsensä...
Minä itse kannatan tuota kinseyläistä tapaa ajatella suuntautumisista, siis juurikin smon esittämällä tavalla liukuvana. Itse en voi sanoa olevani 100 % lesbo, vaikken miehiin ihastukaan ja tiedän, ettei seurustelu ja elämä miehen kanssa ole minulle mahdollista. Koen kuitenkin joidenkin miesten kohdalla ohimenevää, erikoista tunnetta, joka ei ole ihastumista eikä rakastumista, muttei toisaalta ystävyytäkään. Se on kaiketi jonkinlaista ihailua, jotain mille ei ole olemassa nimeä.
Näitä lienee paitsi jännä myös hyödyllistä kelailla. Ehkä jos enempi kelailtaisiin, ei "harhalaukauksiakaan" niin usein tapahtuisi...? Laitan tämän tänne myös yhdeksi näkökulmaksi muiden joukossa. Ehkäpä tätä tällaista voi sitten kutsua biologiseksi lähestymiseksi aiheeseen.
Ketjun aloittajalta paljon hyviä huomioita, mutta myös asioita, jotka tuntuisivat vaativan tarkempaa tarkastelua.
Tämä lienee ketjun aloittavan puheenvuoron pääkohta: ”Minusta seksuaali-identiteettiä ei pidä suoraan kytkeä seksuaaliseen suuntautumiseen.”
Seuraava kysymys herää välittömästi: 1. Onko identiteetti merkittävä asia seksuaalisuuskysymyksissä?
Identiteetit ovat ihmismielen ilmiöitä. Identiteetillä tarkoitetaan yksilön käsitystä itsestään. Se perustuu yksilön ominaisuuksiin, jotka voivat muuttua (määritelmä esim. wikipediassa). Mikäli seksuaalisuus – sukuvietin suunta mukaan lukien - pelaisi merkittävässä määrin identiteettien maailmassa, tarkoittaisi tämä sitä, että aivan kuten on mahdollista vaikuttaa muuhun identiteettiinsä, olisi mahdollista vaikuttaa sukuviettinsä kohdistumiseen. Näinhän asia ei liene. Kokonaisuudessaan seksuaalisuus - myös suuntautuneisuus - lieneekin ensisijaisesti biologinen ilmiö ja sellaisena sitä pitäisi ennen kaikkea tarkastella. Ja oppia tarkastelemaan. Laitan tämän postaukseni loppuun pitkän sepustuksen siitä miten sukupuoli ja sukuvietin suunta ovat yhteydessä toisiinsa ja itse asiassa saman ilmiön osia. Merkkaan tuon tähdellä *, jaksaa lukea kuka jaksaa.
Tässä kohtaa tulee jo korostaa, että muuntelu kuuluu luontoon. Biologisissa järjestelmissä mikään ei ole 100% täsmällistä ja itse asiassa tämä epätäsmällisyys - variaatio - lienee niiden perustavia ominaisuuksia ja lopulta itse elämänilmiön säilymisen edellytys. Epätäsmällisyys johtaa liukumoihin tai vaihteluväleihin monissa asioissa. Myös sukupuolen määräytymisen ja sukuvietin kohdistumisen suhteen. Varmaankin myös näiden intensiteetin suhteen.
Onko oikeasti mahdollista sekaantua sukuviettinsä kohteen suhteen tai olla kohteesta epätietoinen? Perustuuko tämä mahdollinen sekaannus siihen, että kyseiselle yksilölle sukuvietin painoarvo on vähäinen eikä kohde tämän vuoksi hahmotu tarkasti? Mikä johtaa tällaiseen sukuvietin vähäiseen määrään? Ympäristö, biologia? Ehkä joku ei tosiaan välitä/hoksaa, ja sitten jos alkaakin välittää/hoksata, ovat asiat menneet jo virran mukana. Rohkenen kuitenkin väittää, että ylivoimaisesti suuremmalla osalla terveistä ihmisistä on kapasiteetti, ainekset ja jopa tarve tutustua omaan seksuaalisuuteensa (=mikä kiihottaa seksuaalisesti ja mikä ei, vai kiihottaako mikään), siinä vaiheessa, kun koneisto käynnistyy (=puberteetti). Väitän näin siksi, että koska seksuaalisuus on biologiaa (neurofysiologiaa tarkemmin sanottuna), luonto tuo ihmisyksilön käsiteltäväksi seksuaalissävytteistä sisältöä vääjäämättä, joko ulkopuolelta tai sitten omasta fantasiamaailmasta. Viime kädessä yksilön omat valinnat määräävät, josko esim. homoseksuaali ajautuu avioliittoon vai elääkö erakkona tms. Hyvin hyvin epäreiluja päätöksiä joissakin ihmisyhteisöissä.
