Homosta heteroksi kohu mediassa uskon takia hylkäsi homouden

Lisää uusi viesti
Jännä kuin tätä kohdellaan kuin hän olisi ensimmäinen tapaus joka moista väittää. Unohdetaan et noita eheytyneitä homoja saadaan kiinni homostelemasta vuosia myöhemmin osoittaen aika hyvin että he joko valehtelee muille tai itselleen puhuessaan seksuaalisuutensa muuttumisesta. Taas epätoivoinen yritys niputtaa kaikki negatiiviset asiat homouden piikkiin ja tehdä heteroudesta se siveä hyvä ja esimerkillinen tapa elää unohtaen kaikki lukuiset heterot jotka elää paljon holtittomammin kuin amadeus kuunaan.
  • 3 / 55
  • SaintJudy
  • 12.9.2013 15:03
Oilingin homoelämä oli kovin armotonta biletystä pikkutunneille asti, ketjupolttamista, krapulamättöä, takapuoli hellänä kävelyä (?) , toisten vaatteiden arvostelua sekä bloggaamista eri meikkivoiteiden koostumuksesta. Ei kyllä kuulosta minun homoelämältä - missään ikävaiheessa...Jokainen nuori käy tavalla tai toisella läpi etsikkoajan, sitä kokeillaan kaikkkea ja kapinoidaan - kaikki tosin ei bailaa ja dokaa samalla tapaa. Oireellista on, miten otsikkoa ei revitty siitä, miten Oiliki parantui alkoholismista.

Eheytyminen on sinänsä hassu määritelmä, seksuaalisuus ja suuntautuminen ylipäätään voi muuttua vuosien aikana, kuten ihminen ylipäätään. Joillakin suuntautuminen on selvää jo nuoresta pitäen, toisilta mene koko elämä miettiessä - tai se valkee vasta myöhäisemmällä iällä. "Eheytyminen" voi kestää läpi koko elämän, tai sitten muuttua.

_______

Itseäni hämmästytti enemmän se, millainen artikkeli oli julkaistu kyseisessä aviisissa. Alkuperäinen juttu: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/usko_teki_homosta_heteron
Luin tuo Me Naiset -lehden artikkelin muutama päivä sitten. Minäkin olen koettanut miettiä, mihin kehyksiin tuon tapauksen ja siitä kirjoitetun jutun oikein pistäisin.

Lähtökohdat:

Tyyppi ryyppää, rällää, säätää, harrastaa irtosuhteita, sekoilee - ja saa asiansa isomminkin sotkettua. Tyyppi pitää elämäänsä "stereotyyppisenä nuorenmiehen homoelämänä" ja kuvailee olleensa "helposti tunnistettava homo". Muitakin stereotyypisiä juttuja on mukana: pienestä asti erilainen, herkkä, tanssin ja kaiken kauniin rakastaminen, tytöt kavereina yms. yms. Tytöt ei kiinnostaneet ja koulussa homoteltiin.

Ja sitten:

Minusta tällä kaverilla on ollut kertomuksestaan päätellen keskeisimpänä ongelmana vaikeudet elämänhallinnassaan ja mahdollisesti sen taustalla oleva taipumus kaikenlaiseen riippuvuuteen; viinaan, seksiin ja niin edelleen.

Sanoisin, että tyyppi sai uskoontulon myötä riippuvuustaipumuksensa ja elämänsä hallintaan. Hyvä niin. Ylivilkas sutinointi tuskin antaa tilaa kohdata itseään. Tyyppi on vielä sen verran nuori, että itsensä löytäminen biseksuaalina ei ole lainkaan mahdotonta. Kyllähän itsensä voi löytää aika vanhanakin, kun "se oikea" tulee vastaan.

Surullista kuultavaa on tietysti tämä: "Se mitä jään kaipaamaan, on läheisyys miehen kanssa". Itselleni ei kuitenkaan käynyt tarinasta selväksi, kohdistuuko kaipuu nimenomaan lihalliseen läheisyyteen vai muuhunkin.

Muutoksen keskeisin kohta oli, että pahasti solmussa itsensä kanssa ollut henkilö sai jonkinlaisen järjestyksen elämäänsä ja pysähtyi katsomaan peilistä näkyvää vähemmän mairittelevaa kuvaa. Ilmeisesti hengelliseen heräämiseen liittyvien arvojen kautta entisten ongelmien keskipisteeksi oli luontevaa asettaa "homosekoilu", vaikka homma varsinaisesti kusi ihan muuten.

Habitukseen liittyvät asiat nyt eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti ole sidoksissa kenenkään seksuaaliseen suuntautumiseen, joten ajatus "helposti tunnistettavasta homosta" on kyllä vinkki siitä, että asiaa on syytä käsitellä tietynlaisissa kehyksissä.
"... seksuaalisuus ja suuntautuminen ylipäätään voi muuttua vuosien aikana, kuten ihminen ylipäätään."

Onko tälle olettamalle jotain tukea? Jos tämä pitäisi paikkansa, niin sittenhän olisi keinoja vaikuttaa ihmisen seksuaalisuuteen suuntaan tai toiseen. Tarvitsisi vain tutkimalla löytää ihmisen seksuaalisuuteen vaikuttavat elementit ja paljon puhuttava "eheyttäminen" olisikin mahdollista.

Olen ollut siinä ymmärryksessä, että ihmisen seksuaalisen suuntautumisen vaihtuminen toiseksi on yhtä epätodennäköinen tapahtuma kuin sukupuolenkin spontaani vaihtuminen: jälkimmäistä ainakaan ei käytännössä kädellisissä tapahdu.

Ymmärtääkseni ihmisen seksuaalisuuden kehittymisen etapit ovat suurin piirtein vastaavat kuin sukupuolenkin: ensimmäinen vaiheen kehitys tapahtuu sikiöaikana, aktivoituminen ja kypsyminen seuraa murrosiässä. Sukupuolisuutensa kieltäminen, psykologinen estoisuus tai ehtoistuminen ovat omia kokonaisuuksiaan.

A. Oilingin blogikirjoitukset eivät näyttäisi muodostavan kovin yksiselitteistä tapahtumien kulkua tai asioiden tilaa:
Noin 8.8.2011 uskoon tulemisen automatka. (Josta kirjoitetaan ensimmäisessä blogikirjoituksessa, 22.8.2011.)
5.9.2011 [Amadeus kertoo aiemmasta elämästään] "Itse huomasin myös, että vaikka minä joka olin muka 100% homo, löysin eräänä bileiltana pari vuotta sitten olevani sängyssä harrastamassa seksiä hyvän ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Sen lisäksi siis, että hoitelimme ystävättäreni kanssa hänen poikaystäväänsä, myös minä olin harrastamassa seksiä ystäväni kanssa."
22.9.2011: "Jumala on itse Pyhässä Hengessään auttanut minut irti alkoholista, tupakasta sekä homoseksuaalisista haluistani ja -tavoistani."
28.10.2011 "Se mikä todella on jäänyt mieleeni hyvänä asiana, jota uskon kaipaavani jatkossakin, on läheisyys miehen kanssa."
  • 6 / 55
  • puppeliassi
  • 12.9.2013 17:38
eiköhän ne joilla vaihtuu kiinnostus ole oikeasti biseksuaaleja, kuten tämä "eheytynyt" jäi kaipaamaan miestä eli voi olla että kinseyn asteikolla on 4/5 eli enemmän miehiin kallellaan.

joo ja itse en ole myöskään mitään sellaista mitä tämä tyyppi pitää homouteen liittyvänä sekoiluna ole tehnyt, eiköhän näitä hänenlaisiaan tarinoita irtosuhteista, päihteiden liikakäytöstä yms ole monella heteromiehilläkin, ei ole mitenkään homouteen liittyvää.

voi olla että hän oli nuorempana ihastunut omaa sukupuolta olevaan ja sitten ajatteli olevansa 100% homo ja sitten saattoi olla muutakin kuin seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia jotka sitten purkautui irtosuhteilla yms ja voi olla että olikin ihastunut naiseen ja tuli uskoon ja sitten ajattelee olevansa hetero ja että hänen irtosuhteet yms ovat miesten kanssa olemiseen liitettyjä ja kun on naisen kanssa niin ei sellaisia tarvitse tehdä.
Näistä oli jo tuossa muutamassa aiemmassa kommentissa, mutta pistän nyt vielä oman kortenikin kekoon tästä. Kun ehdin aloittaa tätä uuttakin viestiä:

Tärkeä kysymys jutun näkökulman kannalta on siinä, että onko tyyppi yksiselitteisesti lakannut olemasta ei-hetero. Se ei nimittäin tullut esiin Me Naiset -lehden jutussa, vaikka juttu olikin kirjoitettu siten, että tällainen kuva syntyisi lukijalle.

