Yleisellä tasolla puheessaan liikkunut presidentti otti esiin nuorten huolet. Oletan hänen viitanneen Aalto-yliopiston tekemään, syksyllä julkaistuun tutkimukseen. Siinä esiin nousivat mm. presidentin mainitsemat nuorten huolet syrjäytymisestä ja eriarvoistumisesta (siis tasa-arvon murenemisesta). Myös kiusaaminen oli esillä. Nämä asiat koskevat yleisemmällä tasolla kaikkia, mahdollisesti erityisestikin hlbtiq+ -vähemmistöhin kuuluvia.
Toinen asia on presidentin puheen päättävä toivotus. Minkään uskontokunnan jumalhahmo(i)sta tuskin on ollut hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluville haittaa (eikä hyötyäkään ole tieteellisesti todistettu). Sen sijaan siitä, miten ihmiset ratsastavat uskonnollisilla opeilla sekä niiden tulkinnalla ja voimahahmoilla, on ollut verrattomasti enemmän harmia kuin hyötyä.
Haa. tietenkin on kyse jumalhahmojen käyttämisestä eikä heidän subjektiivisesta toiminnastaan, josta ei liene mitään todisteita.
Presidentin nuoriso-osuus alkoi ilahtumisella nuorten halusta ryhtyä yrittäjiksi. Aallon tutkimuksen eriarvoistuminen oli kai lähinnä talous- ja palkka- ja talouseriavoistumista. En ole sitä tutkimusta lukenut. Nuorten yrittäjyyshalukkuudesta on ollut erilaisia tietoja. Yrittäjyydestä rummuttaminen on ollut niin suurta, että tiedot pääosan suomalaisten tavanomaisista työsuhteista ovat joskus ihan yllättäneet.
Mutta voi olla, että seksuaali- ja sukupuolivähemistöläisen voi olla helpompaa olla yrittäjä eli itsellinen ja ottaa riskejä, etenkin jos ei tarvitse olla huoltovastuussa kenestäkään.
Itse olen pitänyt luottamusta ja tietynlaista kansallista yhtenäisyyttä tärkeimpänä keinona vastata siihen, että tulevaisuudessakin täällä voidaan pitää kaikkien välttämättömimmistä tarpeista huolta. En väitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa kaikkea oltaisiin osattu tehdä läheskään oikein - mutta siitä huolimata tämä meikäläinen jähmeä ja hidas päätöksentekojärjestelmä on parhaita keinoja ylläpitää tarvittavaa keskinäistä luottamusta ja pysyvyyttä. Siksi olen sitä mieltä, että (esimerkiksi yhteiskunnallisia) uudistuksia ei pidä tehdä itsetarkoituksellisesti, vaan lähtökohtaisesti korjata havaittuja ongelmia, asiat ensin pahki käyden - niin, että mahdollisimman suuri osa voi muutokset hyväksyä ennen niiden toteutumista.
Tämä jatkuvuuden voimaan uskominen taas on taustana sille, että kallistun ajatusmaailmassani ennemmin konservatiivisuuden puolelle, enkä näe nopeita nytkähdyksiä kovin hyvänä. Siksi olen myös sitä mieltä, että pitkällä aikavälillä parempi vaihtoehto esimerkiksi presidentiksi on mahdollisimman laaja-alaista tukea nauttiva henkilö kuin tiedoiltaan ja taidoiltaan ylivertainen henkilö.
Sauli Niinistö kuitenkin on lukuisia kertoja ilmaissut kannattavansa kaikkia pareja (juridisesti) yhdenvertaisesti kohtelevaa parisuhdeinstituutiota.
Tällaisen (toki kielellisesti epäonnistuneen) "pariliitto" -käsitteen alle parisuhdelainsäädännössä siirtymisen myötä käsite "avioliitto" olisi jäänyt puhtaasti omantunnon asiaksi - vähän kuin "naimisissa olo" tai "rakastaminen". Siinä mielessä sana "avioliitto" olisi sitten ollut tasa-arvoisesti kaikkien parien käytettävissä, sillä se olisi muuttunut juridisista sidoksista ja määrittelyistä vapaaksi.
Niinistön ajatus ymmärtääkseni oli se, että suuria intohimoja herättävä sana poistettaisiin lainsäädännöstä ja päästettäisiin elämään omaa elämäänsä.
Tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö on allekirjoittanut avioliittolain uudistuksen sekä liitännäislait. En tiedä, oliko jotain jupinaa ja murinaa kynän laulaessa paperilla, mutta mitään erikoistoimenpiteitä ei tiettävästi tarvittu.