Puhutaan sateenkaarista, mutta värinauhan sijaan jonkinlainen värikiekko tai pallo lienee osuvampi niin, ettei värien liukumossa ole reunoja (ääripäitä) lainkaan, ja siten myös punainen ja violetti (näkyvän valon ääripäät) liukuvat jossain kohtaa toisikseen.
Ihmislajin kohdalla jotkin sektorit tuollaisessa värikiekossa lienevät leveämmät kuin toiset (jos sektorin leveys ja yksilömäärät vastaisivat toisiaan). Vastoin kuin ketjun aloittaja uumoilee, kyseisessä sukupuolis-seksuaalisessa karusellissa heteroseksuaalisen biologisesti ja sukupuolisesti naisen ja heteroseksuaalisen biologisesti ja sukupuolisesti miehen sektorit lienevät leveimmät (ei liene syytä olettaa, että asia menisi ihmislajilla lähtökohtaisesti toisin kuin muilla nisäkkäillä tai kädellisillä). Näitä kahta variaatiota kohti evolutiivinen paine ajanee voimakkaimmin (myös muita valinnan ja evolutiivisen paineen lajinsisäisiä suuntia toki on ja näiden merkityksestä voi myös keskustella). Suurimpien sektorien laitamilla värit liukuvat jo hyvää kyytiä toisiksi. Silti lienee hyödyllistä puhua heteronaisesta ja -miehestä näitä kahta pääsektoria tarkoittaen aivan kuten on hyödyllistä puhua keltaisesta ja vihreästä, vaikkei kukaan voikaan määrittää niiden oikeata rajaa sateenkaaressa. Myös 'Gaussin käyrä' lienee merkittävä avainsana tässä kohtaa. Sen toisinnot ja kerrannaiset taitavat parhaiten kuvastaa eri ominaisuuksien jakautumista suuressa populaatiossa.
Lienee lopulta yhdentekevää minkä levyisen sektorin värikiekosta homo- ja biseksuaalit miehet ja naiset ja interseksuaalit jne. omaavat tai missä kohtaa sitä sijaitsevat toisiinsa ja valtasektoreihin nähden. Hahmottamisen ja ymmärryksen kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että aivan samoin kuin voimme puhua uroksista ja naaraista, heteistä ja emeistä tai nimetä sateenkaaren värejä yhteistuumin voisimme nimetä ja käsitellä sukupuolisuutta ja seksuaaliviettiä.
Kaiken tämän jälkeen vastaukset esitettyihin kysymyksiin:
1. Avioliittoon päätynyt ja lapsia siittänyt homoseksuaali on homoseksuaali myös näiden tekojen jälkeen, niinkuin ennen niitä ja niiden aikana. Se, ettei ihminen (tai vastaupuoli!) jostain syystä ole ollut tietoinen ominaisuuksistaan (tai toisen ominaisuuksista), tai ei ole näistä välittänyt, on eri asia.
2. Lienee järkevää nimittää biseksuaaleiksi henkilöiksi sellaisia yksilöitä, jotka stimuloituvat (viehättyvät) seksuaalisesti sekä mies- että naissukupuolen edustajista merkittävässä määrin yhtä paljon. Millä periaatteilla biseksuaali muodostaa parisuhteen tai romanttisen suhteen, lienee jälleen eri asia. Ankin omakohtainen luonnehdinta omasta tilanteesta kuulostaa lesboudelta ilman sen kummempia kommervenkkejä. (Kukaan ei ole 100% mitään ja silti olemme äitejä, miehiä, lapsia, aviomiehiä, vasenkätisiä, punatukkaisia, älykkäitä, sinisilmäisiä tms.).