Ei käynyt ilmi, onko kiinnostus miehiä kohtaan kadonnut kokonaan.

Seksilelut on heitetty menemään ja kännipanoreissut miesten kanssa ovat historiaa. Naisen kanssa elo ja olo näyttäisi luontuvan.

Mutta mikä tosiasiassa muuttui?

Seksilelut tuskin ovat erityisesti homon tunnusmerkki. Kännipanoreissut ovat yhtä vähän homon tunnusmerkki. En tiedä, millaisen ihmisen tunnusmerkki on "tissit, yäk" -asenne tai inho (hetero)seksiä/romantiikkaa kohtaan. Minusta ei mitenkään leimallisesti homon.

Minun tulkintani on, ettei muutos ole tapahtunut seksuaalisessa suuntautumisessa, vaan elämäntavoissa ja sen kautta kyvyssä hallita addiktioitaan ja elämää.

Tyyppi tuli uskoon, katsoi peiliin ja löysi puolison. Ja tämän kanssa syntyi lapsi. Kyllähän uskoon tuleminen on pelastanut samalla tavoin holtittomasti heteroseksuaalisia mielihalujaan toteuttavia ja päihteisiin sotkeutuneita.
  • 8 / 55
  • SaintJudy
  • 12.9.2013 19:18
Yesman: Tuon irrallisen lauseen voi pointin selvensin sitä seuraavalla lauseella.


Esittämäni "olettamat" perustuvat joksenkin sekalaiseen ystäväpiiriin. Muuttumista, tai liikkumista, miksi tuota nyt halutaankin kutsua loukkaamatta ketään, tapahtuu useammin oletetusta heterosta homoksi. Johtuneeko tuo sitten siitä oletuksesta, johon kasvetaan tai kasvatetaan.
Eri kokemukset muokkaavat ihmistä ja miten hän ilmentää seksuaalisuuttaan - menkööt nuo tuonne osastoon "psykologinen estoisuus tai ehtoistuminen". Jos hyvin käy, tuota kehitystä tai kasvua tapahtuu läpi koko elämän.
Jaa kas... Nyt vasta päädyin Me Naiset -lehden jutussa käsitellyn henkilön blogiin. Ja huomasin lukeneeni tuota jo aiemmin. Linkki tai osoite lienee ollut joskus ranneliike.netin keskustelufoorumillakin esillä.

Muistan aiemmin lukiessani miettineeni aiheesta melko tavalla samoin kuin yllä.
Sain sähköpostiini lukijaviestin, jonka laatija pyysi liittämään sen mukaan tähän nimenomaiseen keskusteluun.

***
Herää monta ajatusta: Kielenkäyttö ja ajatukset tuovat mieleen aslanilaisten jutut, eritoten Ari Puontin haastattelut...

Toivotaan, ettei hänen tilanteensa käänny traagiseksi: jonkun vuoden tai vuosikymmenen perästä joutuu tunnustamaan itselleen tai ympäristölle uskotelleensa heteroksi muutoksen. Elämänvalhe, ei edes tärkeän aatteen puolesta, romahtaa jossakin vaiheessa.

Toki, jos nuori biseksuaalinen ihminen solmii toimivan heteroseksuaalisen parisuhteen, jonka kokee seksuaalisesti tyydyttäväksi, niin siitä on jokaisen syytä olla iloinen.

Ymmärrän että hänen sidosryhmissään on vahva sosiaalinen paine omaksua heteroSOSIAALINEN identiteetti ja rooli. Pahin vaihtoehto olisi, että taustalla olisi hänen aivopesunomainen suggestiivinen johdattelunsa (eheytysyhteisössä tms.).

Uskonto- tai perhepoliittisesti motivoituneeksi huijariksi en häntä näiden tarinoiden perusteella epäile.

Jotenkin hauraalta ja haavoittuvalta, epävarmaltakin kaiken vakuuttelun alla, kaveri vaikuttaa.

Uskonnolla selitetty ihmeparantuminen on paranormaali-ilmiö, johon saa uskoa tai olla uskomatta. Skeptikko minussa pyytäisi nyt todennettavia ja luotettavia todisteita.

Olisin hivenen huolissani hänen mielenterveydestään. Toivottaisinkin hänelle kaikkea hyvää elämässään ja haluaisin luottaa hänen vilpittömyyteensä. Körttimummon poikana toivoisin, ettei kaveri ole ottanut liian suurta takkaa kannettavaksi. Homona hänen olisi oltava nyt varovainen ja muistaisi, mitä kulissien ylläpito inhimillisesti maksaa.

Ajoitus liittynee eräiden piirien sotaan tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ja uskonnollisten yhteisöjen sisäisen hlbt-syrjinnän puolesta.

Erilaisia ilmiöitä on varmasti tulossa lisää.
Näillä ääriliikkeillä (Elävät Vedet, Aslan, Exodus yms, yms.) on tapana nostaa todisteeksi jostakin ihmeparantumisesta tms. yksittäisiä henkilöitä ja heidän tarinoitaan. Virhemahdollisuudet ovat mahtavat, valehtelusta aivopesuun asti. Ei nykypäivänä mitään vähänkään isompaa asiaa esimerkiksi psykologian alueella voida perustella yhden tapauksen kautta. Niin kauan kuin näillä eheyttäjillä ei ole esittää luotettavaan otantaan ja riittävän suureen tutkittavien ryhmään perustuvia, yleisesti hyväksyttyjä tutkimuksia, pidän näitä yksittäistapauksia pelkästään politikointina ja mahdollisesti noiden henkilöiden hyväksikäyttönä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Raakalaismaista hommaa kaikkineen.
Päivänselvä homma, että tässä on taas yksi eheytysryhmien mannekiini, joka tyhmyyttään on lähtenyt mukaan touhuun valheineen. Harmillista, että onnistui saamaan saduilleen noin paljon julkisuutta, joka sitten taas vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja mielipiteisiin. Kyseessä on uskonnollisten eheytysjärjestöjen isku homoseksuaaleja vastaan.

Itsehän olisin oikein tyytyväinen, jos seksuaalinen suuntautuminen voisi muuttua, mutta valitettavasti fakta on, että se on mahdotonta.
Lueskelin tuon bloggaajan alkupään kirjoituksia parin vuoden takaa. Ja kyllä niistä toden totta paistaa läpi eheytys-ympyröissä käytettyä retoriikkaa. Eli kaveri on ollut todella nopea omaksumaan - tai sitten tämä, toisin kuin Me Naiset -lehden jutussa kertoo, on tutustunut eheytys-asiaan rutkasti ennen ensimmäistä bloggaustaan ja noita "käänteentekeviä" elokuun öitä.

Jutun mukaan nykyisin tämä henkilö asuu ainakin nykyisin Oulussa. Lieneekö asunut ennenkin? Oletan, että siinä tapauksessa tämä on ainakin joillekin samassa kaupungissa vaikuttaneille tuttu.
Luin Me Naiset-lehden jutun ja huomasin, että se oli kuin suoraan karismaattisen retoriikan oppikirjasta. Olen lukenut täsmälleen samaan kaavaan kirjoitettuja ihmetarinoita 1990-luvulta lähtien ja Suomessakin karismaattiset ryhmät työntävät niitä julkisuuteen silloin tällöin. Surullisinta tarinoissa on se, että niiden henkilöt ovat olleet todellisissa ongelmissa, esimerkiksi päihteiden kanssa, mutta oikean avun saamisen sijaan ovat joutuneet karismaattisen liikkeen psykouskonnolliseen käsittelyyn. Siinä elämän kuntoon saattamisen ehdoksi asetetaan identiteetin täysremontti: myös seksuaalisen identiteetin on muututtava vastaamaan karismaattisen liikkeen ihmisnäkemystä.

