Suomessa ajokortin saanti kiellettiin 1960-luvulla esim. tältä Paasilinnan ohjelmassa haastatellulta homolta. Myöhemmin korkeampi oikeusaste myönsi ajokortin.
Yllättäviä uutisia Italiasta, jossa olen liikkunut ja asustellut eripituisia aikoja jo nuoruusvuosistani lähtien. Se, että erilaisissa ihmisten kohtaamisissa en ole peitellyt seksuaalista suuntautumistani, ei ole tuottanut ongelmia, päinvastoin. Suukkoja ja halauksia on tullut niin poliiseilta, carabiniereilta, papeilta kuin lääkäreiltäkin. Hämmästyttävin ja yllättävin julkiseen suukotteluun johtanut tilanne sattui Assisin kaupungin Info-toimistossa, josta menin hakemaan kaupungin karttaa ja tietoja kaupungissa järjestettävistä tapahtumista. Toimistossa oli useita asiakkaita ja neljä toimihenkilöä. Kysyin n. nelikymppiseltä miesvirkailijalta karttaa ja tapahtumia. Mistä kaukaa olen, kysyi hän huomattuaan, että en ole italialainen. Olen suomalainen, kerroin. Hänen katse kirkastui, aurinkoisen hymyn tullessa kasvoille. Hän tarttui minua molemmista käsistäni kiinni, katsoi lumoavasti silmiini ja lauloi komella äänellä ja kohtuullisella suomenkielellä: " Sua vain yli kaiken mä rakastan, olet aarteeni päällä maan...." ja esityksen lopuksi tuli lämmin suukko molemmille poskille ja suulle. Hän sai, italialaiseen tapaan, raikuvat suosionosoitukset. Hän oli asunut Suomessa parisen vuotta ja piti niin maasta kuin kansastakin. Onnellinen olin, tietämättä itkisinkö vai nauraisin. Taisin tehdä vähän molempia.
Nuo homofobiasta kertovat uutiset Italiasta hämmästyttävät minua. Mietin, miksi en koskaan ole kohdannut siellä vastaavaa. Ainoaksi selitykseksi jää se, että olen Italiassa liikkunut ja asustellut ainoastaan Roomasta pohjoiseen, mutta en juurikaan etelässä.
Armeija-aikana (Suomessa) en julistanut, enkä peitellyt, seksuaalista suuntaustani. Suhtautuminen ja kohtelu niin armeijakavereiden kuin esimiestenkin taholta oli rehdin-, ystävällisen- ja asiallisen miehekästä ja ryhdikästä. Vastasin samoin ja muistot ovat upeita.
Kaikesta huolimatta Italia ja italialaiset miehet ovat tutustumisen arvoisia. Hyvyyttä on, rakkautta on, kauneutta on, puolustetaan niitä. Avanti, avanti miehet!
No 60-lukuhan oli Kekkosen kulta-aikaa, kuin myös YYA:n ja Neuvosto-Liiton eli juuri niiden asioiden, joita jotkut kehityksen kelkasta pudonneet kaipailevat. Voidaanko siis sanoa, että Italia on jo taantunut kekkoslovakiaksi, jonka johtaja kuvittelee kahdeksankymppisenäkin olevansa nelikymppisen kunnossa?
Nimimerkki "aika entinen...", sinun olisi aika parantaa tietojasi maamme historiasta. Kulttuuriradikalismi kopisteli 60-luvulla piintyneitä kulttuurisia ja eettisiä tabuja ja tipautteli ikiaikaisia kipsikuvia kansakunnan kaapin päältä.
Jos puhutaan seksuaalisuudesta käsitteen koko leveydeltä, 60-luvulla seksuaalitabu alkoi murtua. Perustettiin Sexpo ja ensimmäiset homoryhmät ja vuosikymmenen lopulla ensimmäinen järjestö, Psyke. Lehdissä ilmestyi asiallisia juttuja seksuaalisuudesta, samoin julkaistiin kirjoja. Radio ja tv lähettivät asiallisia juttuja homoudesta, ja lehtiinkin sellaisia ilmestyi.
Kulttuuriradikalismi oli paljon muutakin, muun muassa avasi ikkunoita maailmaan, mutta tämä kaikki jääkön mahdolliseen toiseen yhteyteen.