*[Seksuaalisuuden koneisto (stimulus, hormonitoiminta, neurofysiologia, geneettisen materiaalin yhteen saattamisen mekanismit jne.) on evoluution tulosta ja lajikohtaisesti melkoisen tarkkaan määrätty (linnuilla jopa pariutumistanssien koreografioina). Tuo koneisto on alun perin muotoutunut uusien yksilöiden tuottamiseen. Ihminen on dimorfinen nisäkäs eli sen yksilöt ovat joko naaraita tai uroksia toisistaan eriävine tunnuksineen. Dimorfisella lajilla uusi yksilö tuotetaan saattamalla eri morfologisten yksiköiden (=mies ja nainen) geneettinen materiaali yhteen. Se, miten tähän yhteensaattamistapahtumaan älykkäällä lajilla tullaan lienee äärettömän monimutkainen sekoitus neuroverkon stimulaatiota, hormoneja, lähetettyjä ja vastaanotettuja signaaleja, aiemmin tallentunutta dataa jne. jne. Tässä sekamelskassa tärkeä pointti lienee kuitenkin se, että sellaiset yksilöt, jotka suurimmalla todennäköisyydellä ajautuvat seksuaaliseen kanssakäyntiin vastakkaisen sukupuolen kanssa myös saavat suurimmalla todennäköisyydella jälkeläisiä. Suurimmalla tödennäköisyydellä jälkeläisiä saavien ominaisuudet ja tunnusmerkit puolestaan leviävät populaatiossa ja määrittävät sitä.
Ketkä sitten ajautuvat seksuaaliseen kanssakäyntiin vastakkaisen sukupuolen kanssa suurimmalla todennäköisyydellä? Ainakin sellaiset yksilöt, joita vastakkaisen sukupuolen ominaisuudet stimuloivat seksuaalisesti ja vetävät puoleensa. Mitkä yksilön ominaisuudet ovat sellaisia, jotka johtavat tämän kaltaiseen sukupuoliseen stimulaatioon ja täten suurimpaan parittelutodennäköisyyteen vastakkaisen sukupuolen kanssa? Ainakin sellaiset ominaisuudet, joita löytyy oman sukupuolen edustajasta mahdollisimman harvoin. Sukuvietin kohteen määräytyminen ja koko sukupuolinen dimorfia lienevät saman "seksuaalivalinnaksi" kutsutun ilmiön osia.
Koska selkeästi useimmat ihmiset voidaan tunnistaa kuuluvaksi jompaan kumpaan dimorfiseen ryhmään (nainen, mies) ei liene syytä olettaa, etteikö suurinta osaa ihmiskunnan seksuaalisuuden muodoistakin voitaisi tunnistaa ja nimetä, vastaavalla tarkkuudella. Mukaanlukien yksilöt, joilta seksuaalinen koneisto puuttuu osin tai kokonaan – aseksuaalit. Tai panseksuaaleiksi kutsut yksilöt. Yksilötasolla sukuvietin ja sukupuolen korostuneisuuskin taitaa sekin vaihdella.]
Tuosta tulee mieleeni useita kertoja kuulemani tarina tai väite, että basaarien arabikauppiaat pitävät aurinkolaseja siksi, ettei ostaja voisi päätellä tai paljastaa heidän pupilliensa koosta halukkuutta kaupan päättämisestä. Tämä on todennäköisesti kaupunkilegenda, mutta siinä saattaa myös olla jotakin perää. Arabimaissa aurinko paistaa voimakkaana. Ehkäpä arabikauppiaat tietävät, että koko päivän auringossa oleilu rasittaa silmiä ja rappeuttaa niitä.
Biometriikan kannalta silmä on hyvin mielenkiintoinen, mutta myös haastava. Pupilli (mustuainen) on hyvin nopealiikkeinen. Siihen vaikuttaa valon määrän vaihtelu ja tietenkin myös tunteet. Muistelen nuoruudessani joidenkin baanalla aktiivisten homomiesten tiputtaneen silmiinsä lääketippoja, jotka laajensivat pupillia. Tavoitteena oli ilmaista eroottinen valmius. Haittapuolena oli tarkennuksen voimakas huononeminen. Aamulla saattoi herättyä kokea järkytyksen yön aikana tehdystä valinnasta.