John Paulk on ehkä kuuluisin esimerkki homomiehestä, joka on tullut eheytysideologian pettämäksi. Paulk kärsi päihdeongelmista, kunnes löysi karismaattisen kristillisyyden ja koki saaneensa sen avulla elämänsä järjestykseen. Hän meni naimisiin, tuli isäksi ja esiintyi ainakin vuosikymmenen ajan säteilevänä esimerkkinä siitä, miten "muutos on mahdollinen". Sitten julkisuudessa alettiin puhua Paulkin viettämästä homoseksuaalisesta kaksoiselämästä. Lopulta Paulk ilmoitti julkisesti olevansa yhtä homo kuin ennenkin ja eroavansa vaimostaan kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen.
"Olisin hivenen huolissani hänen mielenterveydestään."
Ei tarvitse olla. Älä ole tekopyhä. Ei häntä kukaan ole pakottanut eheytystoimintaan.

"Ajoitus liittynee eräiden piirien sotaan tasa-arvoista avioliittolakia vastaan."

Varmasti totta.
Ari Puontikin tuli esiin (kasvottomana, nimimerkin takaa) juuri silloin 2001, kun eduskuntaan oli tulossa äänestys parisuhdelaista.
Rox2010 kirjoitti: "Ei häntä kukaan ole pakottanut eheytystoimintaan."

Rox, sinä et tunnu ymmärtävän lainkaan eheytystoiminnan tapaa toimia. Syntikäsitteellä ja helvetintulella pelotellaan ja säikytellään ihmisiä niin perusteellisesti, että nämä ovat valmiita vaikka leikkaamaan poikki toisen kätensä, jos eheyttäjä lupaa sillä pelastuttavan. Eheytystoiminta ei ole mitenkään vapaaehtoista, vaan harhaan johdettujen ihmisten edesvastuutonta manipulointia ja usein myös rahastamista.

Lopeta joutavien puhuminen, jos et ymmärrä jotakin asiaa.
Suuntautumisteema saa jatkoa Ilta-Sanomissa otsikolla 'Useissa naissuhteissa elänyt Kati vaihtoi mieheen: "Mitä haarojen välistä löytyy on toissijaista"'.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288599003266.html

Jutussa kerrotaan, että "muutama vuosi sitten Kati päätti lesbosuhteensa ja perusti perheen miehen kanssa". Katilla ja viisi vuotta sitten löytämällään herkällä Matiaksella on nyt vuoden ikäinen poika.

Katin kohdalla on kuitenkin esillä se, ettei tämä ole koskaan ajatellut olevansa sataprosenttisesti sen paremmin lesbo kuin heterokaan. Kati kertoo, ettei halua karsinoida itseään ja että hänen suuntautumisensa määrittely on tärkeämpää muille kuin hänelle itselleen. Hänen nais- ja miessuhteensa eivät ole poikenneet juuri toisistaan, eikä sukupuolella ole hänelle merkitystä nykyisessäkään suhteessa.

Kati myös kertoo, että pari kasvattaa vuoden ikäistä lastaan siten, että tällä on mahdollisuus löytää itsensä "poikamuotin" ulkopuoleltakin.

Ilta-Sanomien juttu antaa hyvää perspektiiviä tähän Amadeus-aiheeseen.
hmmm... kuka tuon eheytys.fi sivuston takana on? Se ei selviä mistään.
Minäkin olen yllättynyt, että Me Naisissa julkaistaan tuollainen juttu.
http://eheytys.fi/sivut/index.php/2013/09/14/miksi-eheytystarinat-ja-niiden-yksityiskohdat-muuttuvat-matkalla/

Amadeus kertoo Me Naiset-lehdessä, että oli ennen ns. eheytymistään ehdottoman yksipuolisesti homo, jolla ei ollut koskaan mitään tekemistä heteroseksuaalisuuden kanssa. Pari vuotta aiemmin hän kuitenkin kertoi omassa blogissaan (5. syyskuuta 2011), että hänellä oli kuin olikin biseksuaalista kimppakivaa naisystävänsä kanssa. Hän tähdentää vielä, että harrasti seksiä sekä miehen että naisen kanssa. Epäjohdonmukaisuus tarinaversioiden välillä on ilmeinen ja havainnollistaa hyvin sitä, miten uskonnollisten ihmeiden kertominen rakentuu.
Masalle kiitos linkistä. Laitoin jakoon.

JA roxolle, jos ihmisiä ahdistaa ja elämänhallinta ei ole kohdillaan he voivat hakeutua maallisen terveydenhuollon piiriin ja saada psykiatrin apuja. Ne samat palvelut johiin hakeutuu ne heterotkin jotka on masentuneita syystä tai toisesta ja ryyppäävät holtittomasti. Eheytysleirille lähettäminen ei ole se ainoa vaihtoehto. Sen ei sais olla mikää vaihtoehto kun ne paitsi on haitallisia, ne myös pitää yllä negatiivisia stereotypioita.

Ja miksi ihminen masentuu homoutensa takia? Koska hänelle pienestä pitäen valehdellaan homoudesta ja homoista luoden vaikean ristiriidan ihmisen päähän kun tämä tajuaa olevansa homo. Sitä on vielä hankalampi selvittää kun tulee sosiaalisen verkkonsa hylkäämäksi rangaistuksena rehellisyydestä.
Kiinnostavia huomioia yllä.

Jotenkin tulee sellainen kuva, että tällaisissa eheytettyjen tarinoissa on taustalla (mahdollisesti tahatonta) itsepetosta aika tavalla. Esimerkiksi kertomuksen mukauttamista ja silottamista tai paremminkin mukautumista ja silottumista sellaiseksi, että se tavallaan tukee omien ratkaisujen eräänlaista henkilökohtaista hyväksyntää.

Varsinaisten eheytystoimijoiden toiminta puolestaan tukee juuri tällaisen itsepetoksen elinvoimaa.

Homoseksuaalisuus-käsite saa tässä tarinahieronnassa taakakseen kaikenlaisia kielteisiä lieveilmiöitä, vaikka ilmiöt eivät mitenkään olisikaan yhteydessä sinänsä homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalisuus tavallaan asemoidaan näin ongelmavyyhden ytimeen.


Rox2010: Tässä keskustelussa on aiheena tämä ns. "seksuaalieheytys", ei alkoholin liikakäyttö seurauksineen, vaikka ongelmaa sivuttiinkin. Alkoholismi-teemaa käsitellään keskustelussa Kuningas alkoholi, suomalaiset ja sateenkaarikansa ( Linkki: http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=14190 ). Perusteeton leimakirveen heiluttelusi saa siellä vastineen; Juhani on kuin onkin tietoinen sateenkaari-ihmistenkin keskuudessa esiintyvästä alkoholin liikakäytöstä ja vieläpä huolissaan asiasta.
Rox2010 kirjoitti eilen 23:33 seuraavasti:
"Juhani: oletko huolissasi myös niistä homoista, jotka ryyppäävät ja masentuvat homoutensa takia?
Ai niin, eihän kovan luokan Seta-aktivisti usko; halua uskoa, että sellaisiakin homoja on olemassa."

