Meille suomalaisille tärkein vuotuinen juhla on taas kohta käsillä. En ole itse koskaan ollut jouluihmisiä, mutta ymmärrän että Joulun viettäminen on tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Omasta työstäni käsin vaan joudun näkemään sen toisen puolen, joka ei aina ole kovin kaunis.
Joulu on perinteisesti perhejuhla. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin jo hyvin hajanainen ja perinteiset perhearvot ovat valitettavasti katoamassa. Sanoin valitettavasti vaikka saan varmaan sillä niskaani monen kiukunpurkaukset. Kyllä, uskon perinteisiin ja jonkun mielestä tiukkoihinkin perhearvoihin oli kysymyksessä mitä sukupuolta tahansa olevat kokonaiset aikuiset ihmiset. Mielestäni kahden tasapainoisen aikuisen ihmisen molemminpuolinen suhde on paras keino estää ennemmin tai myöhemmin muussa tapauksessa tapahtuva syrjäytyminen.
Omassa työssäni joudun näkemään myös joulun ajan vaikutuksen moniin niihin joilla ei ole perhettä ympärillään. Päihteiden liikakäyttö, mielenterveysongelmat ja jopa itsemurhat tuntuvat kasaantuvan juuri koko kansan odottamien iloisten perhejuhlapyhien ympärille. Kun sitä lämminhenkistä perhettä ei ole niin lohtu löytyy usein viinapullosta. Itsekin odotan melkein pelonsekaisin tuntein sitä kun palaan joulun pyhien jälkeen töihin ja asiakkaat ovat lähes luhistumispisteessä.
Joulu on myös kaupallistunut kansakunnan vaurastumisen myötä. Olen itse kattonut hämmennyksen vallassa kauppakeskusten ruokkimaa kulutusjuhlaa. Ymmärrän hyvin joululahjojen antamisen symboolisen merkityksen ja tuon kauniin perinteen arvon, mutta siinä vaiheessa kun omalle vaimolle ostetaan timanttikoruja tai lapsille useiden satojen eurojen arvosta turhanpäiväistä elektroniikkaa, voi hyvin kysyä mikä järki on enää mukana. Miltä tuntuu köyhän perheen lapsesta kun ei omilla vanhemmilla ole varaa ostaa yhtä kallista kamerakännykkää kun naapurin perheellä? Eriarvoistuminen alkaa jo ihan pienistä asioista. Jos nyt välttämättä lahjoja halutaan nykypäivänä vielä jakaa (kun kaikilla on jo kaikkea)
niin voisi ehkä muistaa siinä jonkinlaisen kohtuuden.
Mulla itselläni lapsuuden joulumuistot eivät ole kovin positiivisia. Isäni käytti niihin aikoihin toisinaan reilusti alkoholia ja aina joskus jouluaaton vietto muuttui riitelyksi kun isä oli selvästikin tankannut glögiä koko päivän. Näin jälkeenpäin ajatellen oman kuntani sosiaalitoimi teki ison virheen jättäessään selvittämättä kotioloissa olleita puutteita jolloin mahdollinen huostaanotto olisi voinut tulla kyseeseen. Myöhemmin isäni raitistui, tuli uskoon ja on nykyään mukana liike-elämässä ja politiikassa. Mutta muistikuvat lapsuuteni menetetyistä jouluista ja katkeruuteni hänen silloista elämäntapaansa kohtaan eivät jätä rauhaan.
Joulun aika on ihan hyvä tilaisuus ladata akkuja ja levätä raskaan työrupeaman jälkeen. Omassa tasapainoisessa parisuhteessa joulun kokeminen voi olla jopa nautittava elämys. Tai sitten jos on mahdollisuus palata esimerkiksi omien sukulaistensa pariin tuttuun ja turvalliseen lapsuuden ympäristöön. Yksinäisen ihmisen joulussa piilee kuitenkin aina vaara. Jokainen kun ei kehtaa hädänkään hetkellä häiritä parhaimpien ystäviensä joulunviettoa vaan turvautuu usein täysin harkitsemattomiin ja epätoivoisiin ratkaisutapoihin. Erilaisia auttavia puhelimia on täysin riittämätön määrä eikä useilla kunnilla ole minkäänlaista toimivaa psykiatrista päivystystä.
Mä olen suoraan sanoen aika huolissani. Joillekin on tulossa kiva ja tunnelmallinen perhejoulu, mutta niin moni joutuu tänäkin vuonna kärsimään yksinäisyyttä ja olemaan yksin. Siinäkin valossa satojen ellei tuhansien eurojen uhraaminen turhiin joululahjoihin tuntuu aika ylimieliseltä käytökseltä. Yhteiskunta ei myöskään tunnu olevan halukas satsaamaan voimavaroja joulun ajan ongelmien lievittämiseksi. Ehkä koko kansakuntaa ajatellen olisi parempi jos joulua ei edes vietettäisi kun ei sen synnyttämiä ongelmia kyetä kunnolla hallitsemaan. Omasta mielestäni asioista pystyy kunnolla nauttimaan vasta sitten kun tietää että muillakin on mahdollisuus tehdä sama.
