Viro oli neuvostomiehityksenkin ajan kosketuksissa länsimaiseen todellisuuteen vahvemmin kuin moni muu Moskovan alistama alue. Kielen ei-indoeurooppalaisuus antoi ehkä pientä lisäsuojaa - ja samalla yhteyden samaan kieliperheeseen kuuluvaan rautaesiripun toisella puolella olevaan pääasiassa lähisukukieltä käyttävään länsimaiseen yhteiskuntaan, Suomenlahden pohjoispuolelle.
Virossa myös historiallisesti arvostetaan korkealle sivistystä, nimenomaan yhteiskunnan perustana. Voi sanoa, että viime vuosisadan alussa tapahtunut Viron itsenäistyminen (kuten toki Suomenkin) oli vahvasti älymystön projekti. Myös ns. laulava vallankumous ja siitä seurannut itsenäisyyden palautus oli taustaltaan erityisesti sivistyneistön edistämä, vaikka käytännössä koko kantaväestö olikin liikkeessä mukana. Monien muiden maiden perusta lepää taisteluissa ja erilaisten vallanpitäjien välisissä liittoumissa - vaikka toki näissäkin sivistys tietysti on sinänsä ihan yhtä korkealla tasolla ja korkealle arvostettukin.
Kyse ei ehkä Venäjällä ja sen vaikutusvallan alla olevissa maissa ole niinkään valinnoista, vaan siitä, että ei oikein nähdä mitään realistista vaihtoehtoa valittavana.