Kysymyksesi osoittaa sinulla olevan vaikealaatuisen näköharhan. Väitteesi homoista, "jotka ryyppäävät ja masentuvat homoutensa takia", on virheellinen. Ei homo ryyppää homoutensa takia, vaan siksi, että ympäröivässä yhteiskunnassa suhtaudutaan kielteisesti ja jopa karkeasti hänen syvimpään itseensä, eli seksuaaliseen identiteettiin. Tietenkin homojen joukossa on myös niitä, jotka ovat yksinkertaisesti alkoholiriippuvaisia aivan samaan tapaan kuin heterotkin. He tarvitsevat apua riippuvuudestaan irtautumiseksi. Valitettavasti suomalainen alkoholin käyttökulttuuri toimii monessa tilanteessa päinvastaisesti. Ajatellaanpa vain vaikkapa jääkiekkoareenoiden pitkiä kaljatiskejä. Nuoret ja lapset ottavat sieltä mallia. Me veronmaksajat maksamme mittavat kulut sairaanhoidosta ja menetetyistä työvuosista liian aikaisen kuoleman seurauksena. Alkoholisairaan haittavaikutukset eivät jää häneen itseensä, vaan sairaus kertautuu ja heijastuu ympäristöön aina työyhteisöstä omaan lähipiiriin.

Toinen virhe sanomassasi oli väite minun Seta-aktivismistani. En ole minkään muun Setan jäsenjärjestön jäsen, kuin Sateenkaariperheet ry. Sekin on lähinnä tukijäsenyyttä hyvän asian puolesta. Se yhteisö käsittelee aivan toisenlaisia asioita kuin vaikkapa homoidentiteetin ongelmia.
Olen ranneliike.netin yksi vapaaehtoisista toimittajista. En siis edes taustaorganisaation (Sateenkariyhteisöt ry) jäsen. Toimittajan tehtävänä on pitää yhteyksiä monille eri tahoille. Näin toimin myös Setaan päin.

Rox2010: " kovan luokan Seta-aktivisti". Tuo sanonta huvittaa minua tavattomasti. Sillä on yritetty leimata minua ennenkin. Mietin, että minkälaisia painotuksia tuollainen sanonta pitää sisällään. Kun se ei minulle ole selvinnyt, ROX, kertoisitko asiaa pohtineena minulle/meille kaikille, millainen on ja kuinka toimii "kovan luokan Seta-aktivisti"? Mitä hyvää ja mitä pahaa? Onko esimerkiksi Setan puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi sellainen henkilö?

***

Polvirukouksilla homosta heteroksi -kampanjassa on mitä ilmeisemmin alkanut aktiivivaihe ainakin Suomessa. Yleinen mielipide on kääntynyt laajalti nk. eheyttämistä vastaan. Eheytysliike on kokenut viime vuosina vakavia takaiskuja mm. Exodus Internationalin lopettamisesta ja sen johtajan julkisesta anteeksipyynnöstä heidän aiheittamistaan vahingoista, sekä hänen ilmoituksestaan menetelmän täydellisestä toimimattomuudesta. Nyt eheyttäjien taholla on lähdetty hiukan säätämään julkista linjaa ja tulemaan näkyville mm. lehtihaastattelujen ja muiden julkisten esiintymisten kautta. Edelleenkin puhutaan silti vain muutamasta yksittäistapauksesta, joilla ei sinällään ole minkäänlaista todistusarvoa menetelmän toimivuudesta.
Sadut, turinat ja muistelukset muuttuvat vuosien varrella.

Seurakuntalainen-lehti, jonka mottona on "Uskottavia uutisia", onkin tarjonnut satusetä Amadeus O:lle tilaisuuden kertoa tuorein versio:

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/elamantaito/3732/ex-homo_amadeus_oilinki_kohuhaastattelun_jalkeen_kun_jaan_elamantarinani_suvaitsevaisuus_loppuu

Pari tuoreimman version lumoihin langennutta onkin jo ehtinyt suuren ilonsa ilmoittaa:
- Kiitos Jumalalle ja kiitos sinulle kun avoimesti kerrot Jeesuksen muuttavasta voimasta vaikka se suvaitseville ihmisille onkin kauhistus ja eivät voi suvaita Jeesuksen voimaa.
---
Lisäys

Uskontopohjaisen homoviharintaman ulostulot jatkuvat sosiaalisessa mediassa. Sangen epätoivoista tämänkin fundiksen huuhailu:
- Ihmisten tulisi avata silmänsä ja nähdä tämä aika missä elämme. Tämä aika on sielunviholliselle otollista aikaa. Raamattu sanoo, että saatana tulee juuri tänä aikana "kaikella valheen voimalla" esiin ja niin hän on myös tehnyt...ja niin edelleen.

http://artolehkamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149621-homosta-heteroksi-osa-ii
Ei hitto mitä paskaa. Jo taas vainotaan uskovaisia yhteiskunnassa joka on etupäässä uskovaisten hallinnoima.
Kommentoin hiukan tätä kaikkien uskovaisten leimaamista kannaltamme pahiksiksi tms. nimimikkeillä. Silloin kun puhumme niistä uskovaisista, jotka ovat julkisuudessa äänekkäästi homojen kimpussa, puhumme pienestä ääri-ilmiöstä. Nuo uskovaiset ovat ääri-sellaisia, jotka katsovat itsellään olevan hallussaan totuuden tästä maailmasta. He haluavat syöttää sen "totuuden" myös alas homojen kurkuista, tahtoivat nämä sitä, eli ei. Suuri joukko tuntemiani uskovaisia edustaa sitä lähimmäistä rakastavaa ajattelua, joka ei tuomitse. He koettavat toteuttaa itse Raamatun filosofian parhaita puolia. He eivät ole näkyvillä raakkumassa julkisuudessa, vaan tekevät lähimmäisenrakkautta käytännössä, leimaamatta muita.

On mielestäni tärkeää tehdä ero noiden kahden uskovaisten linjan ja käytöksen suhteen. Väittämällä kaikkia uskovaisia hankaliksi, loukkaamme ihmisiä samalla tavoin kuin ääriuskovaiset loukkaavat meitä ryhmänä.
Jos näitä tempauksia kommentoi vain ylistäviä uskovia ja homoja syrjiviä tahoja, meidän on oikeus kyseenalaistaa myös nämä hiljaisen hyväksynnän antavat rakastavat uskovaiset jotka kyllä kahdenkesken taputtaa selkään ja on sympaattisia. Se ei edistä asiaa jos vaan me asianomaiset liputetaan sitä vastaan samalla tavalla kuin edistäisi josko kanssauskova pukisi sanoiksi miksi tällainen henkinen pahoinpitely pitää lopettaa.
JuhaniV kirjoitti:
> "Silloin kun puhumme niistä uskovaisista, jotka ovat julkisuudessa äänekkäästi homojen kimpussa, puhumme pienestä ääri-ilmiöstä."

Pienestä ääri-ilmiöstä? Todellako?
OK, tarkennan. Sanotaan vaikka niin, että on kysymys pienestä, mutta sitäkin äänekkäämmästä ääriä-RYHMÄSTÄ. He onnistuvat saamaan myös tilaa mediassa, käyttäessään värikkäitä ja aggressiivisia ilmaisujaan. Mediaahan (=meitä lukijoita) eivät kiinnosta kiltit, joka sunnuntai kirkossa käyvät ja kymmenyksensä kirkolle protestoimattomatta maksavat "kunnon" uskovaiset. He ovat medialle hajuttomia, värittömiä ja näkymättömiä.
En edelleenkään usko, että kyse on vain pienestä ryhmästä. Äänekkäin ryhmä on varmasti pieni, mutta iso enemmistö hyväksyy nämä homojen haukkumiset.

Tuo enemmistö ei ole homovainoa vastaan, joten sen hiljainen hyväksyntä antaa tukea tuolle äärilaidalle. Nämä hiljaiset antavat äärilaidan hoitaa likaisen työn.

