Hei vaan kaikille!

Mietin kauan haluanko aloittaa blogin kirjoittamisen ja jos siihen päädyn niin mitä voin sillä ratkaisulla saada aikaan. Päätin lopulta alkaa koska mä uskon niin kovasti niihin asioihin joita pidän tärkeinä. Blogi on kuitenkin aika hyvä keino tuoda ajatuksiaan julki ja keskustella. Ja mä toivon että ihmiset uskaltavat rohkeasti lähetellä kommenttejaan vaikka sitten olisivatkin mun kanssa eri mieltä.

Jos suoraan sanotaan niin mä en pidä niinsanotusta homohömpästä. Musta on hyvä näyttää maailmalle että meidän kulttuuri on myös jotain muuta kuin euroviisuja ja kuntosalilla käyntiä. Mä haluaisin kannustaa meikäläisiä olemaan kaikessa rauhassa vähän vakavampia, ottamaan haasteita vastaan ja pohdiskelemaan. Ei ole musta niin väliä miltä näyttää vaikka koko maailma tuntuu uskottelevan että vain se merkitsee. Viettämällä puolet elämästä hihitellen milloin mitäkin omassa kanalaumassa voi varmaan saada ajan hyvin kulumaan mutta se ei vie ihmiskunnan eikä oman yhteisön asiaa eteenpäin. Mulle itselleni on vastenmielistä että niin moni ei halua käyttää niitä vaikutusmahdollisuuksia hyväkseen mitä nykyään on.

Mä olen itse vähän aikaa sitten valmistunut sosiaalityöntekijäksi minkä lisäksi yritän vielä vähän panostaa lisäopiskeluun. Työssäni olen nähnyt tosi läheltä mihin välinpitämättömyys nykypäivänä johtaa. Kun jokainen ajattelee vain omaa etuaan eikä yhteisön muita jäseniä niin lopputulos on nähdyn mukainen. Uskokaa, mä olen nähnyt vierestä viime aikoina hyvin kamalia ihmiskohtaloita. Onneksi meillä tietysti on oma yleensä toimiva tukiverkosto, joka auttaa ihmisiä eteenpäin.

Mä en halua syyllistää ketään mutta haluaisin ehkä potkia ihmisiä liikkelle. Nyt kun lamakin on taas tuloillaan ja yhteiskunta kiristää kukkaronnyörejään niin meidän pitää ottaa entistä paremmin vastuuta toisistamme. Mä en hyväksy sitä että eletään niinkuin viimeistä päivää ottamatta huomioon tekosiemme vaikutuksia muihin. Jos me halutaan saada aikaan tasapuolinen ja oikeudenmukainen ympäristö niin se työ kyllä alkaa ihan meistä omasta itsestämme.

Mun mielestä hyvinvoinnissa ei ole vapaamatkustajia. Jokaisen panosta tarvitaan oli sitä sitten valmis antamaan tai ei. Pelkästään karaokea laulamalla yhteinen hyvinvointi ei parane. On turha sanoa että minä itse en voi vaikuttaa koska jokainen voi. On kysymys pienistä asioista ja pienistä teoista. Jokainen teko on signaali muille niistä arvoista jotka me hyväksytään. Mä näen maailman mosaiikkina joka koostuu pienistä yksittäisistä asioista. Sinä ja minä voidaan hyvin pitkälti vaikuttaa siihen miten se palapeli rakentuu. Musta on aika vastuutonta elää elämäänsä yhtenä isona vitsinä ja nauraa vaan joka kerta kun siinä matkan varrella sattuu loukkaamaan muita ihmisiä. Omasta mielestäni niin vaan ei voi tehdä.