Aivelon kirjoitus on mielenkiintoinen - ja ajatuksiakin herättävä. Omalta osaltani kommentoin lähinnä tutkimusasetelmaa, ja voin allekirjoittaa Aivelon havainnot.
Tutkimuksessa ei siis selvitetty seksuaalista suuntautuneisuutta, vaan nimenomaan seksuaalikäyttäytymisen sukupuolittuneisuutta; mikä saa yksilön harrastamaan seksiä samaa (tai eri) sukupuolta olevan kanssa. Aivelo toteaa yksilön homouden (synnynnäinen seksuaalisen suuntautuneisuus) olevan merkittävän tekijän. Tämän lisämksi hän mainitsee käyttäytymisen osalta syyt alkoholista uteliaisuuteen ja väkivaltaan: "Homouden lisäksi avoimuus, uteliaisuus, riskinotto ja spontaanius voivat kaikki selittää tätä käyttäytymistä".
Hän toteaa, että tutkimuksessa tutkittu ilmiasu (seksin harjoittamisen sukupuolittuminen) ei ole onnistuneesti rajattu. Aivelo ottaa myös sen, että miesten ja naisten homoseksuaalisuus on erilaista ja asiaan liittyvät geenialueet vain osittain päällekkäisiä. Aivelo pohtii miesten ja naisten yhdistämisen samaan tutkimukseen järkevyyttä.
Se, että "homogeeniä" ei ole löydetty - eikä löydettänekään, rauhoittanee niitä, joilla on huoli mahdollisista ennakoivista toimenpiteistä.
Tutkimuksesta on julkaistu lyhyt uutinen myös Potilaan lääkärilehden verkkosivuilla (
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/perima-ei-maaraa-homoseksuaalisuutta/ ) otsikolla "Perimä ei määrää homoseksuaalisuutta", ja 3.9.2019 Lääkärilehdessä. Verkkojutussa ingressinä on toteamus: Laaja genomitutkimus ei löytänyt homoseksuaaliselle käyttäytymiselle perinnöllistä taustaa.
Paitsi että itse asiassa kyllä löysi, vaikka tämä perinnöllinen tausta ei suodattumattomasti johdakaan toimintaan.
Jotenkin tuntuu taas, että seksuaalisen suuntautuneisuuden (ominaisuus) ja seksuaalisen käyttäytymisen (toiminta) välille on rakennettu välitön yhteys. Aika vahva on konsensus siitä, että seksuaalinen suuntautuneisuus on myötäsyntyinen (vahvasti perinnöllinen ja esimerkiksi sikiöajan hormoniympäristöön liittyvä) ominaisuus. Tämä ominaisuuden tulee esiintulo taas liittyy kulttuuriin, kasvatukseen ja muuhun elettyyn elämään.
Setan verkkosivuilla (
https://seta.fi/2019/09/05/ihmisen-seksuaalistakaan-kayttaytymista-ei-voida-selittaa-vain-geeneilla-elamanhistoria-ja-ymparistotekijat-vaikuttavat/ ) pääsihteeri Kerttu Tarjamo katsoo kirjoituksessaan, että loputon kiinnostus homoseksuaalisuuden syihin tuntuu turhauttavalta sekä "homouden normalisointi" seksuaalisen käyttäytymisen syiden selittämisellä vanhanaikaiselta ja toiseuttavalta. Hän viittaa siihen, että dekriminalisoinnista on pian 50 vuotta ja depatologisoinnista 40 vuotta.
Toisaalta Tarjamo toteaa sen tiedon merkityksellisyyden, että on kyse ilmiöstä, joka ei ole vain ja ainoastaan oman valinnan vallassa. Varsinkin arvokonservatiivisessa (l. uskonnollisessa) ympäristössä elävälle tällaisella tiedolla voi olla jopa hengensäästävä vaikutus: seksuaalisen suuntautuneisuuden muuttamiseen ei voi aktiivisesti vaikuttaa, vaikka jostain syystä niin tahtoisikin. Seksuaalisen suuntautuneisuutensa voi ehkä onnistua lakaisemaan "maton alle", mutta ei muuttamaan.
Kaikesta kritiikistä huolimatta pidän tarpeellisena ja hyödyllisenä, että seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuolen moninaisuutta tutkitaan monista näkökulmista. Se edistää aihepiirin normalisoitumista ja arkisuutta. En niinkään usko sen toiseuttavuuteen.