Oma johtopäätökseni on yksinkertainen: vähemmistö + hiljainen enemmistö = enemmistö. Osa siitä vain on äänekästä, osa tyytyväistä kun "asia hoituu" ilman, että pitää omia käsiä liata homo-soppaan.
Oon samaa mieltä Jukan kanssa hiljaisen enemmistön ongelmasta. Kiusaamista ei pidä hyväksyä sivustakatsojana. Eri mieltä oon siitä, että hiljaiset seuraajat olisivat nimenomaan uskovia, näen saman ongelman monessakin asiassa koko yhteiskunnassa. Mä näkisin heidät yleisesti ihmisinä, joita asia ei kosketa henkilökohtaisesti. Toisaalta sekin on ymmärrettävää, ettei jokaisen asian puolesta voi seistä barrikadeilla, vääryyttä tapahtuu maailmassa niin paljon. Me hiljaisesti hyväksymme paljon kakenlaista joka päivä pelkillä kulutustottumuksilla, eläinten tehotuotannon tuottaman jatkuvan kärsimyksen, lapsityövoiman käytön ym. Homous ei voi olla jokaisen sydäntä lähinnä oleva asia.

Toisaalta on varsin paljon ihmisiä, jotka tietävät tämän kaiken ja paljon muuta, muttei heidän sydäntään ole silti lähellä mikään asia. Sille ryhmälle pieni ravistelu ja omien vaikutusmahdollisuuksien ilmituominen ei ole ollenkaan pahaksi.
Ihmisille, jotka väittävät syntymäominaisuuksiaan valinnoiksi, kannattanee heittää pallo takaisin tyyliin: "Valitettavasti minä en ole pystynyt valitsemaan, mutta koska se sinulta on onnistunut, niin onnittelut!".
Ihan kiva toisaalta et tää taho rivien välissä myöntää että okei, maallinen tiede on tehnyt sen selväksi ettei se ole sairais tai häiriö mutta meillä on tämä teologia josta me ei voida luopua.
Kirjoituksen ideaa seuraten myös heteroidentiteettistä voi siis siirtyä homouteen. Jos "hetero" voi siirtyä homoksi, niin heteroidentiteetti ei koskaan kenties ollutkaan oikea identiteetti. Näin voi löytää Jumalan jokaiselle luoman aidon identiteetin. Jumalan luomaa identiteettiä ei kuitenkaan valita, vaan se on annettuna luomisessa. Se löydetään.
On hengellinen totuus, että synnymme erilaisina. Erilaisuuden hyväksymättömyys voi johtaa niin kovaan manipulaatioon, että ihminen yrittää muuttaa omaa seksuaalista suuntautumistaan. Tällöin tehdään väkivaltaa - oli sitten kyse omasta vapaasta tahdosta tai ei. Kirjoitus pitää selvästi enemmistön seksuaalista suuntautumista luonnollisena sekä sen ohella sisältää täysin ymmärtämättömän suhtautumisen vähemmistöön ja vähemmistön aktiiviseen tarpeeseen pitää suuntautumisensa yhtenä olemassaolevana seksuaalisuuden muotona esillä. Seksuaalisuuden toteuttaminen on hetero- ja homoseksissä erilaista. Tästä johtuvat erilaiset riskit. Tosiasiallinen erilaisuus tavoissa, joka pohjautuu eri suuntautumiselle, ei anna oikeutusta moraaliseen arvottamiseen.
On täysin l u o n n o l l i s t a tuntea vastenmielisyyttä itseään vierasta seksin muotoa kohtaan.
Myöskään irtosuhteet ja biletys eivät tee itse homoseksuaalisuutta huonoksi, pahaksi tai syntiseksi. Homona voi elää ilman irtosuhteita ja/tai biletystä. Yrittämällä käyttää tällaisia sanoja ja teemoja, tehdään suuntautuminen kyseenalaiseksi. On kuitenkin todella surullista, jos identiteetissään alkaa horjua sen takia että moralisoimalla "luonnonvastaisuus" kyseenalaistetaan homojen koko olemassaolo. Homouden olemassaololla ei ole mitään suoraa tekemistä Jumalan luo tulemiseen.

Usko Jeesukseen on lahja, joka ei tule teoista.
Tuota, tuota, nyt pikkuhiljaa terminologia haltuun. Sellaista ei liene olemassakaan kuin "heteroidentiteetti".

'Identiteettillä' tarkoitetaan ihmisen KÄSITYSTÄ itsestään. Eli keneksi/minkälaiseksi kukakin itsensä käsittää. Tämän lisäksi identifikaatio merkitsee sitä, että vertaisryhmä tunnistaa ja tunnustaa yksilön jäsenekseen.

Esimerkki: Anna kokee itsensä "suomalaiseksi". Hänellä on suomalainen etninen identiteetti. Myös suurin osa suomalaisiksi itseään identifioivista ihmisistä tunnistaa ja tunnustaa Annan suomalaiseksi. Anna muuttaa 14 vuotiaana Eestiin. 66 vuotiaana hän kokee jo eestiläisyyden ensisijaiseksi etniseksi identiteetikseen eivätkä jotkut hänen tuttavapiiristään edes tiedä, että Anna oli aluperin lahden takaa.

Sukupuolisuus EI pelaa tällä tasolla.

Sukupuolisuus pelaisi Anna-esimerkissä vaikkapa seuraavalla tasolla: Anna onkin tummaihoinen. Annan tummaihoisuus ei muutu, kokipa Anna itsensä tai koettiinpa hänet sitten suomalaiseksi, eestiläiseksi tai ghanalaiseksi.

Sukupuolisuus, samoin kuin pigmentaatio, eivät vaihdu oman käsityksen tai muiden käsitysten mukaan. Näiden molempien saamat merkitykset ja painoarvot itselle ja muille voivat toki vaihdella.
Kyllä seksuaalisuudenkin kohdalla voidaan puhua hyvin identiteetistä. Ihan kuten sukupuolenkin kohdalla. Joku voi olla biologisesti yhtä sukupuolta ja silti hänellä voi olla toisen sukupuolen identiteetti. Ympäristö voi identifioida hänet kuka miksikin. Joskus tällaisen henkilön identiteetti voi olla myös transsukupuolinen.

Sukupuoli tai seksuaalisuus tai ihonväri eivät muutu sen mukaan, mitkä ihmisten käsitykset niistä ovat. Ei kenenkään etninen taustakaan sen mukaan muutu. Silti Suomessa asuva ghanalaissyntyinen voi kokea itsensä ennen kaikkea joko ghanalaiseksi tai suomalaiseksi. Henkilöllä voi myös olla heteroidentiteetti, vaikka hän on kiinnostunut myös omasta sukupuolestaan. Silloin identiteetti saattaa myöhemmin muuttua. Identiteetti ei vastannut todellista suuntautumista.

Miksi tämä ei toimisi näin? En näe eroa.

Martinin viesti oli minusta muotoiltu niin, että sen ymmärtääkseen piti pysähtyä hetkeksi miettimään mitä tarkoitetaan. Minusta se johtui siitä, että suomi ei ole hänen äidinkielensä, ei siitä, että termistöä olisi käytetty väärin. Tarkoitan kohtaa jossa hän kirjoittaa "..niin heteroidentiteetti ei koskaan kenties ollutkaan oikea identiteetti." Kokemus oli tietenkin sillä tavalla todellinen, että hän todella koki niin. Hänen kokemuksensa itsestään ei vain vastannut todellisuutta.
No juu, voihan se olla, että tässä taitaa olla ensisijaisesti kyse termin 'identiteetti' tulkinnasta...?

"Kyllä seksuaalisuudenkin kohdalla voidaan puhua hyvin identiteetistä. Ihan kuten sukupuolenkin kohdalla."

Juuri tämä käsitys on ristiriitainen. Jos sukupuoli olisi "sukupuoli-identiteetti" ja seksuaalisuus olisi "seksuaali-identiteetti", niin sittenhän, kuten kaikkien identiteettien kohdalla, nämä voisivat muuttua toisiksi tietyissä olosuhteissa. Näinhän ei liene.

Vertaa: vasenkätisyys ja vasenkätisidentiteetti. Ei kai se noin mene. Vaan ihminen on oikea-, vasen- tai molempikätinen. Ei kätisyys riipu identiteeteistä eli ihmisen käsityksestä kätisyydestään - tai muiden käsityksestä jonkin toisen yksilön kätisyydestä. Kätisyys tulee ilmi ihmisen ensimmäisten 6:n elinkuukauden aikana ja on todennäköisesti jo pitkälti määräytynyt sikiökehityksessä.