Nyt tulee varmaan taas ujellusta siitä, että "puolustelen presidenttiä", mutta silläkin uhalla taivuttelen tätä rautalankaa. Minusta nimittäin on kannatettavaa yrittää aina ymmärtää sitä, mitä tarkoitetaan - eikä pelkästään päätellä toisten motiiveja omien olettamusten vietävänä.
Joskus vaan se tarkoituksen ymmärtäminen olisi huomattavasti helpompaa, jos lausuja sanoisi suoraan mitä tarkoittaa keksimättä mutkikkaita kiertoteitä kaikkien miellyttämiseksi. Toki S. Niinistön on otettava huomioon ydinkannattajakuntansa konservatiiviset asenteet, mutta arvojohtajalta edellyttäisi katsomista pikemminkin eteenpäin kuin taaksepäin.
Itsehän pyrin suosimaan selkosuomea - selittämään asiat mahdollisimman tyhjentävästi ja konkreettisesti. Välillä tietysti unohtuu, että muilla ei ole kristallipalloa tai selvänäkijän kykyä tulkita ajatuksenjuoksuani - ja tulee sitten selitettyä ajatuksensa vaillinaisesti tai väärällä tavalla liian perusteellisesti.
Niinistöllä on juristin tausta ja juristin tapa ilmaista asioita.
Syystä tai toisesta minä tavoitin tuon (käsittääkseni pointtina olleen) asian ensi kuulemalla. Kai sitten minäkin ajattelen jotenkin mutkikkaiden kiertoteiden kautta. Mene-tiedä.
Ja... en myöskään tavoita mainittua taaksepäin katsomista, mutta ehkä pientä jälkiviisauden versoa.
Minä ajattelen hyväksi sen, että arvojohtaja pyrkii tuomaan tarjolle keinoja, joilla voisi pehmentää kaikenlaisia ristiriitoja erilaisia asenteita omaavien välillä.
Palaan vielä selkokielisyyteen ja siihen, mitä sanottu on.
Minusta asiaa ei olisi oikeastaan paljon suoremmin voinut sanoa kuin miten tasavallan presidentti Sauli Niinistö Yle Radio 1:ssä, presidentin haastattelutunnilla 29. marraskuuta 2014 asian ilmaisi: "Joku piispoista ehdotti joitakin vuosia sitten, että pannaan kaikki pariliittoon virallisesti. Se olisi se oikeudellinen termi ja sitten jokainen saa tuntea ihan vapaasti ja hahmottaa sen avioliiton tai naimisissa olemisen käsitteen. Sellaista minä olisin kannattanut."
Omasta mielestäni "pariliitto" on kielellisesti epäonnistunut ilmaus; liitosta on kyse, mutta minkä suhteen pari on liitossa - parin osapuolet keskenään vai kielellisesti perustellummin eri parit keskenään. Parempi sana olisi varmaankin ollut mahdollista löytää. Nyt meillä on kuitenkin sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö - ja hyvä niin. Enemmän säätöä olisi syntynyt, jos nimeä oltaisiin vielä alettu muuttaa.
Siitä, miten Niinistö tuon mainitun ajatuksensa oli ennen eduskunnan äänestystä esiin tuonut, en nyt onnistunut löytämään aikakirjamerkintöjä. Siitäkään en ole varma, että oliko asiasta puhuttu ennen tuota haastattelutuntia juuri tuolla "pariliitto"-nimellä, mutta itsekin olin joskus (jo pian parisuhdelain tultua vuonna 2002 voimaan) tarttunut ajatukseen siitä, että instituutiot voitaisiin lainsäädännössä yhdistää "parisuhdelainsäädännöksi", jossa ei "avioliitto"-sanaa ole ollenkaan. Kirkko olisi voinut sitten omassa laissaan kutsua omaansa edelleen avioliitoksi - mutta niin olisivat elämässään voineet maallisinkin menoin vihityt kutsua omaansa avioliitoksi.
Totean edelleen oman näkemykseni: tasavallan presidentin arvojohtajuus syntyy siitä, että tällä on myös riittävän laaja kansan tuki taustallaan. Olin hyvin iloinen siitä, miten Pekka Haavisto pärjäsi vuoden 2012 presidentin vaalissa. Jos ja kun Haavisto pärjää tänäkin vuonna kohtuullisesti, olen hyvin iloinen. Avoimesti homoseksuaalin ehdokkaan menestys kertoo asenteiden muuttumisesta hlbti-aihepiirin suhteen myönteisempään suuntaan, ns. "pihvin kääntymisestä".