Ihmisen luotettava mittaaminen (biometriikka) on voimakkaasti kehittyvä tieteen alue. Siinä on edelleen epätarkkuuksia, eli sataprosenttiseen tulokseen minä en luota. Ihminen on epäluotettava niin mittauksen kohteena kuin tulosten tulkitsijana. Järki on syytä pitää mielessä. Brittiyliopisto teki laajan kokeen kokeneilla rikostutkijoilla. He joutuivat arvioimaan tietämättään jo aiemmin tutkimiaan sormenjälkinäytteitä. Silloin kun peitetarinassa näytteiden kerrottiin otetun kauniin maljakon kupeesta taikka mätänevän ruumiin sormista, tulosten ja tunnistuksen laadussa oli selvä ero. Tämä siitäkin huolimatta, että kokeeseen osallistujat olivat kokeneita sormenjälkitutkijoita.
Perusongelma kuitenkin koko tässä otsikon kysymyksessä on se, että emme edelleenkään pysty tarkasti määrittämään mitä on homoseksuaalisuus/biseksuaalisuus/heteroseksuaalisuus. Muuttujia on aivan liian paljon. Niistä ei ole yksikäsitteistä sopimusta, eikä kenties koskaan tule olemaankaan. Mutta kiinnostus asiaan on kuitenkin tavattoman suuri. Miksiköhän????
Tuossa Tiede-lehden jutussa siis esitettiin, että silmän pupillit paljastaisivat seksuaalisen suuntautumisen. Tällaiselle ajatukselle on nyt saatu jutun mukaan tieteellistä näyttöä. Koehenkilöille näytettiin eroottisia videoita ja tutkittavien pupillit laajenivat eniten silloin, kun katseen kohteena oli seksuaalisesti kiinnostava henkilö. Jutussa todetaan tutkijoiden näkemys, että pupillimittaus olisi objektiivinen, helppo ja tahdikas menetelmä mitata seksuaalista kiinnostusta.
Olen samaa mieltä Juhanin kanssa siitä, että tähän(kin) paljastusmenetelmään liittyy paljon ongelmia. Emme tunne seksuaalisen suuntautumisen tai yleisemmin seksuaalisuuden olemusta edelleenkään kovin hyvin.
Itse ihmettelen, että miksi koehenkilöille näytettiin "eroottisia videoita", vaikka koetettiin ilmeisesti tutkia henkilöiden seksuaalista suuntautumista. Mielestäni eri tyyppisten eri sukupuolta edustavien yksittäisten ihmisten näyttäminen olisi yhdistynyt sukupuoliin vahvemmin kuin eroottiset videot. Noh, ehkä sitten osalle ihmisistä eroottinen mauste aiheuttaa vahvemman ere... reaktion.
Itse kyllä uskon, että yksittäinen tutkittava voi kokea esimerkiksi jonkin seksuaalisen toiminnan jotain herättäväksi osapuolten sukupuolista riippumatta.
Josta päästään siihen, että...
Joillekin sukuvietin painoarvo todella on uskoakseni vähäisempi kuin toisilla, kuten Yesman tuossa ylempänä pohdiskeli. Itse katson kuuluvani jossain määrin vähäisemmällä vietillä varustettujen ryhmään. Siksi uskon, että nuorempana kohdallani olisi heteroidentiteetinkin omaksuminen ollut täysin mahdollinen, vaikka ymmärsinkin sen, mikä kiinnostaa eniten romanttisessa mielessä. Ne "lihalliset himot" eivät nimittäin juuri ajaneet minua kumpaankaan suuntaan, vaikka kyllä senkin suhteen vaakakuppi on yksinomaan toiseen suuntaan kallellaan.
Kuitenkin, jos olisin joutunut vielä parikymppisenäkin jonkinlaiseen valintatilanteeseen havaitsemani suuntautumiseni ja unelmaperheidyllin mahdollisuuden välillä, olisin hyvinkin mahdollisesti päätynyt jälkimmäiseen - ja melko suurella todennäköisyydellä myös tyytynyt siihen. Sellaista tilannetta ei kuitenkaan silloin tullut, joten tässä mennään tyytyväisenä näin.