"Joku voi olla biologisesti yhtä sukupuolta ja silti hänellä voi olla toisen sukupuolen identiteetti. Ympäristö voi identifioida hänet kuka miksikin. Joskus tällaisen henkilön identiteetti voi olla myös transsukupuolinen."
Sanoisin yksinkertaisesti: ihminen on transX. Ulkoisilta sukupuolitunnuksiltaan mies voinee olla aivoiltaan nainen. Ei tällaisessakaan tilanteessa tarvita identiteetin käsitettä (psykologia).

"Sukupuoli tai seksuaalisuus tai ihonväri eivät muutu sen mukaan, mitkä ihmisten käsitykset niistä ovat."
Juuri näin. Ne eivät ole ihmismielen konstellaatioita, kuten identiteetit ovat. Sukupuolisuus on biologinen konstellaatio. Kukaan ei voi sille mitään, minkä sukupuoliseksi syntyy. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, minkälaista sukupuolista suuntausta edustaa.

"Ei kenenkään etninen taustakaan sen mukaan muutu."
Etnisyyden komponeneteista voi olla montaa mieltä. Jos etnisyyden ottaa ensisijaisesti geeniperimänä, niin sitten se ei muutu, mutta etnisyys lienee muutakin kuin geenit. Se on ensisijaisesti yksilön itsensä käsitys ja ryhmän käsitys, eli identiteetti. ;) Toisin kuin sukupuolisuus, joka vastannee olemukseltaan enemmän sitä kätisyyttä.

"Henkilöllä voi myös olla heteroidentiteetti, vaikka hän on kiinnostunut myös omasta sukupuolestaan. Silloin identiteetti saattaa myöhemmin muuttua. Identiteetti ei vastannut todellista suuntautumista."
Hmm... Eiköhän tämä ristiriita juuri osoita, millä tasolla sukupuolisuus todellisuudessa pelaa. Jos sukupuolisuus olisi identiteetti, niin sitten se voisikin oikeasti muuttua ja a) hetskumiesten pitäisikin pelätä homoja, b) lapsia pitäisikin suojella homojen kaltaisekseentekevältä vaikutukselta ja c) homoja pitäisi jo yksin humanitäärisistä syistä edes yrittää "eheyttää". Jne. Mutta kun kyseessä ei ole identiteetti, niin nuo edelliset ovat lähinnä väärinkäsityksen vallassa olevien ihmisten hössötystä.
Mun esimerkissä, jossa identiteetti muuttui, ei suuntautuminen muuttunut. Tai edes käytös. Vain henkilön käsitys siitä, kuka, mikä ja millainen hän on. Ihminen on määritelmältään transsukupuolinen, kun hänen todennettava sukupuolensa on eri paria identiteetin kanssa. Eli sen kanssa kuka hän KOKEE olevansa. Kokemus on oleellinen tullakseen määritellyksi transihmiseksi. Sukupuoli-identiteetti ei muutu, vartalo voidaan muuttaa. Suuntautumisen kanssa on päinvastoin, suuntautuminen ei muutu, mutta identiteetti voi muuttua. Jos se muuttuu todellisuuden suuntaan, voisi puhua kai identiteetin eheytymisestä. Jos se taas muuttuu valheelliseen suuntaan (omaa sukupuoltaan kohtaan tunteita kokeva vaihtaa heteroidentiteettiin), se lienee jonkinlaista persoonallisuuden hajoamista.

Henkilöllä voi olla ylipäätään heikko identiteetti, ts. hän ei oikein tiedä kuka on, vaikka toki "oikeasti" on jonkinlainen. Sama toimii luonteenpiirteillä. Joku pitää itseään jonkinlaisena, mutta myöhemmin käsitys muuttuu. Se voi muuttua kasvaneen itsetuntemuksen tai harhaisuuden vuoksi. Sen, että joskus identiteetti voi ja toisinaan ei voi muuttua (jollei aivosairauksia oteta mukaan), ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se ei olisi oikea termi. Identiteetti tarkoittaa kokeumusta itsestä. Kokemus itsestä voi muuttua.

Miksi sukupuoli-identiteetti ei sitten muutu? Se on oikeastaan ihan toinen kysymys, johon mun ei tarvi osata vastata, mutta mietin esim. sellaista, että koska aivot itsessään ovat sukupuolittuneet ja kokemus sukupuoleen kuulumisesta syntyy hyvin varhain. Koska kokemus syntyy ennen kykyä sopeuttaa sitä vallitsevaan normiin, se puhkeaa sellaisena, mikä aivojen todellinen sukupuoli on, vailla sensuuria. Myöhemmin henkilö oppii kyllä sopeuttamaan käytöstään, mutta todellisuutta vastaava identiteetti ei silti muutu. Kokemuksen muuttuminen vaatisi siis sen laatuisen hajoamisen, että sellaisen tapahtuminen on hyvin harvinaista. Kuten on homojen heteroksi hajottamisessakin todettu.

Olinko ymmärrettävä? Eli heterojen ei edelleenkään tarvi pelätä homotartuntaa, se sijaan homojen seura voi kyllä oikeasti homossa heteroidentiteettisessä saada aikaan itsetuntemuksen parantumista ja tervehtymistä. Miten yleistä se sitten on, että joku oikeasti on homo ja kokee homoja tunteita, muttei tajua sitä itse tai ajattelee ettei ole homoa jos panee vain toisten "heteromiesten" kanssa, sitä en tiedä..

Ja vielä lisäys kätisyydestä: kaikilla ihmisillä lienee sukupuoli-identiteetti, mutta harvoin kätisyys on niin tärkeää, että se leimaisi ihmisen käsitystä siitä kuka hän on. Jos taas identiteettisana ajatellaan laajasti niin, että kaikilla on myös kätisyysidentiteetti, lienee melko harvinaista, että henkilöllä olisi tästä harhainen käsitys, joka sitten voisi muuttua. Näyttää sille että identiteetin muutos tapahtuu useimmiten todellisuuden suuntaan, mutta se riippunee asiasta. Kätisyys on helposti määriteltävissä, koska siihen ei liity kokemus itsestä tärkeänä osana, kuten sukupuoleen. Toisaalta luonteenpiirrettä ei ole yhtä helppo määritellä, siksi käsitys omasta luonteesta ja käytöksestä on useammin eroava ympäristön käsityksestä kuin kokemus kätisyydestä.
On tietty totta, että ihminen kykenee mentalisoimaan asian kuin asian ja siten mistä tahansa ihmiselon komponentista voinee tulla OSA ihmisen identiteettiä. Lihavuudesta voi tulla osa identiteettiä, punatukkaisuudesta voi tulla osa, vasenkätisyydestä voi tulla osa ja vaikkapa homoseksuaalisuudesta voi tulla osa.

Mutta "sukupuoli-identiteetti" lienee lähinnä yritys tehdä salonkikelpoista sellaisesta, joka oikeasti toimii primitiivitasolla. Nimenomaa on niin, että kätisyys ja sukupuolinen suuntaus ovat verrokkeja. Se, että ihminen nostaa nykyään ensimmäisestä vähemmän meteliä kuin jälkimmäisestä ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi toistensa analogeja. En usko "BMI-identiteettiinkään" tai "tukanväri-identiteettiin" tai "pituusidentiteettiin".

En tiedä ymmärränkö edelleenkään, mitä tarkoitetaan "heteroidentiteetillä". Tuo pitää sisällään jonkilaisen segregoivan ajatuksen siitä, että heterot ja homot muodostaisivat vapaaehtoisesti "kansakuntansa" (kansakunnat ovat ihmismielen konstelllaatioita), omine tunnusmerkkeine, samaistumisen kohteineen jne. En usko tätä. Vastaavastihan sitten pitäisi ajatella, että vaikkapa kaikki sinisilmäiset, yli 2 metriset, ja vaikkapa valkoihoiset voisivat luoda vastaavanlaisen merkittävän identiteettipohjan. Edelleen olen sitä mieltä, että sukupuolisuus kuuluu biologisten ominaisuuksien joukkoon, ei identiteettien joukkoon.