Presidenttinä haluan kuitenkin nähdä henkilön, joka nauttii niin laajaa kansan tukea, että tiukassa paikassa tämän puhallus pilliin hätkäyttää käytännössä kaikkia kansankerroksia kaikissa piireissä. Kaikkia yhdenvertaisesti kohtelevien kompromissien etsiminen ei minusta ole haitaksi. Se on arvojohtajuutta. Presidentillä pitää olla riittävän laaja tuki, että tämä voi toimia päivänpolitiikan yläpuolella - eikä sitä tukea voi saavuttaa vaalikamppailussa tai presidentin valaa vannoessa. Vaalissa kansa valitsee sen, kenellä se katsoo eniten olevan ainesta toimia tehtävässä.
Luin huvikseni kaikki Halosen ja Niinistön uudenvuoden puheet läpi. Halosen puheet sisälsivät paljon enemmän tasa-arvojargonia kuin Niinistön puheet. Halonen lähestyi monia asioita nimenomaan tasa-arvoon liittyvän retoriikan kautta. Se on odotettavaa hänen poliittisen taustansa huomioon ottaen. Oliko presidenttien viesteissä lopultakaan kuitenkaan merkittävää eroa? Vähän erilaisesta retoriikasta huolimatta iso viesti on minusta jokseenkin sama: yhteen hiileen on yritettävä puhaltaa.
Ympäripyöreys ja pyrkimys miellyttää mahdollisimman monia selkeiden arvojen korostamisen sijaan johtaa joskus varsinaisiin limboihin.
Jossain vaiheessa kauttaan Niinistö antoi ymmärtää ihanteenaan olevan "tolkun ihminen". Tämän käsitettiin laajasti tarkoittavan kansalaista, joka pyrkii ymmärtämään kaikkia eikä ota kantaa puoleen eikä toiseen, riippumatta siitä, kuinka älyttömiä ideoita tai toimintatapoja joku kannattaa tai edistää.
Juuri tällainen kantaaottamaton tolkun ihminen toki saa puolelleen kaikki, jotka haluavat ymmärtää hänen puheensa parhain päin, mutta tulkintoja riittääkin sitten laidasta laitaan. Se ei suinkaan luo yksituumaisuutta vaan pelkkää sekaannusta ja epävarmuutta.
Noh, lienee vahvasti omaa tulkintaasi tuo, ettei "ota kantaa puoleen eikä toiseen". Sen sijaan pyrkimys "väärässä" olevienkin ajattelun taustojen ymmärtämiseen on mielestäni ihan kannatettavaa.
Olen toki itsekin sitä mieltä, että kenen tahansa millaisten tahansa mielipiteiden taustojen ymmärtäminen ja ajatuksella itselleen selvittäminen on tärkeää ja kannatettavaa, ja pyrin siihen aina itsekin. Ymmärtäminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin hyväksyminen eikä peruste kritiikittömälle suhtautumiselle tai oman mielipiteen, varsinkin jos se on eriävä, kertomatta jättämiselle.
Kansakunnan kaapin päällä istuvilta tai sinne pyrkiviltä odotan erityisesti rohkeutta ja selkeyttä mielipiteidensä esittämisessä silläkin uhalla, että ne eivät mahdollisesti miellytä kaikkia. Ja kertoipa ne mielipiteensä tai ei - tai verhosipa ne epämääräisyyden sumuverhoon - ei poista sitä tosiasiaa, että joku kuitenkin älähtää. Siksi kannatan avoimuutta ja suoruutta etenkin arvokysymyksissä, joihin liittyvät kannanotot mielestäni kuuluvat presidentin keskeisiin velvollisuuksiin. Käytännön politiikkaan liittyvistä ratkaisuistahan vastaavat taas enimmäkseen muut hallintoelimet.
Kansanedustaja Mika Niikko (ps) pahoittelee tuoreessa blogissaan sitä, että presidentti olisi muuttanut "arvomaailmansa peruslähtökohdat avioliitosta ja lapsen oikeuksista isään ja äitiin, jos vain ajan henki sitä vaatii". Niikko viittaa Niinistön samaa mieltä olemiseen HS:n vaalikoneen väitteen kanssa, jossa "homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla".
Niinistö siis minun ymmärrykseni mukaan olisi mieluiten poistanut avioliitto-käsitteen lakikirjasta, korvaamalla sen jonkin muun nimisellä, mutta sisällöltään sukupuolineutraalilla pykälistöllä.
