Viikonloppuun on buukattu runsaasti erilaisia esiintyjiä. Tapahtuman verkkosivuilla todetaan, että Querelle on festivaali, jossa ihmisen moninaisuus on kaiken lähtökohta. Tällainen luonnehdinta yhdessä esimerkiksi kaupallisuuden, järjestäjien cissukupuolisuuden ja pääsylippujen hintojen (80-129 euroa) kanssa on aiheuttanut sosiaalisessa mediassa kriittisiä puheenvuoroja ( https://ranneliike.net/uutiset/15138/querelle-festivaali-jarjestetaan-huhtikuun-2019-lopussa-helsingin-vallilassa ). Myös edellinen yritys järjestää tapahtuma herätti aika räyhäkkään keskustelun.
Koetaan, että queerkulttuuria tarjottaisiin "sirkushuveina". Osoitetaan sormella sitä, että tapahtuma on "voittoa havitteleva". Kritisoidaan markkinoinnin menetelmiä.
Tapahtuman taustalla oleva työryhmä toteaa valtaosan tekijöistä kuuluvan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Lisäksi muistuttavat, että esiintyjät tuskin olisivat valmiita tulemaan tapahtumaan, jos heillä olisi ongelmia hyväksyä tapahtuman taustat.
Mikä minä olen sanomaan, että mikä on totuus ja todellisuus.
Mietein kuitenkin, että kyllähän kaikenlaista näkyvyyttä ja monenlaista läsnäoloa (paitsi mielenosoituksia, kabineteissa lobbaamista myös kaupallistakin) tarvitaan. Toistaiseksi mahdollisuuksien mukaan hyödynnetyllä esilläololla on saavutettu sellaisia asioita kuin homosuhteiden dekriminalisointi, (homoseksuaalisuuden) sairausluokituksen poisto, syrjintäsuojalainsäädäntö, parisuhdelaki, (nyt voimassa oleva) translaki, sisäinen adoptio, sukupuolineutraali avioliittolaki... Uudessa sairausluokituksessa transsukupuolisuus ei enää ole määritelty sairaudeksi - vain sukupuoliristiriidan kokemus. Oletettavasti myös uudistettu translaki syntyy, kunhan sitä määrätietoisesti edistetään.
Totean tähän vielä ymmärtäväni hyvin kritiikin esimerkiksi mahdollisia loukkaavaksi koettua viestintää kohtaan. Virheellistä terminologiaa kohtaan esitetty kritiikki on täysin ymmärrettävää - kunhan kerrotaan ja perustellaan oikea tapa. Ei kukaan muuten opi. Ymmärrän yhtäläisesti mahdollisen kritiikin hintapolitiikkaa kohtaan, samoin ohjelmaan ja muuhun sisältöön liittyvän kritiikin.
En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä boikottivaatimuksia. Tällaisten tapahtumien olemassaolo jos ei romauta niin kuitenkin puhkoo aukkoja muureihin. Ne mahdollistavat tutustumista vähän kerrallaan tuntemattomaan aihepiiriin. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa "kaikki tai ei mitään" -tyyppinen lähestyminen ei minusta ole hedelmällinen tapa toimia. Hedelmällisempi tapa toimia olisi ainakin omasta mielestäni pyrkiminen hyödyntämään käytettävissä olevia tilaisuuksia oikean tiedon ja omakohtaisten tarinoiden jakamiseen.
Jos tähän Querelle-festivaalin kurmoottamiseen nyt käytetyn energian käyttäisi rakentavasti valistamiseen sekä translain ja juridisen kolmannen sukupuolen laillistamisen hyväksi, niin sukupuolen moninaisuutta koskeva tietoisuus niin kansan kuin päättäjien keskuudessa voisi lisääntyä jytisten.
"Koetaan, että queerkulttuuria tarjottaisiin "sirkushuveina". Osoitetaan sormella sitä, että tapahtuma on "voittoa havitteleva". Kritisoidaan markkinoinnin menetelmiä."
en boikotoinut; esiintyjinä oli aika hieno kattaus kiinnostavia artisteja. Erityisesti Ilpo Väisäsen livesetti miellytti, ja Chick On Speed. Hard Ton sekä Mykki Blanco oli hieno nähdä uudelleen, ovat esiintyneet Kaikussa aikaisemmin. Intiimi klubi with all the right people on ehkä kiinnostavampi tällä scenellä, kuin iso festari. Markkinoinnilla saatiin kuitenkin hieno kattaus artisteja kasaan, halpisliput eivät paljon kustantaneet - tarjoilupisteet jäi väliin, kun keskityin enemmän artisteihin. Train Factory oli ehkä liian iso näin ensibileisiin, mutta ensi vuonna varmaan täydempi. Kritiikistä huolimatta kiinnostavampi kuin Pride nykyisellään, vaikka queerfestivaaliksi kosiskeltiin ehkä turhankin laajalla skaalalla homopopulaa. Itse koin tapahtuman ryöstöviljelleen Queer-termiä, joka tosin post-tasa-arvoisessa avioliittokeskustelussa näyttää muodostuneen kattotermiksi koko homokulttuurille. Not…nykyään osaksi queer-kulttuuria mielletään niin karhut kuin nahkamiehet, jotka itseasiassa kehittyivät vastareaktiona gender-fuck queer kulttuurille. Karhut ja nahkamiehet queerbileissä on vähän sama kuin poliisit bailaamassa anarkistipunkkarien kanssa - ja siltä vähän tuntuikin, töllistelyä, nauramista. Tanssilattia on tanssimista varten, ei tönimistä ja toisen tilaan tunkeutumista. "Queer" näytti olevan normihomojen sirkushuvina ja töllistelyn kohteena, , syy miksi niin monet queerhenkiset eivät viihdy homoscenessä nimimerkkiäni myöden, mutta tämä nyt ei välttämättä ollut tapahtuman järjestäjien syytä.