"Ihminen on määritelmältään transsukupuolinen, kun hänen todennettava sukupuolensa on eri paria identiteetin kanssa. Eli sen kanssa kuka hän KOKEE olevansa."
No tällä hetkellä voinee ajatella näin psykologisesti, mutta kunhan tietomme aivoiksi kutsutun neuroverkon toiminnasta lisääntyy, saanemme vastauksen siihenkin, mitkä elementit ihmisen aivoissa johtavat niiden "feminiiniseen" ja mitkä "maskuliiniseen" konstellaatioon. Ihmisen aivojen sukupuolittumisella lienee vankka orgaaninen pohja (yhtä orgaaninen kuin haarovälinkin, vaikka kallon sisään emme näekään), koska niin nuorilla lapsilla esiintyy transseksuaalisuutta. Koska asia on biologinen, niin ihminen ei voine asialle itse juuri mitään ja jälleen ajatus identiteetistä menettää merkityksensä.
Mutta eihän kansalaisuuskaan voi sitten olla identiteetti. Jos Pekka on syntynyt Suomessa, hän on koko ikänsä asunut täällä, eikä tunnetusta suvusta kukaan ole asunut muualla, hän ei voi olla identiteetiltään suomalainen, sillä se asia ei muutu identiteetistä. Vai? Missä asiassa sitten voi käyttää sanaa identiteetti?
"Mutta eihän kansalaisuuskaan voi sitten olla identiteetti. Jos Pekka on syntynyt Suomessa, hän on koko ikänsä asunut täällä, eikä tunnetusta suvusta kukaan ole asunut muualla, hän ei voi olla identiteetiltään suomalainen, sillä se asia ei muutu identiteetistä. Vai? Missä asiassa sitten voi käyttää sanaa identiteetti?"

'Kansalaisuus' on valtiollinen tunnus, ei sillä välttämättä ole identiteetin kanssa tekemistä... pikemminkin juridiikan? Kuten aiemmassa esimerkissämme Annan, niin myös Pekan etninen identiteetti voi vallan hyvin olla suomalainen. Pointti oli se, että jos Pekka sitten muuttaakin Ruotsiin, vaihtaa nimensä Börjeksi ja kokee 50 vuoden päästä olevansa ruotsalainen, niin hänen etninen identiteettinsä on muuttunut ruotsalaiseksi (koska etninen identiteetti voi muuttua, sillä se lienee pohjimmiltaan ihmismielten luomus). Mutta vaikka hetero Börje kuinka yrittäisi muuttua ruotsalaiseen tapaan homoseksuaaliksi (hjuumorii..), niin se ei vain onnistuisikaan millään. Aina vain Börjeä vetäisivät naiset puoleensa. Vastaavasti Börje ei voisi käytännössä vuosienkaan harjaantumisen jälkeenkään menettää vasenkätisyyttään. Tai vihreäsilmäisyyttään.

Ehkäpä 'identiteetin' kanssa menee sekaisin 'elämäntapa' tai 'olemus'?
Etninen tausta voi siis olla identiteetti vain, jos muuttaa pois synnyinmaastaan (tai elä irti kulttuuritaustastaan)? Ihmisillä, joilla tausta, asuinpaikka ja sukujuuret ovat samaa maata, ei voi olla identiteettiä? En näe tuossa logiikkaa..

"etninen identiteetti voi muuttua, sillä se lienee pohjimmiltaan ihmismielten luomus" Tätä kohtaa en ymmärrä: miksi niin olisi vain tässä. Identiteetti = ihmisen kokemus. Kokemus on aina ihmismielen luomus. Kaikessa.

Kokemus voi olla asioista jotka muuttuvat ja myös asioista jotka eivät muutu. Identiteetti voi muuttua, joskus itse asiakin muuttui (kuten kansalaisuus), joskus taas identiteetti ei vastannut todellisuutta (vadelmavenepakolaisuus). Faktat eivät muutu identiteetin mukaan, sillä identiteetti on kokemus ja sellaisena ehkä kommunikointi- muttei riippuvuussuhteessa fyysiseen ympäristöön.

Ei tästä sen enempää, taidan vain tyytyä olemaan eri mieltä.
"Etninen tausta voi siis olla identiteetti vain, jos muuttaa pois synnyinmaastaan (tai elä irti kulttuuritaustastaan)? Ihmisillä, joilla tausta, asuinpaikka ja sukujuuret ovat samaa maata, ei voi olla identiteettiä?"

Hetkinen. Miten ihmeessä noin saattoi tulkita ylläolevista sanoistani? Toki Suomessa elävillä suomalaisilla on etninen identiteetti myös (se vahvistuu vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa, joilla on sama identiteetti). Yritin tuolla muuttoskenaariolla esimerkinomaisesti kertoa 'identiteettien' olemuksesta, eli siitä, että ne pohjimmiltaan ovat ihmismielen luomusta (kokemusta, jos haluat) ja siitä syystä ne ovat taipuvia, muuttuvia ja vaihtuvia, kunhan olosuhteet ovat oikeat (esim. muutto toisen etnisen ryhmän keskuuteen tai toiseen kulttuuriympäristöön).

"etninen identiteetti voi muuttua, sillä se lienee pohjimmiltaan ihmismielten luomus" Tätä kohtaa en ymmärrä: miksi niin olisi vain tässä. Identiteetti = ihmisen kokemus. Kokemus on aina ihmismielen luomus. Kaikessa."

Kyllä. Nimenomaa identiteettien suhteen on näin. Mutta ei asioiden suhteen, jotka eivät ole identiteettejä, kuten vaikkapa kätisyys, ihonväri, sukupuoli, sukupuolinen suuntautuneisuus. Tämä on keskustelumme ydin: sukupuoli ja sukupuolinen suuntautuneisuus eivät - toisin kuin useassa lakiluonteisessakin tekstissä sanotaan - ole identiteettejä, vaan ne kuuluvat ihmisen ominaisuuksien kirjoon.

"Faktat eivät muutu identiteetin mukaan, sillä identiteetti on kokemus ja sellaisena ehkä kommunikointi- muttei riippuvuussuhteessa fyysiseen ympäristöön."

Pidän sukupuolen ja sukupuolisuuden tarkastelua identiteetteinä vääränlaisena tulkintana koko asiasta. Jos ympäristö kertoo vasenkätiselle, että hänen vasenkätisyytensä on identiteetti, niin kyllähän siitä saattaa joku mennä sekaisin ja alkaa yrittää löytää itselleen oikeakätisen identiteettiä, jota ei oikeasti ole olemassakaan.

Kiitoksia keskustelusta. Peten ärsyyntymisestä päätellen pääsimme tässäkin "biologinen ominaisuus vs. identiteetti"-aiheessa jonkin sellaisen äärelle, joka kiusaannuttaa ihmisiä.
Kyllä.
Minua kiusaannuttaa ja ennen kaikkea pitkästyttää jonninjoutava pilkunviilaus ja eipäs-juupas semanttinen väittely.
Pete, ehkä sua, mutta jotkut meistä tykkää sanoista, joten anna meidän leikkiä rauhassa.

Kiitti.
Minullekin terminologian tarkkuus on tärkeää. Se on avain tehokkaaseen ajatuksenvaihtoon. Mielestäni ajatustenvaihto Kesäpojan kanssa on ollut kiintoisaa.

Mutta tämä keskustelu ei suunnaltani ollut millään muotoa "jonninjoutava pilkunviilaus ja eipäs-juupas semanttinen väittely", vaan aika ytimekäs kannanotto sukupuolisuuden biologisen pohjan puolesta ja samalla kannanotto sukupuolisuuden identiteettiluonnetta vastaan. Jälkimmäistä käsitystä kun saattavat liberaaleimmatkin tahot ajattelemattomuuttaan viljellä (luullen sitä esim. poliittiseksi korrektiudeksi).