Identiteettini on saanut vapaasti kohdata myötäsyntyisen suuntautumiseni.
Tuota, mielestäni voi vallan mainiosti yrittää määritellä seksuaalisuuden muotoja (riittävällä tarkkuudella). Vähän niinkuin voidaan päättää kutsua elektr.magn.sät. aallonpituusväliä 570-590nm "keltaiseksi". ;) Ja vaikka silti jotkut tulevat olemaan sitä mieltä, että tennispallo on oikeasti neonvihreä. ;)
Lisäksi tahtoisin jälleen tuoda esiin mielestäni ihan päteviä syitä sille, miksi on järkeenkäypää yrittää tehdä selkoä tästä "sateenkaarikarusellista":
1. Määritelmät lienevät ensiaskel tutkimukseen. Tutkimustiedon karttuessa määritelmiä voi muuttaa.
2. Lisätiedolla on taipumus johtaa neutraalimpaan suhtautumiseen. Tarve harhauttamiseen saattaa vähentyä.
3. Kun asia on paremmin jäsentynyt (yhteiskunnassa, yhteisössä), tarjoutunee kehittyvälle ihmiselle helpommin malleja/samaistumisen kohteita. Vellova mössö puolestaan voi aikaansaada lisää vellovaa mössöä. (vaikkapa, että kaikki alkavat kutsua itseään ja toisiaan biseksuaaleiksi eri syistä).
4. Jos asia on hahmottuneempi/täsmällisempi, voivat myös "harhalaukaukset" eri seuraamuksineen vähentyä. Sopivan partnerin löytymisen todennäköisyys kasvaa.
5. Vakiotermit mahdollistavat ihan arkipäiväisenkin ajatustenvaihdon.
6. Jne.
"Laatikoiminen" ja laatikoiden tutkiminen saattaa johtaa näiden laatikoiden parempaan ymmärtämiseen, ne saavat ansaitsemansa painoarvon. Koko laatikosto voidaan myös purkaa (mutta tutkimusten perusteella). Näinhän on käynyt esim. ihmisrotujen suhteen. Genetiikan myötä tiedetään nyt, että ihmislaji on todellisuudessa ällistyttävän yhtenäinen. Ja silti voimme puhua mustista, valkoisista jne. eri variaatioista edelleen.
MIKSI ihmisen suuntautumista pitäisi/pitää sen kummemin tutkia? Miksi halutaan tiukkoja vastauksia, miten mikäkin määritellään?
Identiteettiasiat ovat identiteettiasioita, hyvin henkilökohtaisia. Ihmiset saavat kutsua itseään miten huvittaa.
"vaikkapa, että kaikki alkavat kutsua itseään ja toisiaan biseksuaaleiksi eri syistä"
Entä sitten? Kutsukoot minun puolestani, ei siitä maailma järky. Tai no, joidenkin maailma ilmeisesti romahtaa, mutta se ei liene vaarallista.
Miksikö suuntautumista pitää tutkia? Miksi yleensäkään mitään pitää tutkia?
Yesman sanoi asian hyvin, minä tiivistän:
Jotta oppisimme ymmärtämään enemmän. Ymmärrys vähentää luuloja, myös ennakkoluuloja. Ennakkoluulojen väheneminen vähentää vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien syrjintää.
Paljon on hyvää ja mielenkiintoista asiaa kirjoitettu mutta yhteen asiaan on pakko kommentoida: muutamaan otteeseen teksteissä annettiin ymmärtää että biseksuaali viehättyy molemmista sukupuolista yhtä paljon tai että hän tuntee toista sukupuolta kohtaan vain romanttisia tunteita ja toista sukupuolta kohtaan vain seksuaalista vetoa. Asiahan ei näin ole vaan meitä biseksuaaleja on laidasta laitaan ja jokaisen mieltymykset ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi itse tunnen periaatteessa molempia sukupuolia kohtaan sekä romanttista että seksuaalista vetoa mutta käytännössä vain yksi mies on saanut minussa ne tunteet aikaan, muuten olen enemmän naisiin päin kallellaan (ja olen itse siis nainen). Toisilla voi taas olla toisin päin mutta harvalla ne tunteet jakautuu täysin fifty fifty.