On harmillista, jos olen osaltani saanut Peten kiusaantuneeksi ja pitkästyneeksi. Ehdotus: ehket Pete ensi kerralla klikkaa tätä ketjua auki ollenkaan?
En selittele tässä yhtään enempää kuin, että kirjoitin "Kirjoituksen ideaa seuraten..." ja en siis väittänyt tämän olevan (ainakaan minun mielestäni) oikeamuotoinen idea.

Mitä tulee muuttumisen mahdollisuuteen: ihminen muovautuu elämänsä aikana - kuten teologisesti voisi sanoa jatkuvan luomisen mukana. Täydellinen muuttuminen biologisten perustekijöidensä osalta tarkoittaisi toisen, uuden ihmisen syntymistä. Kun teologiassa puhutaan uuden ihmisen syntymisestä, tarkoitetaan mielen täydellistä kääntymistä (kohti Jumalaa), näin ollen kyse ei ole ruumiista eikä sen eri tekijöistä. "Vanhan ihmisen" mieli (tässä hengellisessä merkityksessään) on se, joka jää taka-alalle, ei ruumis. Mielen ja ruumiin yhteydestä on sitten teologisesti ja filosofisesti (mm. uusplatonismi) oltu erimielisiä kautta koko kristinuskon historian. Tutkimista vaikeuttaa epäilemättä maallisessa mielessä sielun olemassaolo ja paikka.
"Mieli", mitä se sitten onkaan biologisesti, on se, joka ohjaa. Näin ollen ruumista ja mieltä ei voi (kuitenkaan) erottaa toisistaan. Kun mieli muuttuu, ruumis seuraa perässä - tosin ruumis voi siinä kärsiä. Uskovalle mikään ei kuitenkaan ole perustaltaan biologiaa (toki olemme biologiaa, en sitä vastaan väitä), vaan olemme Jumalan luomuksia. Siinä kaikki on mahdollista, ei biologiasta, mutta Jumalalta.
Ihmisen muutoksen kohteena ei siis ole ruumiilliset tekijät, kuten seksuaalinen suuntautuminen, vaan kääntyminen omasta itsestään pois kohti Jumalaa ja lähimmäisiä.
Ihan nopeasti vain: 'Mieli' lienee "softa", joka pyörii aivoiksi kutsutussa neuroverkossa (="rauta"). On asioita, jotka pyörivät enemmän softan saralla ja asioita, joihin vaikuttavat enemmän "raudan" ominaisuudet. Neuroverkkomme on toki plastinen: se muokkautuu. Joiltain osin siinä pyörivä softa voi vaikuttaa raudan järjestymiseen. Neuroverkkomme toiminta on alisteinen usealle asialle, vaikkapa kehon yleiselle fysiologialle (esim. veren glukoosipitoisuus ja verenkierron määrä) ja ulkomaailmalle (vaikkapa lämpötila, resurssit).

Käsitys, että "kun mieli muuttuu, niin ruumis seuraa perässä" on osittain totta. On myös hurjan paljon kehollisia asioita, joihin mieli ei vaikuta.
Savon Sanomien verkkosivuilla siteerataan Me Naiset -lehden verkkosivuilla julkaistua Amadeus Oilingista kertovaa juttua “Homosta ydinperheen isäksi – näin Amadeus Oilingilla menee nyt” ( http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/homosta_ydinperheen_isaksi_nain_amadeus_oilingilla_menee_nyt ). Me Naiset -lehdessä tarinan alku on siis syksyllä 2013 julkaistussa jutussa, joka oli otsikoitu ‘Amadeus Oilinki: "Eheydyin homosta heteroksi"´ ( http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/amadeus_oilinki_eheydyin_homosta_heteroksi ). Tiivistettynä alkuperäinen juttu kertoo nuoresta miehestä, joka uskoon tulon siivittämänä jätti taakseen mm. holtittoman elämän irtosuhteineen ja perusti perheen. Keskiöön Me Naiset -lehden jutussa oli kuitenkin nostettu oikeastaan sivuseikka: että tarinan keskushenkilön “entiseen elämään” kuuluivat homosuhteet.

Me Naiset -lehden alkuperäinen juttu herätti jonkin verran keskustelua mm. sosiaalisessa mediassa ja toki täälläkin.

Yksilö voi toki tehdä omat elämänvalintansa ja elämänratkaisunsa omista lähtökohdistaan - ja toki kertoa niistä vaikka lehtijutussa. Toisaalta, kun omat elämänvalintansa ja siihen liittyvät motiivit tuo julkisuuteen, voi asiasta syntyä keskustelua ja kyseenalaistamistakin. Ulkopuoliset voivat kokea, että tarinassa on epäjohdonmukaisuuksia ja erikoisia tulkintoja.

Ainakin itse näen asian siten, että Oilinki sai uskoon tulon yhteydessä kaoottisessa tilassa olleen elämänsä hallintaan ja katsoi ensimmäistä kertaa peiliin.

Kuten jo aikanaan totesin, Oilinki ainakin minun mielestäni hengelliseen heräämiseen liittyvien käsityksiensä kautta asettaa entisen elämänsä "homosekoilut" entisten ongelmien keskipisteeksi vaikka kertomuksestaan päätellen keskeisimpänä ongelmana olivat isommat vaikeudet elämänhallinnassaan ja mahdollisesti sen taustalla oleva taipumus kaikenlaiseen riippuvuuteen; viinaan, seksiin ja niin edelleen.

En edelleenkään näe hänen parikymppiseksi asti elämäänsä elämää siten, että se olisi “stereotyyppistä homoelämää, johon kuului irtosuhteita ja bilettämistä”. Tuo kuulostaa yksinomaan tyystin vääristyneeltä käsitykseltä homoelämästä, mutta hyvin stereotyyppiseltä sellaisen ihmisen elämältä, jolta puuttuu elämänhallinta. Ja sillä puutteella taas ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden tai “homoelämän” kanssa.

Lisäksi hänen iässään itsensä löytäminen biseksuaalina ei ole lainkaan mahdotonta.

Vaan mitäpä tekee lempinimellä “Mullikka” tunnettu Kuopiossa ilmestyvä sanomalehti Savon Sanomat? Menee otsikoimaan Me Naiset -lehden juttua siteeraavan juttunsa ( http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/koti-isyys-on-kunnia-asia/2151965 ) muotoon “Homosta heteroksi eheytynyt perheenisä Me Naisissa: Koti-isyys on kunnia-asia”, joskin sanavalintoja oli päivitetty julkaisun jälkeen. Päivitetyssä muodossaan otsikko on “Homosta heteroksi muuttunut perheenisä Me Naisissa: Koti-isyys on kunnia-asia”, mutta netti ei kuitenkaan unohda.

Lieneekö Savon Sanomien toimitus saanut otsikointia koskevaa kritiikkiä lukijoilta vai oliko toimituksessa ihan itse herätty?
Kaikista ryhmistähän idiootteja/vajaaälyisiä/typeriä löytyy, jotka sitten toiminnallaan aiheuttavat hallaa omalle ryhmälleen. Seksuaalivähemmistöjen tapauksessa kärjessä on se biseksuaalien joukko, joka ei tunnista omaa seksuaalista suuntautumistaan, ja heittelee sitten näitä kommentteja että "muutuin heteroksi yhtäkkii" tai "muutuin homoksi". Pakko päästä julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Siihen liittyen toinen haittaa tekevä ryhmä on sitten tietysti hinttineidit, jotka varsinkin yhteen aikaan osallistuivat väkisin jokaiseen tosi-tv-ohjelmaan (ja mukaanhan heidät tietysti otettiin, sillä huumoriarvoahan heissä osalle katsojista on). Pakko vielä mainita tässä taas se SETA:n moka palkita BigBrotherin tuotantotiimi siitä, että he rahastivat ja repivät huumoria irti näistä julkisuudenkipeistä neitihinteistä.
Minä nostaisin tikun nokkaan ensisijaisesti niukan taustatyön tehneet tiedotusvälineet - ja etenkin taustatyön tyystin tekemättä jättäneen siteeraajan.
Lisää uusi viesti